lauantai 19. syyskuuta 2015

Kesälomakaihoa ja työvitutusta

Olin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa täyspitkällä kesälomalla; 4 viikkoa putkeen. Koska en muutenkaan ole töissä kokoaikaisena, ei muutos mulla ollut niin suuri kuin mitä kuvittelen monilla 37,5 h/vko -työntekijöillä olevan työn ja loman välillä. Mutta vaikka välillä olen ollut hyvinkin vähän töissä, on mulla kuitenkin vähintään yksi päivä viikossa ollut, ja vähintään 6 päivää kuukaudessa. Siihen verrattuna kuukausi vapaalla oli kyllä merkittävä muutos mullekin.

Tykkäsin todella paljon. Ei ahdistusta työstä, jossa ei haluaisi käydä, eikä inhottavaa univelkaa kun pitää herätä liian aikaisin töiden vuoksi. Olo tuntui vapaalta. Väsytti, stressasi, ahdisti ja masensi vähemmän. Olin useammin iloinen ja onnellinen. Myönnän kyllä, että ehkä ihanalla säälläkin oli vaikutusta; sateisen ja melko kylmän alkukesän jälkeen mun loma-ajakseni osuneella elokuulla ei tainnut juurikaan sadella, ja joka päivä aurinko paistoi ja lämpöä riitti.

En mitenkään erityisesti matkustellut tai tehnyt muuta kovin erikoista "lomapuuhaa". Puolison ja ystävien kanssa tuli kyllä tehtyä lyhyitä piipahduksia lähikaupunkiin tai mökille. Harrastin harrastuksieni parissa enemmän, ja hiukan vietin aikaa ystävien ja kavereiden kanssa enemmän. Elin melko samalla tavalla miten elän muutenkin päivinä, jolloin ei ole töitä ja jolloin ei ole seuraavana päivänä töitä. Oli mukavaa, enkä jäänyt kaipaamaan mitään ihmeellistä erikoisuutta. Nautin loma-arjesta.

Tajusin, että olen todella kyllästynyt nykyiseen työhöni, ja että työni alentaa merkittävästi mun elämänlaatua; enemmän, mitä olin kuvitellut.

Niinpä aloin kesälomapöhnäilossani miettiä, jospa sitten kuitenkin olisin jossain melko lähitulevaisuudessa 3 kuukautta täysin ilman tuloja; irtisanoutuisin työstäni ja kärsisin karenssin. Pääsisin eroon työstä, josta en pidä, ja jättäytyisin kokonaan työttömäksi. Etsisin kivempia töitä, ja jos ei löytyisi, pärjäisin kyllä jatkossa pienillä tuloillani, siis sillä alle 600 €:n nettotyöttömyyskorvauksella. Asuntolainastani huolimatta mun ei ole mikään ehdoton pakko käydä töissä, joten miksi roikkuisin elämääni kurjistavassa asiassa.

Todellisuudessa irtautuminen on kuitenkin vaikeaa. En ole koskaan ollut kovin rohkea uuteen heittäytyjä. Karenssi harmittaisi, ja se pidentäisi mun asuntolainan takaisinmaksuakin noin vuodella. Lisäksi työkkäri voisi irtisanoutumiseni johdosta mahdollisesti alkaa asennoitua muhun eri tavalla, ja ruveta kenties tyrkyttämään esim. sellaisia kokoaikatöitä, joihin olisi vielä pitkä työmatkakin... Päätinkin nyt kompromissina tehdä niin, että olen töissä jatkossa aiempaakin vähemmän, mutta en irtisanoudu ellei työ ala tuntua todella paskalta tai ellen saa ensin kivempaa työtä. Tosin se karenssi voi tulla silloinkin, vaikka olisi jo uusi työ, mutta tulottomuuden sijaan saisi edes sen pienen palkan silloin, kun vanhasta eroon pääsee. Ja ehkä asenne työkkärissä olisi eri, kun irtisanoutuu vanhasta vasta uuden työn jo alettua.

Lomani loppupuolella hainkin juuri yhtä työtä, mutta en taaskaan päässyt edes haastatteluun. :( Harmittaa. Työ olisi ollut osa-aikatyötä, työmatka olisi ollut n. 1,5 km (!), eikä olisi ollut aikaisia aamuherätyksiä. Ei olisi ollut asiakaspalvelua, eikä fyysisesti raskasta. Luulen, että olisin tykännyt itse työn sisällöstäkin. Vaikutti todella hyvältä. Luulen, että olisin ollut työnantajankin kannalta oikein hyvä valinta.

Työhön paluu loman jälkeen sujui siis odotetusti aika nihkeästi. Heti tuli aikaisten herätysten stressi ja vitutus, yleisesti kovin surkea olo. Nyt haluaisin kovasti löytää uuden työpaikan, mutta koska kriteerini täyttäviä työpaikkoja ei juuri tunnu olevan tarjolla, vanhassa roikkumista hampaat kiristellen on luvassa ehkä vielä pitkäänkin...

Tiedän, että pitäisi panostaa aktiivisempaan työnhakuun, eli hakea myös niihin työpaikkoihin, joista ei ole työpaikkailmoituksia tehty. Olen ollut osittain passiivinen (eli hakenut vain kaikkiin sopiviin ilmoituksiin) siksi, koska sopivasta työpaikasta haaveillessa mieleeni tulee lähinnä vain kriteerejä, joita en työltä halua, ei työnantajia, joille haluaisin töihin. En siis oikein keksi, mihin niitä hakemuksia lähettelisi. Tai millaisia avointen hakemusten edes kuuluisi/kannattaisi olla. Toki olen ollut myös ihan vain laiskakin tässä asiassa.

Ja niin, ne hankalat kriteerini;

Toivoisin työpaikaltani seuraavaa;
-ehdottomasti osa-aikatyö, mielellään n. 15 h/vko
-mielellään alle 5 kilometrin päässä kotoani, ehdottomasti alle 10 kilometrin päässä
-ei yötyötä
-ei ulkotyötä
-ei fyysisesti liian raskasta (esim. ei painavien tavaroiden nostelua tai koko päivän seisomistyötä ->jälkimmäistä jalkani ei vaan millään kestä)
-ei puhelimessa puhumista (paitsi tottakai mahdollinen kollegoiden kanssa silloin tällöin kanssakäyminen sopii, mutta ei missään nimessä varsinaista puhelintyötä)
-ehdottomasti ei tuputtavaa myyntityötä
-työvuorot alkaisi vaikkapa 9 tai 10 aamulla, ei esim. 7 aamulla...
-työvuoroista sopiminen olisi joustavaa

Ja jos vielä unelmoida saa, niin työhön liittyisi;
-ei koko ajan kiire
-ei asiakaspalvelua
-ei viikonloppuisin
-hyvä työilmapiiri
-ei liikaa yläpuolelta sanelua, vaan edes joskus pieni mahdollisuus itse vaikuttaa työhönsä

(Ehkä unohdin jotain, mutta nuo kai tärkeimmät.)

Mitä taas mulla olisi tarjota työnantajalle?
Olen työntekijä, joka on huolellinen, tarkka ja täsmällinen, fiksu ja tehokas. Työstä tykätessäni olen myös ahkera (tällä hetkellä ei voi sanoa, että olisin... ;D ) Ajatteluni on loogista ja rakastan numeroita. Suoritettuna korkeakoulututkinto. Kielitaidot hyvät.
En kuitenkaan hamuile mitään vaativia asiantuntijahommia, vaan tyydyn vaikkapa siihenkin, ettei aivoille ole juuri mitään käyttöä. En siis tylsisty heti vaikka työ olisi pelkkää yksinkertaista rutiinia, kunhan se rutiini ei esim. ole sitä fyysisesti raskasta puurtamista. En vaadi yli 10 €:n tuntipalkkaa tai minkäänlaisia tuntitakuita, en ole hupisaikuttaja; itseasiassa ihan päinvastoin, haenhan osa-aikatyötä juuri siksi, että niin voin välttää tämän tästä pitkillekin sairauslomille jäämisen.

Taitaa olla mission impossible.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Elokuu 2015

(Nyt vihdoin viime kuun katsaus, oli tässä juuri kuun vaihteesta lähtien vähän kiireellisiä aikatauluja, ja bloggaus sai odottaa.)

Elokuun tulot;

Palkkatulot: 858,00 € (Sisältää lomarahaa, lomapalkkaa ja ansaintapalkkaa.)
Työttömyyskorvaus: 471,78 € (Ennen työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle tekemääni valitusta summa oli 106,72 € pienempi, olivat aluksi laskeneet tuloni väärin.)
Pääomatulot: 0 €
Muut tulot: 17,00 € (kirppistuloa)

Yhteensä: 1346,78 €
(Summat nettona)

Elokuun menot;

Vastike: 122,95 €
Muut menot 130,69 €;
Perusruokakauppaostokset: 96,95 € (Sisältää n. 15 €:lla Alkon ostoksia.)
Asuntolainanlyhennyksen korko ja veloituskulu: 8,84 €
Vaatteet: 7,50 € (Kirppiksiltä uudet kengät 5 €, 2 vyötä 1 €/kpl, kenkälusikka 0,50 €.)
Puhelin ja netti: 7,45 €
Ravintola/kahvila/baari: 6,70 € (olut 4,20 €, munkki 1 €, kahvi 1 €, korvapuusti 0,50 €) (Nämä menot oli nyt aika vähäiset, koska ulkona nautituista eväistä huolimatta tuli monesti r/k/b-kulujen tuottamisen sijaan ostettua esim. jätskit, oluet ja täytetty patonki ruokakaupasta.)
Kosmetiikka ja hygienia: 2,50 € (Tokmannista pyykinpesuainetta; 2 litraa Omoa 5 €.)
Keittiötarvikkeet: 0,75 € (Lidlistä leivinpaperia 1,45 €.)

Yhteensä: 253,64 €

Tulot 1346,78 - menot 253,64 = 1093,14 € säästöön.


Menot 253,64 € = 18,83 % tuloista


Elokuussa tuli jälleen ennätys; pienimmät menot koskaan! Myös säästöprosentti 81,17 on suurin koskaan, ja säästösumma 1093,14 € tämän vuoden isoin.

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Elokuun asuntolainanlyhennyserä oli 216,72 €. Sen koostumus oli tällainen;
· lyhennysosuus 207,88 €
· korkokulut 6,54 €

· veloituskulu 2,30 €

Rahastosäästämiseen (Nordean yhdistelmärahastoon) meni 150 €.

Ainakaan tällä kertaa ei siis tule kuvapostausta menoista, ehkäpä luovunkin niistä nyt kokonaan. Siksi siis nuo hiukan sekavat sulkeet...