keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Älä osta mitään -vuoden kuulumiset huhtikuun jälkeen

Kolmasosa takana älä osta mitään -vuotta.

Huhtikuussa rahaa kului;

- 196,20 € pakollisiin vastikkeeseen, ruokaan, nettiin ja puhelinliittymään

- 0 € yhtään mihinkään muuhun

Siispä neljännen kuukauden ostoksista ei tarvitse perustella mitään. Älä osta mitään, niin ei tarvitse selitellä! :)




Tunnelmat neljän kuukauden ostamattomuuden jälkeen;

Ei oikein mitään tunnelmia liittyen ostamiseen tai ostamattomuuteen.
Huhtikuussa innostuin pitkästä aikaa ompelemaan odottamassa olleita erinäisiä pieniä ja suuria projekteja. Värkkäämisen seurauksena sain käyttökelpoiseksi mm. aivan älyttömän ihanan mekon, joka piti kaventaa sopivaksi. Ja sain itse tulosten lisäksi hyvän mielen siitä, että projektipino hupeni murto-osaan alkuperäisestä.
Myös luonnon heräily toi positiivista mieltä. Rakastan kevään raikkaan vaaleaa vihreyttä.
Edelleen kuitenkin ahdistaa melkein kaikki, mm. työttömyysaktiivisuuspelleily ja maapallon luonnon tulevaisuus. Odotan silti optimistisesti, että tulossa olisi ihan ok kiva kesä pitkästä aikaa. :)

torstai 2. toukokuuta 2019

Huhtikuu 2019 (Menot alle 200 €!)

Sanotaanpa uusi ennätys heti alkuun; Huhtikuussa mulla oli ekaa kertaa ikinä (tai siis vähintään elokuusta 2003 lähtien; silloin muutin pois vanhempieni luota, ja aloin maksaa asumisestani, ruoastani ja muista menoistani) kuukauden kaikki menot alle 200 €!! Kuukauden kaikki luvut tarkemmin tässä;


Huhtikuun tulot;


Palkkatulot: 0 €

Työttömyyskorvaus: 518,40 €
Pääomatulot: 62,06 €
Muut tulot: 0,02 €

Yhteensä: 580,48 €

(Summat nettona)

* Työttömyyskorvaus on neljän viikon peruspäiväraha. Täytän vieläkin aktiivisuusehdon, vaikken ole ollut tämän vuoden puolella töissä, koska työkkäri pakotti mut aktiivitoimenpiteisiin maalis-huhtikuun vaihteessa. Olisin kyllä hyvin voinut ottaa epäaktiivisuusvähennyksen korvauksiini...

* Pääomatuloissa on S-ryhmän KPO:n osuuskuntakorko 10 € ja Seligsonin rahastolunastuksesta saatu voitto 52,06 €. Osuuskorosta menee vero (75 senttiä) vasta myöhemmin vuosiverotuksessa, ja rahastovoitto on verovapaata, koska myyn tänäkin vuonna rahasto-osuuksia alle 1000 €:lla.
* Muissa tuloissa on s-ryhmän maksutapaetu kaksi senttiä. :D


Huhtikuun menot;

Vastike: 118,95

Muut menot 77,25 €;
Perusruokakauppaostokset: 66,30
Puhelin ja netti: 10,95 € (Moi:lta kuukauden puhelinlasku 6,00 € ja Telian taloyhtiöalennusnetti 9,90 €/kk /2 = 4,95 €)

Yhteensä: 196,20 €

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)


Tulot 580,48 - menot 196,20 = 384,28 € säästöön. Säästöprosentti 66,20.


Kuukauden menot oli siis toistaiseksi pienimmät koskaan blogin ajalta eli vuoden 2014 tammikuusta lähtien sekä sen lisäksi myös pienimmät koskaan sen jälkeen kun lukion käymisen jälkeen muutin vanhempieni luota pois.

Edellinen pienin kuukausimeno oli vuoden 2017 elokuussa, 200,42 €, joten nyt tosiaan ekaa kertaa tuli myös kiinnostava 200 €:n raja rikottua!


Menot 196,20 € = 33,80 % tuloista 580,48 €


Lisätiedot kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Seligsonin ja Nordnetin indeksirahastoihin, meni 60 €.


Lunastin Seligsonista vajaalla 200 €:lla rahasto-osuuksia, ja merkitsin voiton tästä tuloihin. Nyt onkin sitten jo koko vuoden verovapaa myyntiraja (vajaa 1000 €) täynnä, joten seuraavat myynnit vasta vuonna 2020. Nyt loppuvuosi pelkkää ostelua.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Työelämä ja minä emme sovi yhteen

Olen nyt ollut viimeiset neljä ja puoli kuukautta kokonaan työtön. Joulukuun alku meni sellaisessa ahdistusmykkyrässä, että töiden loppumisesta huolimatta näin edelleen työpainajaisia ja olin stressaantunut. Keho ei toivu työuupumuksesta hetkessä, ja varsinkaan mieli ei toivu nopeasti. Niinpä oikeastaan koko alkuvuosikin on mennyt aikalailla sairauslomafiiliksissä. Alun ahdistuksen ja stressin ja hermostuneisuuden hellitettyä tilan valtasi väsymys ja itseasiassa myös masennus.

Kokeneena mielenterveysongelmaisena osaan ajoittain suhtautua mielialaani kuitenkin yllättävänkin maltillisesti ja neutraalisti; en enää aina ahdistu siitä, jos olen ahdistunut tai koe sitä toivottomana, jos olen toivoton, vaan luotan siihen, että joskus voin vielä voida paremmin ja jaksan kaiken masennukseni keskellä iloita siitä, että en voi niin huonosti, mitä olen joskus voinut. En esimerkiksi ajattele, että olen täysin paska ihminen, vaan jaksan ajatella, että sekä vaatimukset, joita minä joskus itselleni asetan, että vaatimukset, joita valitettavasti yhteiskunta minulta vaatii, ovat paskoja.

Olen virallisesti mukamas työkykyinen kokoaikatyötä hakeva työtön työnhakija. Olen pitkään ajatellut, että olen oikeasti osa-aikatyökykyinen, ja niinpä olen melko ahkerasti sekä hakenut osa-aikatöitä, että oikeasti ollut osa-aikatöissä. Nyt olen alkanut ajatella, että en ole edes osatyökykyinen. Työelämä jopa osa-aikaisena tuntuu vaativan niin paljon sellaista jaksamista ja sellaista persoonallisuutta ja sellaista osaamista, johon minä en sovi.

Helmikuussa meinasin oma-aloitteisesti hakea yhteen työpaikkaan, johon olisin hyvin mahdollisesti jopa päässyt. Näin kuitenkin heti kahtena yönä painajaista juuri sellaisen työn tekemisestä, ja päätin tällä kertaa kuunnella alitajuntaani ja olla hakematta työtä. Kolmea muuta työpaikkaa kuitenkin olen tänä vuonna hakenut, kaikki sellaisia, että hain niihin vain koska oli pakko. Yhdestä näistä tuli huonohkosta hakemuksestani huolimatta vuokrafirman ärsyttävä videohaastattelukierrospyyntö, mutta olin niin ahdistunut siitä, että olisi pitänyt kuvata ja katsella itseään valehtelemassa hankaliin kysymyksiin, että jätin haastatteluun vastaamatta silläkin uhalla, että karenssiriski nousi tästä selvästi. Entiseen työpaikkaan muuten kysyttiin helmikuussa takaisin, mutta en halunnut ja voinut mennä, kun en ole vieläkään toipunut sen työpaikan aiheuttamasta ahdistuksesta ja uupumisesta.

Minä olen luvannut itselleni aiemmin moneen kertaan, että koitan olla tekemättä liikaa töitä, esim. olen täällä blogissakin yrittänyt vannoa, että "ensi kesää en uhraa työlle, vaan yritän pitää huolta hyvinvoinnistani". Tämä on vaikeaa! Valitettavasti syyllistyn aivan liikaa kaikenlaisista typeristä työttömien haukkumisista, aktiivimalleista, työtarjouksista, tehostetun työnvälityksen valmennuksen osallistumispakosta, työllistymissuunnitelmista, palvelutarpeenarvioinneista jne. On inhottavaa, että en jaksa tehdä töitä. On inhottavaa, että syyllistyn siitä, etten jaksa tehdä töitä. On inhottavaa, etten voi olla oma itseni avoimesti, vaan pitää miettiä tarkasti, mitä voi millekin taholle sanoa. On inhottavaa, että olen liian sairas, mutten tarpeeksi sairas, ja että kaikki on niin kammottavan byrokraattista paskaa. Haaveilen perustulosta. (Ja hassua, voin helposti kuvitella, että jos olisi perustulo, voisin nyt hakeakin töitä vapaaehtoisesti kun ei tarvitsisi pelätä karensseja, vaan voisi aina heti irtisanoutua, jos alkaisi taas tuntua paskalta.) Haaveilen siitä, että en kokisi koko ajan olevani vääränlainen.

Miksi sitten esitän tavallista työtöntä ja nostan työttömyyskorvausta? Miksen elä omillani, ilman yhteiskunnan tukea? Mullahan on tällä hetkellä pienet menot ja rahaa jonkin verran säästössä. Noh, en halua enkä voi heittäytyä vain säästöjeni varaan, koska menoni voivat yhtäkkiä vaikka itsestäni johtumattomista syistä nousta, ja koska säästöni ei kuitenkaan riittäisi kymmenien vuosien elämään. Pitäisi olla vähintään tuplasti säästöjä, jotta olisin edes lähellä taloudellista riippumattomuutta. Säästöt luo kuitenkin turvaa siihen, että jos jostain syystä pätkähtää sitä karenssia, selviän siitä hetkestä taloudellisesti ihan hyvin. Muuten sitten voi kyllä karenssiperkele kiristellä päätä pahasti.

Miksi sitten en ole työkyvyttömyyseläkkeellä? Tätä ihmettelevä ei varmaankaan tiedä, miten helvetin vaikeaa eläkkeelle on päästä. (En oikeastaan kyllä tiedä minäkään. Varsinaista laajaa faktatietoa mulla ei ole. Olen kyllä useasti kuullut ja lukenut, että todella hankalaa on.) Toisaalta en siis ole edes yrittänyt. Olen aina sairastanut opintotuella tai työttömyyskorvauksella, en siis ole päivääkään ollut mielenterveyssyistä sairauslomalla vaikka olen ollut vuosikausia vakavasti masentunut ja välillä täysin (välillä osittain) työkyvytön. Masennuslääkkeitä kokeiltu ja pitkä psykoterapia käyty (yli puolet omakustanteisesti maksaen, paras tapa kuluttaa reilu kymppitonni). Psykoterapia auttoi mua valtavasti. Se pelasti mut. Se teki mut mukavan pitkäksi aikaa melko hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Mutta ei sekään mua pysyvästi "parantanut", sen uskon olevan mahdotonta. Nyt en haluaisi uudestaan lääkkeitä aloittaa, ja turhauttava taistelu pätkittäisten sairauslomien, kuntoutustukien ja työkyvyttömyyseläkkeen hakemisessa uuvuttaa jo ajatuksena ihan hirveästi. Pelottaa, miten ikinä jaksaisin taistella pakkolääkitystä vastaan samalla vimmaisesti eläkettä hakien. Ja pelottaa, että vaikka pääsisinkin virallisesti osatyökyvyttömän kirjoihin, mut voitais silti pakottaa johonkin kamalaan, esim. vuosikausiksi kuntouttavan työtoiminnan orjatyöhön.


Kumpa tämä Jarlan kuvaama työelämä olisi osaltani ohi


Mä olin aikoinaan sellainen klassinen kympin tyttö, ja nyt mulla on vain takana se loistava tulevaisuus, ei tässä tai edessä. Olin hyvä koulussa, keskiarvot oli jotain 9,5:n paikkeilla, kirjoituksista tuli yksi ällä ja loput eetä. Yliopistossa sain kandidaatintutkielmastani korkeimman arvosanan, viitosen, vaikka tein sitä melkeinpä pahimmassa masennuksessani. Joskus kuvittelin, että musta ois sitten joskus aikuisena voinut tulla jotain hienoa. Tai että edes jotain tavallista. Nyt on selvinnyt, että ei, ei tullut mitään hienoa, ei edes keskimääräistä, kaukana siitä. En pysty edes perusduuneihin. Työhistorianihan on ollut aika laajaa, mutta "matalaa", ei mitään korkeakoulutetun tehtäviä, vaan kaikenlaista "paskaduunia", jota voisi tehdä täysin kouluttamatonkin. Yritin niitä aikani, kokeilin eri paikoissa eri tehtäviä, en kykene. Voi olla, että mulla on käynyt huono tuuri huonojen duunipaikkojen suhteen, mutta jotenkaan en näe, miten ikinä löytäisin mitään työtä, mitä voisin tehdä ilman että jossain vaiheessa alan voida niin pahoin, etten enää voi tehdä sitä. Olen pettynyt siihen, että musta ei tullut sellaista, mitä "olisi pitänyt". Olin joskus älykäs, nyt tuntuu siltä, että muisti ja nopeus ja kaikki kapasiteetti on vähintään puolittunut.

Mun elämässäni on onneksi myös paljon hyvää. Maailman ihanin Puoliso. Kiinnostavia harrastuksia. Olen kiitollinen ihan vain siitä, että olen elossa. Olen kiitollinen monestakin onnekkaasta asiasta. Vaikka olen monella tavalla huonompiosainen mitä monet muut ihmiset on, tiedostan myös, että olen monessa asiassa etuoikeutettu. (Pidin jossain vaiheessa puolisen vuotta kiitollisuuspäiväkirjaa. Eri kiitollisuudenaiheita tuli helposti paljon ja kovin erilaisia. Olin kiitollinen mm. siitä, että saan asua juuri Turussa, että en ollut itkenyt sinä päivänä, tai että en ollut raskaana tai mulla ei ole lapsia. Huomasin, että monet kiitollisuudenaiheet olikin jonkin ikävän poissaoloa, ja tiedostin sen, miten paljon huonommin asiat voisikaan olla. Lopetin, kun asioiden listaus silti toi pikemminkin pahan kuin hyvän mielen.) Vaikka yhteiskunnan turvaverkoissa on aukkoja, niin on edes jonkinlainen repaleinen verkko. Vaikka mun piti itse maksaa itseni elossa pitämisestä psykoterapian avulla, mulla oli sentään mahdollisuus tehdä se. Vaikka mulla ei ollut onnellinen, turvallinen, hyvä lapsuus ja nuoruus, en kuitenkaan ole joutunut elämään nälässä tai sodassa. Vaikka mua kiusattiin koulussa ja olin yksinäinen, en ole joutunut pelkäämään fyysistä väkivaltaa. Vaikka en ole työkykyinen, monien mielestä olen silti arvokas ja hyvä tyyppi.

Uskon, että jossain vaiheessa taas olen onnellinen eikä masennus haittaa liikaa. Olen kesäihminen, joka vihaa talvea, joten ehkäpä jo kuukaudenkin päästä tuntuu hyvältä.
Olen nyt alkuvuoden itse itseäni terapoidessa ja analysoidessa ollut yllättynyt siitä, miten en sittenkään ole tainnut oikein kunnolla tuntea itseäni. Kai se itsensä opettelu sitten viekin koko loppuelämän.
Olen esimerkiksi juuri oivaltanut, miksi osaltaan juuri nämä työkkärikuviot aiheuttaakin niin kovaa ahdistusta. Ne nimittäin toisintaa mun traumaa turvattomuudesta ja avuttomuudesta. Aivan kuten olen lapsena kokenut, että mua ei ymmärretä, eikä mua hyväksytä sellaisena kuin olen, nykyään koen työkkärin määräysvallan mun elämääni traumaattisena; joku mua yhtään ymmärtämätön taho voi mielivaltaisesti pakottaa mut tekemään jotain, johon en pysty. Saan edelleen pelätä sitä, että joku sellainen, joka ei ymmärrä mua, määrää mun elämästäni eikä välitä siitä, mitä oikeasti tarvitsisin.

Vaikka olisi kai parempi olla lupaamatta mitään itselleen, muistutan silti itseäni tärkeimmästä tavoitteestani; koita pystyä järjestämään elämäsi niin, että voisit nauttia siitä, ja niin, ettet tuhlaisi aikaasi ja energiaasi johonkin sellaiseen, joka on jonkun muun vaatimus, mutta josta et itse saa muuta kuin pahan olon.

Tämän blogin pitäminen tuntuu muuten juuri nyt tosi tyhmältä. Kun mun pointtini on ollut se, että olen halunnut kertoa, että näinkin voi elää hyvää elämää. Että voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, vaikka ei kuluta rahaa hulluna. Mielekkään elämän sisältö voi koostua asioista, jotka ei juurikaan vie rahaa tai luonnonvaroja. Niin nyt sitten kun mikään ei tunnukaan kivalta ja olen onneton, jutuiltani menee vähän niin kuin pohja pois. Mutta siis kun masennuksellani ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka vähän tai paljon käytän rahaa. Voisin nyt tuhlailla vaikka mihin, mutta se tuskin parantaisi mun oloani millään tavalla. Pikemminkin päin vastoin. Ja tällä kulutuksella voisin ihan hyvin olla onnellinen, jos vain en nyt olisi sairas ja sairaassa asemassa yhteiskunnan lokeroiden puristuksessa.

Nopeasti muuten vielä rahan ja onnellisuuden yhteydestä; Olen aina ajatellut, että raha kyllä voi auttaa paljonkin onnellisuudessa. Ihan vaikka heti konkreettisesti jo siinä, että rahalla saa psykoterapiaa, joka taas voi vähentää pahoinvointia. Ja taloudellinen riippumattomuus toisi mukanaan taloudellisen vapauden tunteen, ei tarvitsisi murehtia esim. tukibyrokratiaa ja ahdistuneena pelätä karenssia. Vapautuisi kenties myös niistä traumaattisista turvattomuuden tunteista, kun olisi taloudellinen turva, jonka ansiosta ei tarvitsisi kokea avuttomuutta byrokratian rattaissa. Ja olisin nykyistäkin paljonpaljon ahdistuneempi, jos mulla olisi vielä asuntolainaa ja ei olisi säästöjä. Olen todella tyytyväinen siihen, että olen säästänyt rahaa, jotta ei nyt tunnu rahan puolesta entistäkin turvattomammalta ja toivottomammalta.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Älä osta mitään -vuoden kuulumiset maaliskuun jälkeen

Kolme kuukautta nyt takana älä osta mitään -vuotta. Kolmas toden sanoo...

(Tunnisteen äläostamitäänvuosi avulla näkee aiemmat postaukset.)


Maaliskuun aikana rahaa kului;

- 217,61 € pakollisiin vastikkeeseen, ruokaan, nettiin ja puhelinliittymään

- 36,60 € ravintola/kahvila/baari -kategoriaan, jonka jo aluksi määrittelin "sallituksi" ei-tavara-ostokseksi

- 12,30 € lahjoihin, jonka myös nyt lasken r/k/b-tyyliseksi sallituksi menoksi


Eli vihdoin kolmannen kuukauden aikana ei tullut ostettua mitään materiaa!

(Paitsi pieniltä osin noihin lahjoihin, ja lisäksi toki vessapaperia, joka poikkeuksellisesti onkin jo koko blogin ajan kuulunut perusruokakauppaostoksiin toisin kuin monet muut vastaavat hygienia-tarvikkeet. Muut vastaavat, pesuaineet sun muut, on satunnaisia, wc-paperia taas pitää olla ostamassa koko ajan lisää, siksi alunperin tämä erottelu, kun ekana vuotena esittelin blogissa aivan kaikki muut ostokseni, paitsi ruoan.)


Suomalaiset ovat kuluttaneet tämän vuoden osansa maapallon luonnonvaroista tänään, 5.4. Koko maailman vastaava ylikulutuspäiväkin on jo elokuussa. Molempien soisi olevan vasta joulukuussa.


Fiilikset kolmen kuukauden jälkeen;

Hienoa, että poikkeusesiteltäviä ostoksia on tullut tehtyä vasta kaksi (polkupyörän jarruvaijeri tammikuussa ja palovaroittimen paristo helmikuussa), ja kolmas kuukausi sujui ilman "kiellettyjä" tavaraostoksia.
Ei ole missään vaiheessa tullut mitään houkutusta ostaa mitään "kiellettyä", mutta en kyllä ole nyt juuri missään kirppiksillä tai kaupoissa kiertänytkään muuta kuin ruokaosastolla. Enkä koe ajatusteni tavarasta tai ostamisesta muuttuneen yhtään mitenkään. Eikä mulle siis ehkä mitään erityisiä ajatuksia tästä vuodesta tulekaan, mutta raportoimisen arvoista se on sekin, jos niin käy. Kesää kohti. :)

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Maaliskuu 2019

Maaliskuun tulot;

Palkkatulot: 0 €

Työttömyyskorvaus: 518,40 €
Pääomatulot: 76,27 €
Muut tulot: 20 €

Yhteensä: 614,67 €

(Summat nettona)

* Työttömyyskorvaus on peruspäiväraha 4 viikolta.
* Pääomatuloissa on voittoni rahastolunastuksista. Myin Nordnetin Superrahasto Suomea n. 250 €:lla, ja tästä voiton osuus oli 76,27 €. Se on verovapaata, koska lunastan tänäkin vuonna alle 1000 €:lla sijoituksiani, ja myinkin tuota ilmaista rahastoa vain verotusmielessä. Ja noh, tulipa sitten kokeiltua Nordnetinkin myyntitoimintoa ekaa kertaa, kun kolme vuotta on tullut vain osteltua.
* Muissa tuloissa on gallup-pisteilläni lunastettu lahjakortti 20 €.


Maaliskuun menot;


Vastike: 118,95

Muut menot 147,56 €;
Perusruokakauppaostokset: 87,65
Ravintola/kahvila/baari: 36,60
Lahja: 12,30
Puhelin ja netti: 11,01 € (Moin mobiililiittymä kuukaudelta 6,06 € ja Telian kiinteä netti 9,90 €/kk /2 = 4,95 €)

Yhteensä: 266,51 €

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)


Tulot 614,67 - menot 266,51 = 348,16 € säästöön. Säästöprosentti 56,64.



Menot 266,51 € = 43,36 % tuloista 614,67 €


Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 0 €.

Lunastin Nodnetin Superrahasto Suomesta osuuksia n. 250 €:lla.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kohtuullisen minimin viitebudjetti vuodelle 2018

Viime marraskuussa ilmestyi "Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018" -julkaisu, johon pääset tästä.

Eli kyseessä on arvioitu viitteellinen kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso Suomessa.


Halusin verrata omaa kulutustani minuun soveltuvaan viitebudjettitalouteen, mutta yllätyksekseni huomasin, ettei sellaista olekaan! Talouteni on muotoa "30-40 -vuotias lapseton pari", mutta sellaista ei ole otettu ollenkaan huomioon! Monta muutakin talousryhmää on jätetty huomioimatta, erikoista! Minuun lähinnä sopivat lienee "yli 50-vuotias pari (työssä, ei kotona asuvia lapsia)" ja "yksin asuva alle 45-vuotias nainen", joten käytän vaihdellen niitä. Ja tietenkin siis vertaan omia menojani tuon esimerkkiparin puolikkaaseen.


Omiksi menoikseni valitsin viime vuoden lukujen sijaan viimeisen viiden vuoden keskiarvoluvut, koska ne on suuremmat kuin pelkästään viime vuodelta olisi ollut. Viime vuonna ei juurikaan ollut mitään erikoisia ekstramenoja (lähinnä uusi puhelin ja kahdet silmälasit), joten pelkästään viime vuoden menoihin vertaamalla voisi tulla vääristynyt vertailu, koska menoni näyttäisivät selvästi pienemmiltä, mitä oikeasti ovatkaan pitkällä aikavälillä. Toisaalta taas viimeisen viiden vuoden aikana on tullut ostettua ensiasunto ja sinne paljon mm. huonekaluja, joten tämä viiden vuoden keskiarvo on todennäköisesti myös hieman vääristynyt toiseen suuntaan, ollen isompi, mitä pitkällä aikavälillä kulutukseni oikeasti onkaan. No mutta, koska toistaiseksi tarkkaa informaatiota kulutuksen jakautumisesta eri kategorioihin ei ole kuin viideltä vuodelta, sillä mennään.



Alla olevissa numerokohdissa on:


Otsikkona menoryhmä,

jonka alla ensin viitebudjetin mukainen kuukausikulutus,
sitten oma kulutukseni pinkillä,
ja alinna kulutukseni osuus viitebudjettiarvostani.

Lopuksi vielä mahdollisia huomioita.




1. Ruoka

261 (vertailuna yksin asuva alle 45-v nainen, koska miehille on laskettu suuremmat ruokamenot kuin naisille)

86
33 %

Tässä oli huomioitu mm. työpaikkalounas. Sellaista en ole ikinä syönyt, vaan aina on ollut omat eväät. Mutta vaikka työpaikkalounaan (65 €/kk) olisi poistanut täysin laskuista, olisi jäljelle jäänyt vielä yli 190 €, eli yli tuplat omiin menoihini verrattuna.

Muu ulkonasyöminen, 20 €/kk, sentään oli laskettu melko maltilliseksi, joten se täsmäsi edes jokseenkin omaani.
Mutta tässä laskelmassa tarjoushintoja ei ole otettu mukaan, ja hinnat on otettu K- ja S-ryhmästä, eikä Lidlistä, joten ei ihme, että on kallista. Lihaa tai kalaa oli ajateltu keskimäärin joka päivälle yhdelle pääaterialle.


2. Vaatetus 

59 (vertailuna yksin asuva alle 45-v nainen, koska miehille on laskettu pienemmät vaatemenot kuin naisille)

6
10 %

Laskelmien perustana ovat keskihintaiset, hypermarketista uutena ostetut vaatteet, eli ei ole huomioitu alennusmyyntejä tai kirppiksiä. Jeps. (Yksityiskohtaisempaa vaatehöpinää vielä postauksen lopussa.)



3. Tietoliikenne


47,50 (vertailuna pari, jolla halvempaa yhteiskulujen jakamisen vuoksi)

30
63 %

Itselläni on yhtenä kategoriajaotteluna 'kodinkoneet ja elektroniikka'. Laskin sen nyt tähän tietoliikenne-kohtaan mukaan, koska euroissa siitä suurin osa on tullut juuri tietokoneosista. Tässä 30 €:n luvussa on siis mukana myös paljon pieniä kodinkoneita, jotka kuuluisivat tuohon seuraavaan luokkaan. (Mm. imuri, sähkövatkain, leivänpaahdin, keittiövaaka, paristoja.) Omalta osaltani tässä laitteet onkin maksanut selvästi enemmän ja kuukausimaksut selvästi vähemmän, mitä viitebudjetissa. (Suomalaisista 71 %:lla on käytettävissään kannettava tietokone, ja vain 36 %:lla pöytäkone. Tämä yllätti minut, olin kuvitellut läppärien olevan harvinaisempia ja pöytäkoneiden yleisempiä.)



4. Kodin tavarat ja laitteet

30 (vertailuna pari, jolla halvempaa yhteiskulujen jakamisen vuoksi)

33
110 %

Tässä olisi siis kuulunut olla mukana vielä esim. pesuaineet, jotka itse olen laskenut mukaan tuohon seuraavaan kategoriaan, hygienia ja kosmetiikkaan sekä joitakin kodinkoneita, jotka olen taas laskenut mukaan edelliseen elektroniikka -luokitukseen. Eli nyt selvästi löytyi kohta, jossa olen törsännyt enemmän kuin olisi kohtuullista! :D Selityksenä lähinnä useiden uusien huonekalujen osto vuosina 2014 ja 2015; Viitebudjetin mukaan pelkän huonekalujen ja sisustuksen (matot, tekstiilit ym.) osalta mun viitelukemani olisi 14 € ja oikeasti se on ollut 31 €.


5. Terveys, hygienia ja kauneudenhoito


66 (vertailuna yksin asuva alle 45-v nainen, koska miehille on laskettu tässä pienemmät menot kuin naisille)

27
41 %

Tuossa mun 27 €:n kulussani on myös kaikki pyykin- ym. pesuaineet, jotka on viitebudjetissa laitettu edelliseen kategoriaan, kodin tavaroihin.
Terveyskulujen osuus olisi viitebudjetissa 32 € ja kosmetiikan 34 €, mulla ne on 22 € ja 5 €.
Hiustenleikkauksiin mulla on viime vuosien aikana kulunut 0 €. Mulla on pitkät hiukset, jotka Puoliso leikkaa kotona, koska lopetin kampaajalla käymisen sen jälkeen kun huolestuin hiusvärien haitallisuudesta, enkä halunnut enää värjätä hiuksiani. Lähes 14 €/kk näköjään säästöä siis pelkästään siitä.


6. Harrastukset ja vapaa-aika


45 (vertailuna pari, koska yksinasuvilla esim. lahjat kalliimpia)

40
89 %

Tämä kutoskohta täsmäili mulla näistä kaikista kategorioista kaikista parhaiten, esimerkiksi lahjat sekä viitebudjetissa että mulla on ollut 6 €/kk, toki erojakin löytyy paljon tämän sisältä, esim. liikuntamaksuista (budjetti 5 €/kk, mulla 0).


7. Asuminen ilman vuokraa; sähkö ja vakuutukset


26,5 (vertailuna pari, jolla halvempaa yhteiskulujen jakamisen vuoksi)

15 (arvio)
57 %

Meillä on sähkön kokonaishinta ollut nyt 13,2-14 snt/kWh, viitebudjettilaskelmassa oli käytetty lukua 19,6. Meillä on kulutus ollut keskimäärin 1900 kWh/vuosi, laskelmassa oli käytetty lukua 2250. (Meillä 56 neliön kaksio, budjetissa 72 neliön kolmio.) Eli sähköön 18 €/kk sijasta mulla menee 11 €/kk. Ja kotivakuutukseen menee 8 €:n sijasta 4 €.


8. Liikkuminen


63 (kumpi vain viiteryhmä)

18
29 %

Polkupyörän kokonaiskuluihin oli laskettu 8 €/kk ja julkiseen liikenteeseen 55 €/kk. Itsellä on mennyt juuri se 8 €/kk pyöräilyyn ja sitten vain 9 €/kk bussimatkoihin. (+ 1 € taksiin.)
(Mun edullisten pyöräilykulujen taustalla on se, että Puoliso hoitaa korjaukset ja huollot, ja maksan vain osista, en työstä tai edes työkaluista. Hänellä kuluu pyöräilyyn paljon rahaa, mutta se onkin osittain harrastus hänelle, ja siksi työkalutkin on hänen eikä meidän. Vastaavasti esim. käsityöt on harrastus minulle, eikä Puolison tarvitse maksaa langoista, neuloista, ompelukoneesta, saumurista tai ompelupalveluksistani mitään, vain omat erikoiskangasostoksensa.)


Kaikki poimimani menot ilman vuokraa:


598 (sekavertailuna siis, täysin sinkkunaisen kulut olisi ollut 642 € ja pariskunnan puolikkaan 595 €)

255
43 %


[9. Vuokra


Tätä on turha ottaa mukaan, koska omistusasujan vastike on niin paljon pienempi kuin vuokra olisi.

466 € olisi kuitenkin ollut mun viitevuokramenot
110,45 € menee tällä hetkellä oikeasti vastikkeeseen ja vesiennakkoon, mutta viimeisen viiden vuoden ajalta on rahaa mennyt myös asuntolainakuluihin ja entisen asunnon vuokraan(, johon siihenkin sisältyi netti, vesi ja sähkö).]





Hyödykeluettelo ja ajatukset sen taustalla on kiinnostavaa pohdittavaa! Omaan silmääni listattavista hyödykkeistä, erityisesti vaatteista, korostuu ensimmäisenä kaksi asiaa; niiden pieni määrä ja varsinkin lyhyt käyttöikä. (Joissakin kohdissa kyllä tavaroiden suuri määrä ja pitkä käyttöikäkin yllättää!)


Lyhyt käyttöikä siis siitäkin huolimatta, että raportissa sanotaan "Kestävien tuotteiden [eli niiden, joiden käyttöikä on yli vuosi] käyttöiät on määritelty suhteellisen pitkäksi, koska mukaan valitut tuotteet ovat melko laadukkaita, eikä niitä viitebudjetin periaatteiden mukaisesti vaihdeta uusiin ennen kuin ne ovat käyttökelvottomia." (Btw, "kestävät tuotteet valittiin keskihintaisten, suosittujen tuotteiden joukosta. Niiden oletettiin olevan laadukkaampia kuin edullisimmat tuotteet ja sen vuoksi pidempi-ikäisiä.")


Itse en todellakaan ole minimalisti, joten tavaraa löytyy melko paljon, mutta niitä ei tarvitse olla koko ajan haalimassa lisää. Käyttöiät on pitkiä. Toisaalta on hyvinkin loogista, että jos esim. vaatteita on paljon, niiden käyttöikä on pitkä, ja jos vaatteita on vähän, niiden käyttöikä on lyhyt. (Tästä raportissa sanottiinkin mm. siten, että "viitebudjeteissa työikäisten useimpien vaatteiden käyttöiäksi on arvioitu 3–5 vuotta", (vaikka kuluttajakyselyn mukaan vaatteita käytetään yleensä hieman pidempään,) koska viitebudjeteissa oli huomioitu kohtuullisen minimin mukainen vain välttämätön vaatemäärä, ei ihmisten keskimääräistä vaatemäärää. (Raportissa työikäisten naisten vaatemäärä on vain n. 100 kpl, miesten 90.))


Erikoisia poimintoja;


- Työikäisten naisten vaatelistauksessa oli mm. 

* ohuet sukkahousut 7 kpl ja villasukat 2 kpl! Heh, itsellä ois välttämätöntä vain yhdet ohuet sukkahousut ja nekin kestää yksinään yli vuoden ja villasukkia taas ehdottomasti enemmän kuin kahdet. Ja jos ois vaan kahdet villasukat, ne ei todellakaan kestäisi neljää vuotta, vaikka parsisikin niitä! Mulla kun on villasukat melkein koko ajan jalassa, usein kahdet päällekkäinkin. Kun monet vaatemäärät tuntuu olevan todella vähäiset, sukkahousujen määrä vaikuttaa ihan älyttömän suurelta! Se itseasiassa taitaa olla ainoa kohta listauksessa, jossa mulla on itsellä vähemmän vaatteita, kaikkia muita on kai enemmän kuin tuo "välttämätön"...
(Paitsi eipäs olekaan; paitapuseroita mulla on just vaan se 2+2, kun en niitä oikeastaan käytä, ja "kevytjakkuja" vain 1, eikä 2, ja sisäliikuntavaatteita ei sitä yhtäkään. Eikä mulla oo kenkien pohjallisia tai liukuesteitä.)
* collegehousut 1 kpl. Mä käytän kotihousuina lähes pelkästään collegehousuja, joten aivan ehdoton minimi olisi 2 kpl. Ja jälleen, jos ois vaan yhet housut, ne ei kestäisi kolmea vuotta, vaikka kuinka paikkailisi vähän väliä. Okei, ehkä tuo käyttöikä kaikessa ei olekaan niin hirveän lyhyt, mitä ensin ajattelin, kun omien vaatteiden ikä on niiden lukumäärän runsauden vuoksi pitkä...
* vain yksi pipo ja yksi lippis! Huh. Huiveja vain 2! Mitvit!?
* ylipäätään vaatteita ja asusteita aika vähän ja hassuja painotuksia. Itsellä on huomattavasti runsaampi vaatevarasto huomattavasti halvemmalla, ja tuntuisikin surulliselta joutua käyttämään noin niukkaan vaatemäärään noin paljon rahaa.

- Huonekalujen ja kodinkoneiden arvioituja kestoikiä on hankala arvioida, en osaa sanoa, kuinka realistisia ne ovat. (Myös mm. kodintekstiilien ja keittiötarvikkeiden iät vaikeita...) Kuitenkin, kiinnitin huomiota siihen, että vedenkeittimen kestoiäksi oli arvioitu 8 vuotta. Meillä on kyllä ollut lyhyempi, mutta käytetäänkin vedenkeitintä useimmiten kolme kertaa päivässä, välillä enemmän ja joskus harvoin vähemmän. 16 vuoden ajalta on nyt menossa ehkä neljäs vedenkeitin, mutta se onkin kyllä kestänyt jo yli 5 vuotta, hmm.


- Aikuisten pyöräilykypärän käyttöiäksi arvioitu 15 vuotta. Mulla on nyt toinen kypärä aikuisiällä menossa, ekan ostin kymmenen vuotta sitten ja toisen kaksi vuotta sitten. Kolmannen ostan varmaan aiemmin kuin 13 vuoden päästä...

- Tiskiharjan käyttöikä ilmeisesti puoli vuotta; meillä vaihtuu vaihtopäät tiskiharjoihin useammin, vaikka onkin tehokkaasti kaksi harjaa käytössä (ns. "puhdas" ja "likainen" harja "puhtaaseen" ja "likaiseen" tiskiin), mutta meilläpä ei olekaan tiskikonetta lainkaan.

- Talouspaperia on laskettu menevän 2 hengen taloudessa 22 rullaa vuodessa! Meillä menee ehkä 2.


- Hammasharjoja vain 3 kpl vuodessa, mulla menee vissiin 5. Huulirasvoja 1 tai 2 vuodessa! Apua, mulla menee varmaan 10. Parisuhteessa olevalle naiselle 2,5 ladyshave-terää vuodessa? Mulla menee partateriä vissiin parikymmentä vuoden aikana... Eikä miehelle ollut lainkaan listattu partateriä tai partakonetta?! (Mutta after shave -voide kuitenkin...) Sitten oli vastapainoksi kyllä paljon mulle turhaakin kosmetiikkaa listattu, esimerkiksi kasvovesi.




Jaksoiko joku muu lukea raporttia ja katsoa lopun liitteiden hyödykelistoja? Mitä ajatuksia heräsi?

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Älä osta mitään -vuoden kuulumiset helmikuun jälkeen

Kaksi kuukautta nyt takana älä osta mitään -vuotta.
(Tunnisteen äläostamitäänvuosi avulla näkee kaksi aiempaa postausta.)

Helmikuun aikana rahaa kului;

- 212,95 € pakollisiin vastikkeeseen, ruokaan, nettiin ja puhelinliittymään, sekä myös kotivakuutukseen

- 8,90 € ravintola/kahvila/baari -kategoriaan, jonka jo aluksi määrittelin "sallituksi" ei-tavara-ostokseksi

- 2,50 € kulttuuri ym. huvi -kategoriaan lykkäämääni narikkamaksuun, jonka myös nyt lasken r/k/b-tyyliseksi sallituksi menoksi

- 1,50 € kodinkoneet ja elektroniikka -kategorian tuotteisiin, jotka oli 2 paristoa, joista toinen meni palovaroittimeen. Tuo viimeinen sana jo selkeästi perustelee tämän poikkeushankinnan tarpeellisuuden, ja hankinta myös täyttää sallitun poikkeuden kriteerini "vanha vastaava menee rikki / loppuu kesken, ja tarvitsen tai haluan uuden".

Eli toisenkin kuukauden aikana tuli ostettua jotain materiaa!


Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen. Yksi näistä lajeista on naurulokki (uhanalaisuusluokka vaarantuneet, VU). Ei naurata.


Fiilikset kahden kuukauden jälkeen;
Tavallaan vähän harmittaa, että poikkeusesiteltäviä ostoksia on tullut tehtyä jo molempina kuukausina, mutta ne on sentään ollut selkeästi perusteltavissa. Helpostihan sitä kaikenlaista pientä pakollista eteen tulee vähän väliä.

Helmikuussa sain ostamattomuudesta huolimatta itselleni uusia vaatteita. Osallistuin ystäväporukan keskinäiseen vaatevaihtoiltaan, jossa kukin vei ja toi haluamiaan vaatteita, asusteita ym:ita tavaroita muiden iloksi. En siis ostanut tai myynyt vaatteita, mutta vaihtoa tapahtui ja kotoani sentään väheni enemmän vaatteita mitä tuli tilalle. Olen aiemminkin maininnut vaatevaihteluistani, kaveriporukan lisäksi olen käynyt mm. luontojärjestöjen järjestämissä kaikille avoimissa vaatevaihtotapahtumissa muutamia kertoja.