lauantai 31. joulukuuta 2016

Kuulumisia työttömyysrintamalta

Koska mulla ei ole mitään erityistä kerrottavaa joulusta, (no se meni ihan kivasti, minimaalisen sukulaisvierailun ansiosta sain viettää paljon aikaa pelkästään Puolison kanssa, mm. herkullista kotona tehtyä pizzaa mutustellen ja leffoja katsoen,) ja koska joulukuun kuukausikatsauksessa ja tän vuoden yhteenvedossa menee vielä jonkin aikaa, ajattelin kertoa työnhaustani.

Kirjoitin viimeksi työnhakutilanteestani lokakuun ja syyskuun kuukausikatsauksissa.

Kerroin mm. että lokakuussa entiseltä työnantajalta oli tullut pari kirjettä; takaisinottovelvellisuus pakottaa firman infoamaan avoimista työpaikoistaan, vaikka esim. irtisanottu työntekijä olisikin ilmoittanut, ettei halua muuttaa asuinpaikkakunnaltaan mihinkään, ja tarjolla oleva työ olisi todella kaukana, eikä työkokemus edes kunnolla vastaisi avointa työpaikkaa. Hulluutta.
Marraskuussa näitä aivan turhia kirjeitä tuli pari lisää, mutta nyt sentään en joutunut vaivautumaan lunastamaan niitä postista kirjattuina. Eikä taaskaan ollut pelkoa mistään karensseista tai työkkärille selvittämisistä, kun toimipisteet oli hurjan kaukana.

Syyskuussa sain elämäni ensimmäisen työtarjouksen TE-palveluilta. Eli velvollisuuden hakea tiettyyn työpaikkaan. Hain, enkä päässyt/joutunut haastatteluun.
Joulukuussa sama toistui; jälleen oli pakko hakea työpaikkaan, johon en oikeasti halunnut. Haastatteluun ei kutsuttu.
(Molemmat oli vuokrafirmojen kautta, ja vaikka en olettanutkaan, että siihen hakemaani paikkaan olisin tullut halutuksi, pohdin kuitenkin, että olisivat saattaneet haluta haastatella silti muita paikkoja silmällä pitäen. Mutta ehkä nykyään hakemuksia tulee niin älyttömät määrät, että minkäänlaisia "reservihaastatteluja" ei ole järkevää tehdä.)
Joulukuussa sain myös tilannekartoituspuhelun TE-toimistolta.

Lokakuussa pääsin sellaisen työpaikan haastatteluun, johon olisinkin halunnut päästä töihin. Yli sadasta hakijasta viiden haastatellun joukkoon, ja haastattelu sujui hyvin, mutta siksi ainoaksi valituksi en kuitenkaan päässyt.
Joulukuussa pääsin jälleen haluamani paikan haastatteluun; tällä kertaa haastatelluista viidestä valittiinkin kaksi. Haastattelu meni jälleen kyllä hyvin, mutta tällä kertaa mielestäni hieman huonommin kuin edellisellä kerralla. Nyt hakemaani työhön mulla ei ollut niin vankkaa osaamista mitä edelliseen olisi ollut, ja tähän nyt n. 50 minuutin keskusteluhetkeen sisältyi enemmän hankalia kysymyksiä. Tähänkään työhön en tullut valituksi.

Tällä hetkellä ei ole keskeneräisiä työnhakuja, joten uusia ilmoituksia vain kyttäilemään taas ensi viikolla.

Joulukuussa Kela arpoi työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa saavien työttömien joukosta onnekkaat 2000 osallistujaa perustulokokeiluun. Tämänkään osalta oma onneni ei ollut myötä, vaan sen saman rahamäärän, n. 560 €/kk, saan ensi vuonnakin peruspäivärahan muodossa, ja samalla saan kunnian osallistua kolmen kuukauden välein työkkärin haastatteluihin ja kunnian jännittää uusia työnhakupakotuksia. :P

Oikein mukavaa uutta vuotta 2017 kaikille lukijoille!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Tavoitteet vuosina 2016 ja 2017

Kertoilin viime tammikuussa työtilanteestani ja vuositavoitteistani täällä.
En siis varsinaisesti julistanut vuoden 2016 tavoitteekseni muuta kuin "olla stressaamatta työttömyyttä ja työtä", mutta kirjaan nyt jälkikäteen alitajuisten tavoitteidenkin tulokset esille.

Eli vuonna 2016:
- Maksoin asuntolainani lopun pois, ja siten musta tuli täysin velaton.
- Säästöprosenttini oli yli 50. (Tarkkaa lukua en tietenkään vielä tiedä, kun joulukuun luvut on laskematta.)
- Lopetin säästämisen Nordean korkeakuluisiin aktiivisiin sijoitusrahastoihin, ja aloitin säästämisen Nordnetin ja Seligsonin matalakuluisiin passiivisiin indeksirahastoihin.
- Onnistuin melko hyvin olemaan stressaamatta työstä ja työttömyydestä.

Ihan hyvin meni siis!



On aika kirjata tavoitteeni vuodelle 2017:
- Säästöprosentti yli 50.
- Rahastosijoitusten arvo vuoden lopulla yli 10 000 €.
- Nettovarallisuus vuoden lopulla yli 80 000 €.
- Vähintään yhtä onnellisen elämän viettäminen kuin vuonna 2016.

Suunnilleen vuoden päästä näkee sitten miten kävi! :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Marraskuu 2016

Marraskuun tulot;

Palkkatulot: 0 €

Työttömyyskorvaus: 522,88 €
Pääomatulot: 0 €
Muut tulot: 284,64 (veronpalautus 232,14 €, 50 €:n k-ryhmän lahjakortti gallup-osallistumisesta (1), ja puolet 5 €:n plussarahasta 2,50 €)

Yhteensä: 807,52 €

(Summat nettona)

Marraskuun menot;


Vastike: 122,95

Muut menot 136,60 €;
Perusruokakauppaostokset: 68,65
Huonekalut ja sisustus: 38,95(2)
Kodinkoneet ja elektroniikka ym.: 10,00 € (ikivanha sähkövatkain meni rikki, ja uusi ostettiin Citymarketista tarjouksesta 19,95 €:lla)
Puhelin ja netti: 7,45 € (netti 14,90 €/kk)
Keittiötarvikkeet: 6,45 € (pizzalapio Verkkokaupasta 12,90 €)
Pyöräilytarvikkeet: 2,60 € (uudet jarrupalat)
Kosmetiikka ja hygienia: 2,50 € (200 nenäliinaa 2,50 €)

Yhteensä: 259,55 €

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 807,52 - menot 259,55 = 547,97 € säästöön. Säästöprosentti 67,86.



Menot 259,55 € = 32,14 % tuloista 807,52 €


Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 670 €.

Laitoin vähän enemmän kuin olisin muuten laittanut, koska kurssit tuntuivat olevan USA:n presidentinvaalien alla näiden aiheuttaman epävarmuuden vuoksi pidempään vähän "normaalia" alempana, ja uskoin, että Clinton voittaa, jonka jälkeen kurssit kallistuu. No huh, kaikkihan tietää että kävikin toisin, Trump voitti! Olin kyllä myös hiukan ajatellut, että jos huonosti käy ja Trump valitaan, laitan vielä lisää rahaa, jos kurssit siis heilahtaa hieman pysyvämmin alas Trumpin vuoksi, mutta nehän lähti alle vuorokaudessa takas nousuun! Lopputulos; ajoitin siis joo ihan hyvin, mutta tässäkin taas huomasi, että yleisetkin ennustukset voi olla ihan väärässä, eikä kauheasti kannata tuhlata ajatuksia ajoittamiseen. :D


(1) En ole yleensä merkinnyt näitä gallup -lahjakortteja tuloihin, mutta nyt tein poikkeuksen. Tämä lahjakortti, jonka voi käyttää yleisesti k-ryhmään, on mulle kuin rahaa. Sen sijaan monet muut lahjakorttivaihtoehdot on enemmänkin sellaisia, että valitsen valikoimasta vähiten huonoimmat, eli esim. Hesburgerin ja Suomalaisen kirjakaupan lahjakortteja tai jotain, mitä voin antaa lahjaksi. Mutta esim. hesellä en kävisi ollenkaan niin usein, jos ei noita lahjakortteja olisi, tai ostaisin Suomalaisesta kirjakaupasta ostamiani tavaroita (tai niiden kaltaisia) jostain muualta halvemmalla. Niinpä jollekin ulkopuoliselle kovin sekavalta tuntuvalla luokittelulla on mulle ihan looginen syy; tuloiksi merkitsen vain rahan ja rahankaltaisen tulon, ja "ei-optimaaliset" lahjakortit mainitsen sitten vain lisätietona. Toki nekin osaltaan vähentää mun menoja, ja siten tietenkin täällä rehellisessä blogissani mainitsen, mutta en tosiaan miellä niitä puhtaaksi rahaksi, koska en ilman niitä ostelisi niitä tuotteita, mitä niillä ostan
.

Tämän myötä tajusin, että k-plussarahakin kyllä kannattaa merkitä tuloiksi, koska se on ihan samalla tavalla käytännössä kuin rahaa. Aiempina vuosina kerroin 2,50 €:n ja 5 €:n plussasetelirahani vain lisätietoina. Se siitä loogisuudesta. :D Noh, pikkusummiahan nää yleensä on, nyt vaan vähän poikkeus tuo 50 €.

(2) Kun saimme vihdoin keittiön seinän maalattua haluamallamme värillä, (poistimme ensin hyväkuntoisen, mutta minun silmääni tyhmännäköisen tapetin) tuli ajankohtaiseksi miettiä keittiöön uusia verhoja. Kaksi vuotta olimme pärjänneet "väliaikaratkaisulla" eli yhdestä pussilakanasta ompelemillani verhoilla. On muuten ihan hyvä vinkki, että jos ei tarvitse kokopitkiä verhoja, niin kannattaa tsekata pussilakanatkin. ;)

Etsimme useista eri kangaskaupoista, mutta emme löytäneet kivoja. Sitten keksin googlata olohuoneen verhojemme valmistajaa; Arvidssons Textil. Ja niinpä löysimmekin ihanan, juuri haluamamme, kuosin. Tilauksen teimme kankaita.comista; saksalainen nettikauppa, jolla suomenkieliset sivut, ja paketti tuli perille neljäntenä arkipäivänä. Verhokangas oli keskihintaista, 14 €/m, mutta koska kaupassa oli tarjouksessa muutamia muita ihania kankaita, niin lopulta shoppailin n. 50 €:n verhokankaan lisäksi n. 15 €:lla. Oma osuuteni siis n. 25 + n. 15 = n. 40 €.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Miksi säästää rahaa? (osa 2/2)

(Tämä pitkähkö teksti on jälkimmäinen osa kaksiosaisesta kirjoituksesta. Suosittelen lukemaan tuon ensimmäisen ennen tätä.)


Erilaisilla ihmisillä on erilaisia syitä, miksi rahaa haluaa säästää. Näissä kirjoituksissa käyn läpi joitakin erilaisia syitä/tavoitteita, ja omaa kantaani niihin.

Lähdin liikkeelle konkreettisista tavoitteista, eli kun säästetään jotain tiettyä kohdetta varten, ja vähitellen siirryin hieman abstraktimpiin syihin.


Turvallisuus

Tää on mun tärkein säästämisen syy. Säästöt tuo mulle turvallisuuden tunnetta. Ensin säästin "pahan päivän" -varalle, sitten kohdistetummin asuntoon, ja nyt taas "pahan päivän" -varalle. Tällaiseen epämääräiseen ja erittäin yleiseen "jos jotain sattuu" -skenaarioon varautumisella haen takaa turvattomuuden ja stressin ja ahdistuksen selättävää ihkaomaa itsekudottua turvaverkkoa. Jos jostain syystä mun menot nousevat, esim. sairastun pahasti, niin mä toivottavasti selviydyn niistä menoista, vaikkei yhteiskunta kannattelisikaan.
Niissä yhteiskunnan turvaverkoissa kun on isoja reikiä, ja olen niistä joskus aiemminkin tippunut, niin en luota siihen, etteikö niistä voisi tippua uudelleenkin. Kannatan enemmän vasemmistolaista politiikkaa kuin oikeistolaista, (puolueena Vihreät on lähimpänä mun sydäntä, ja Vasemmisto tulee kakkosena, mutta eri mieltä olen toki näidenkin kanssa monistakin asioista,) mutta koitan nyt käyttää kapitalismiakin hyväkseni varautuakseni niihin tilanteisiin, kun yhteiskunnasta ei ole tarpeeksi apua.


Taloudellinen riippumattomuus

Toisilla tavoitteena on säästää ja sijoittaa, jotta saavuttaisi taloudellisen riippumattomuuden. Eli että pääoman tuotoilla voisi kattaa menot, jolloin ei olisi riippuvainen mistään palkka- tai etuustuloista. Olisi vapaus valita ilman taloudellisia paineita, mitä elämällään tekee. Voisi valita, tekeekö töitä vai ei.
Mulla ei varmaankaan tule koskaan olemaan niin paljon varallisuutta, että olisin taloudellisesti riippumaton. Täysi riippumattomuus ei mulla siis ole tavoitteenakaan. En tule koskaan saamaan suuria palkkoja, joista säästää suuria pääomia. Toki mulla on monelta kantilta katsottuna vapautta, jopa paljon vapautta valita, mitä elämälläni teen, mutta taloudelliseen riippumattomuuteen ei mielestäni sentään ole järkevää tähdätä.
Ajattelen kuitenkin, että jopa mulla siihenkin olisi mahdollisuus, (ehkä vähän päälle viisikymppisenä,) jos sen tavoitteekseni ottaisin, ja siihen oikeasti tähtäisin. Ja toki sijoitan, jotta joskus saisin muitakin tuloja kuin palkka- ja etuustuloja, mutta ne on sitten vain ekstraa, jolla pelkästään en elä.




Downshiftaamisen mahdollisuus

Ja ellei säästämisen tavoitteena ole sentään täysi taloudellinen riippumattomuus, niin usein haaveena on edes mahdollisuus downshiftata. Kun sitkeästi ensin säästää, voi joskus myöhemmin siirtyä kokoaikatöistä osa-aikatöihin.
Mun kohdallani tää downshiftaus on vähän sellainen hassu termi, kun tavallaan se sopii muhun ja tavallaan ei. En ole koskaan tehnyt enkä tule koskaan tekemäänkään pidempiaikaisesti kokoaikatöitä, vaan tuloni ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan pienet. Ei siis oikeastaan edes ole ollut mitään "perustasoa", josta olisin downshiftannut alaspäin.

Toisaalta jos oravanpyörästä ja suurista tuloista voi downshiftata osa-aikaiseksi, niin kai voi ajatella niinkin, että mä olen downshiftannut osa-aikatöistä työttömäksi. (Mut irtisanottiin, mutta olin kyllä helpottunut, että työt loppui. Tavallaan olen siis kuitenkin vapaaehtoisesti työtön, ja haen vain töitä, joita haluan, en mitä tahansa. Eikä mun "downshiftaus" ole toisaalta pelkästään mitään kilttiä tyytymistä väistämättömään köyhyyteen, vaan en edes haluaisi olla suuripalkkaisessa kokoaikatyössä. Haluaisin tietenkin olla kokoaikatyökykyinen, mutta silloinkin haluaisin olla vain osa-aikatöissä. Toki enemmän rahaa olisi kivempi kuin vähemmän, mutta enemmän töitä olisi hyi, vaikka jaksaisinkin. Vaikkei se veisi kaikkia voimia ja stressaisi liikaa, se veisi kuitenkin ajan pois muulta; kaikelta kivalta mun elämässäni, joka tekee elämästä elämisen arvoista.)

Ja tosiaan, mitä sillä downshiftaamisella sitten yleensä havitellaan? Usein kiireettömyyttä ja aikaa perheelle ja harrastuksille, eroa palkkatyöpakkoon. Noh, osittainhan mä tavallaan jo elänkin sellaista elämää, mitä moni downshiftauksesta tai taloudellisesta riippumattomuudesta haaveileva kuvittelee elämänsä tulevaisuudessa olevan. Mulla on aikaa panostaa mun kiinnostaviin harrastuksiin; mulla on mahdollisuus oppia ja opettaa todella kiehtovia juttuja (,joilla ei ole juuri mitään taloudellista merkitystä, mutta muunlaista merkityksellisyyttä kyllä). Ja mulla on mahdollisuus viettää paljon aikaa mun rakkaan puolison kanssa, joka ainut päivä! Kun ei ole pakko käyttää aikaansa työhön, saa elämänsä käyttää niihin asioihin, jotka tuo iloa ja onnellisuutta, mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. (Toki jotkut onnekkaat saavat iloa työstäänkin, mutta kaikille se ei todellakaan ole mahdollista!)

Tiedän hyvin, että monien mielestä se mitä nyt teen, on väärin. Olen työttömänä ja nostan työttömyyskorvausta, ja haen vain harvakseltaan töihin, en superaktiivisesti koko ajan mihin tahansa. Heidän mukaansa mun pitäisi uhrata terveyteni, ja hakea mihin tahansa töihin, jonka palkalla pelkästään tulisin toimeen, eikä yhteiskunta joutuisi antamaan mulle lainkaan rahaa.
Toki kaikenlainen syyllistäminen, haukkuminen, syrjintä, ymmärtämättömyys ja julmuus tuntuu aina pahalta, mutta en kuitenkaan kamalasti pahastu tällaisesta. Sillä tajuan sen olevan epärealistista; Jos mä koittaisin pinnistellä itselleni liian työläissä töissä, tuloksena ei olisikaan se, että yhteiskunta säästäisi rahaa, työnantaja saisi hyvän työntekijän, mä saisin palkan jolla elää, ja kaikki olisi siis kaikille hyvin. Ei, ei todellakaan. Seuraisi sairauslomakierre, jossa häviäisi sekä työnantaja että minä ja vielä yhteiskuntakin, siis kaikille kävisi huonosti. On ihan hullu ajatus, että nyt kun mun ei ole pakko sairastuttaa itseäni työllä, vaan voin hyvin, mulla olisi velvollisuus pyrkiä siihen tilanteeseen, jossa taas sairastuisin.
Myöskään siitä en syyllisty, että ylipäätään nostan minimityöttömyyskorvausta, vaikken sitä aivan välttämättä tarvitsisikaan. Se, että mä tulen vähällä toimeen, ja säästän rahaa, tarkoittaa sitä, että tulen yhteiskunnalle halvemmaksi kuin jos en olisi näin pienimenoinen. Jos en olisi saanut säästettyä rahaa, vaan kuluttaisin kaiken, yhteiskunta maksaisi mulle nykyisen n. 560 €:n työttömyyskorvauksen lisäksi vähintään asumistukea vuokranmaksuun, (nyt en sitä saa enkä tarvitse, koska maksan omistusasunnosta pientä vastiketta, en vuokra-asunnosta suurta vuokraa,) ja mahdollisesti lisäksi vielä toimeentulotukeakin. Ja joo, ehkä mulle ei oikeasti kuuluisikaan työttömyyskorvaus, vaan jokin osa-aikatyökyvyttömyyseläke, mutta kun byrokratiasysteemit on mitä ne on, ja niissä lokeroinneissa on suuria ongelmia, kaikki ei todellakaan ole niin yksinkertaista, miten moni kuvittelisi.
(Huomasitteko, en puhunut hyvätuloisten verovähennyksistä ja verokikkailuista ym. asioista, joilla he minimoivat verojansa ja maksimoivat tulojansa, vaikka he tulisivat toimeen paljonpaljonpaljon vähemmälläkin. ;) )


Ja lopuksi vielä;


Ei syytä, rahaa vain jää kuluttamatta

Kyllä, sopii muhun. Mulle tulee rahaa, käytän siitä osan, ja loput vain jää yli. En halua ostaa turhaa paskaa. En saa iloa turhuuksiin tuhlailusta, vaan saan hyvän mielen siitä, etten kuluta turhaan luonnonvaroja, vaan rahoja säästämällä säästän luontoakin.


Miksi sinä säästät (tai et säästä)?

Miksi säästää rahaa? (osa 1/2)

(Tämä pitkähkö teksti on ensimmäinen osa kaksiosaisesta kirjoituksesta. Pätkäisin nämä erilleen lähinnä siksi, että muuten postauksesta olisi tullut liian pitkä, ja pienet osiot olisi hukkunut kaiken tekstimassan sekaan.)


Erilaisilla ihmisillä on erilaisia syitä, miksi rahaa haluaa säästää. Näissä kirjoituksissa käyn läpi joitakin erilaisia syitä/tavoitteita, ja omaa kantaani niihin.

Lähdetään liikkeelle konkreettisista tavoitteista, eli kun säästetään jotain tiettyä kohdetta varten, ja lopuksi siirrytään hieman abstraktimpiin syihin.


Matkustelu

Hurjan monet ihmiset säästää rahaa, jotta pääsevät matkustelemaan. Lyhyesti sanottuna, ei kiinnosta mua.
Pidemmin kerrottuna; En ole ollut aikuisena koskaan ulkomailla, ja lentokoneessa olin viimeksi 1990-luvulla. Lapsena ja nuorena tuli siis kyllä matkusteltua vanhempieni kanssa, mutta täysikäisenä en ole matkustellut. Homma on epäekologista, kallista ja stressaavaa. Kaiken luonnonvarojen kuluttamisen, rahan kuluttamisen ja hermojen kuluttamisen vastapainoksi tulisi kaikesta säätämisestä irrota todella paljon iloa ja hyötyä, jotta touhu olisi järkevää. Toistaiseksi ei ole tuntunut siltä, että homma olisi mun osaltani kannattavaa.


Auto

Monet säästää hyvinkin pitkään, jotta voi ostaa auton käteisellä, eikä tarvitse turvautua kalliisiin autolainoihin. Mulla on kyllä ajokortti, mutta autoa en ole koskaan omistanut. Muuttaessani aikoinaan lukion jälkeen vanhempieni luota tähän kaupunkiin sain lainata vanhempieni huonointa autoa. Pikkuhiljaa elämäntapani ja vanhempieni luona vierailujen tiheys muuttui, ja auto sai jäädä pysyvästi sinne. Puolison kanssa ei ole autoa hankittu eikä hankita. Aiomme jatkossakin elää toimivan joukkoliikenteen varrella, ja toki mahdollisuuksien mukaan käyttää polkupyörää liikkumiseen melkein aina kun se vain on järkevää.


Eläimet

Joillain on tosi kalliita lemmikkejä, ja monilla muilla on vähintään rakkaiden eläinystävien sairastumisen varalta aina rahaa säästössä. Puolison allergisuuden vuoksi me emme ole hankkineet lemmikkejä. (Ilman allergiaa ainakin kissoja olisimme kyllä harkinneet.)
Saatamme toki joskus tulevaisuudessa vielä innostua jostain allergiaystävällisestä lajista, tai vaikka heittäytyä kasvattamaan hyönteisproteiinia itse, mutta kuitenkaan mihinkään kalliiseen näyttelykoiraan tai ravihevoseen emme tule investoimaan.


Häät

Monilla on haave hulppeista häistä ja luksushäämatkasta. Rahaa saa touhuun kulumaan monia tuhansia euroja, jopa todella reilusti yli kymmenenkin tuhatta, tosta noin vain. Häihin säästetään vuosikausia. (Toki joillain vanhemmat voivat maksaa juhlan kulut tai ainakin osallistua kuluihin, että kaikki ei tietenkään ihan kaikkea maksa kahdestaan.)
Me emme missään nimessä halua "perinteisiä" isoja sukuhääjuhlia, emmekä mitään eksoottista "hemmottelu"lomamatkaa. Jos edes menemme naimisiin, saatamme juhlia esim. niin, että syömme päivällä todistajien ja/tai lähisuvun kanssa ravintolassa, ja kutsumme ystävät iltabileisiin. Budjetti ennemmin satasia kuin tuhansia.




Lapset

Sen lisäksi, että monet toki säästää etukäteen lapsen mukanaan tuomia kuluja varten, monet haluaa säästää suuriakin summia myös suoraan lapselle. Lapsilisät sijoituksiin ja niin edelleen. Mulla ei lapsia ole, eikä tule koskaan olemaankaan.
Myöskään kummilapsia ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan, koska en kirkkoon kuulu.


Omistusasunto

No nyt tulee ensimmäinen "tämä sopii muhun!"-kohta. Tosin tänkin hoidin ehkä vähän eri tavalla kuin muut; Monet säästää vain n. 10 % asunnon hinnasta ja ottaa hyvinkin ison asuntolainan, mitä sitten maksellaan esim. 15 vuotta. Itse säästin rahaa runsaasti etukäteen vuosia, jotta lainaa en joudu paljoa ottamaan, ja maksoin ostohetkellä yli puolet asunnonpuolikkaastani omalla rahalla. Asuntolainaa kyllä vähän otin, mutta sekin tuli maksettua pois alle kahdessa vuodessa. Kohta kaksi vuotta tänne muuttamisesta kaksionpuolikkaani on siis velaton, mikä nyt näin työttömyyskorvauksella eläessä on aika kiva juttu.


Lomautus/työttömyys/työkyvyttömyys

No niin, sitten päästäänkin tähän monille epätodennäköiseen ja kauheaan uhkakuvaan, mikä on mulle arkitodellisuutta. Monet säästää, jotta työttömyyden tai työkyvyttömyyden iskiessä olisi varaa selviytyä, esim. puoli vuotta tai vuosi. Noh, mä en ole koskaan edes ollut pidempiaikaisesti kokoaikatöissä, ja nyt olen täysin työtön. En myöskään ole kokoaikatyökykyinen. Tää kohta ei siis ole mulle sellainen "jos pahin tapahtuu" -kohta, johon varaudutaan varmuuden vuoksi, vaan tää on se lähtökohta, missä ollaan. Koska palkkatulot ei ikinä tule olemaan suuret, on järkevintä pitää todella pieniä tuloja perustana, joita sitten satunnaiset lisätulot voi hiukan nostaa. Esim. asuntolainan maksimimäärää miettiessäni laskin tarkasti mihin mulla on varaa, jos tulonani olisi ainoastaan työttömyyskorvaus. Ei ylivarovaisuutta, vaan realismia.


Eläkepäivät

En oikein osaa edes vielä kuvitella itseäni niin vanhana. Hyvin mahdollistahan on sekin, etten edes ole elossa, (tai maailma on aivan erilainen paikka kuin nyt,) kun virallisen eläkeiän rajakynnys tulee vastaan joskus 2050-luvulla, joten en hirveästi pistä painoa erityisesti eläkevuosiin varautumiseen. Se tuntuu vain niin kaukaiselta ajatukselta, ja itsensä näkeminen vanhana ja raihnaana tuntuu niin pahalta, että helpompi vain karistaa moiset ajatukset pois päästä. Tässä ois nyt just tää aikuiselämä elettävänä, ja toivottavasti en turhaan ahdistu vanhuudesta liian aikaisin. Vaikka en ole koskaan ollut sellainen impulsiivinen hetkessä eläjä, myös yli kymmenien vuosien päähän ulottuva suunnittelu kangertelee. Olen parhaimmillani keskipitkän tulevaisuuden kuvittelussa. ;)
Toisaalta se, etten erityisesti varaudu eläkepäiviin, ei ole huono asia. En jätä haaveideni täyttämistä ja unelmieni elämistä "sitten kun olen eläkkeellä" -aikaan. Elän nyt. Toki tulevaisuutta unohtamatta, mutta en kuitenkaan liikaa vain siihen panostaen.


(Jatkoa siis seuraavassa postauksessa...)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Rikedom

Hej alla! Jag var just på vinterpromenad och när jag såg Finlands flagga, kom jag ihåg att den är Svenska dagen i dag. Och sen plötsligt kom jag ihåg en mening från min svenska skolbok:

"Ju rikare man blir desto svårare tycks det vara att ta vara på livets små glädjeämnen."

Jag älskar svenska språk, (men jag är inte finlandssvensk, som du kanske kan se på mina felen,) och jag älskar den där frasen. Den har stannat i min hjärna över tio år, kanske fjorton år, och troligen ska stanna hela mitt liv.

Jag försöker att minnas att det är viktigt att uppskatta livets små saker. Jag är tacksam för rent och billig vatten, färgrik naturen, säkerheten och ohunger. Jag värderar tid, kärleken och hälsan. Ganska stora saker egentligen. Trots att jag långsamt blir rikare vill jag inte förlora tacksamheten.

Bra svenska dagen och kom ihåg att vara glad över livets små glädjeämnen!

(p.s. Jag hittade hela texten! :D )

torstai 3. marraskuuta 2016

Lokakuu 2016

Lokakuussa pääsin haluamani työpaikan haastatteluun! Se sujui hyvin, mutta ei tarpeeksi hyvin; viidestä haastatellusta valinta ei kohdistunut muhun. :( Ois ollut tarjolla nollatuntisopimus 10 €:n tuntipalkalla, ja hakijoita oli yli sata! :)

Sain myös entiseltä työnantajaltani parikin kertaa postia; Koska mut jouduttiin irtisanoman tuotannollisista ja taloudellisista syistä, työnantajani on pakko tyrkyttää mulle ja muille entisille työkavereilleni mahdollisuutta hakea kaikkiin uusiin työpaikkoihinsa. Toistaiseksi avoimet tehtävät on ollut sellaisia, että on ollut täysin selvää, etten niitä hae. Karenssiakaan ei tarvitse pelätä, koska työpaikat on onneksi ollut liian kaukana täältä, ja vielä lisäksi sellaisia, etten edes tulisi valituksi niihin. Enää 5 kuukautta, sitten loppuu turha kirjeenvaihto. On aika ärsyttävää joutua hakemaan postista kirjattuja kirjeitä ja jännittää, jos joku onkin sellainen, mihin oikeasti pitäisi hakea tai tehdä selvitystä työkkärille, miksi ei hae.


No mutta, työttömyysrintamalla ei siis mitään uutta. Olen hakenut töitä, mutta aika vähän, koska ei ole ollut sopivia avoimia paikkoja. En edelleenkään osaa/ saa aikaiseksi tehdä avoimia hakemuksia. Ehkä sitten ens vuonna, kun alkaa työkkärin kyykytyskuumotushaastattelut ahdistaa. :D

Mä toivon, että voittaisin nyt työttömyyslotossa; kelahan arpoo työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla olijoiden joukosta onnekkaat perustulokokeilijat. Olisi kiinnostavaa päästä mukaan!


Lokakuun tulot;

Palkkatulot: 0 €

Työttömyyskorvaus: 522,88 €
Pääomatulot: 58,07 €
Muut tulot: 200,00 € (synttärilahja vanhemmiltani)

Yhteensä: 780,95 €

(Summat nettona)

Lokakuun menot;


Vastike: 122,95

Muut menot 140,68 €;
Perusruokakauppaostokset: 93,75
Puhelin ja netti: 16,68 € (n. 1,5 kk:n puhelinlasku 9,23 € ja kk:n netti 14,90 € /2 = 7,45 €)
Vakuutus: 16,55 € (kotivakuutus n. 140 € vuodessa)
Kulttuuri ym. huvi: 6,00 € (Kävin kaksi kertaa keilaamassa ystävien kanssa, ja maksoin suurimman osan (4 € x 5 x 2) yli vuosi sitten entiseltä työnantajaltani saamillani liikuntaseteleillä.)
Kodinkoneet ja elektroniikka ym.: 3,00 € (Ostin uuden nappipariston rannekellooni ja hoidin paristonvaihdon itse; näin säästin rahaa ja varmistin, ettei typerä kelloliikkeen kiireinen myyjä riko kellostani osia, kuten joskus tapahtui.)
Kosmetiikka ja hygienia: 2,50 € (Tokmannilta 2 pulloa litran pyykinpesuainetta 5 €)
Harrastukset: 1,20 € (kirppikseltä harrastusjuttuja)
Lahja: 1,00

Yhteensä: 263,63 € 

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 780,95 - menot 263,63 = 517,32 € säästöön. Säästöprosentti 66,24.


Menot 263,63 € = 33,76 % tuloista 780,95 €

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 400 €.


Ravintola/kahvila/baari -osiossa ei näy, että ostin jälleen yhden Hesburgerin kerroshampurilaisen. Sen hinta oli 3,50 € alennuskupongilla, ja maksoin sen galluppeihin vastaamisesta saamallani 5 €:n hesen lahjakortilla.


Myöskään lahja-osiossa ei näy, että ostin joululahjoja 7,50 €:lla Suomalaisesta kirjakaupasta, ja nämäkin maksoin gallup-lahjakortilla.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Veropäivä

Jaahas, tänään on näköjään verotietojen kyttäyspäivä! :D
Ohessa kuvakaappaus hesarin sivuilta, mistä näkee mun tilanteen verrattuna muihin suomalaisiin.
Luvuikseni valitsin suunnilleen vuoden 2014 ja 2015 keskiarvot, vaikka ei pelkästään vuoden 2015 luvut paljoa noista olisikaan eronnut.
Onneksi olen tyytyväinen omaan taloustilanteeseeni, niin ei tarvitse olla katkeran kateellinen muiden miljoonista. :)



lauantai 1. lokakuuta 2016

Syyskuu 2016

Syyskuussa mm. olin flunssassa ja sain työkkäriltä elämäni ensimmäisen "työtarjouksen" eli käskyn hakea tiettyä työpaikkaa. Ei siis lähtökohtaisesti mikään vuoden mahtavin kuukausi. :D (Mutta kuukauteen kuitenkin sisältyi yksi todella mahtava asia harrastukseni parissa! Ja mun synttärit. Ei siis vuoden paskinkaan kuukausi! :) )

Hain siihen käskettyyn paikkaan ihan asiallisesti, en sillä silmällä, etten työtä saisi, mutta eipä tärpännyt. Työ olisi ollut mulle muuten ihan ok, mutta se olisi ollut kokoaikatyötä. Eipä ole tärpännyt niistä osa-aikatöistäkään, joihin olen vapaaehtoisesti hakenut.

Raha-asioiden kannalta taas kuukausi sujui oikein hyvin. Vanhaa flunssalääkearsenaalia oli kaapissa edellisestä kipeäkaudesta viime vuodelta, joten sairastamiseen ei mennyt rahaa. Eikä muuhunkaan ylimääräiseen. Tulot oli suurehkot, koska tavanomaisen työttömyyskorvauksen sain nyt poikkeuksellisesti tuplana; sain sitä sekä ihan kuun alussa, että ihan kuun lopussa, koska korvausta tulee 4 viikon jaksoissa. Summan 522,88 € sijasta siis 1045,76 €.


Syyskuun tulot;

Palkkatulot: 0 €

Työttömyyskorvaus: 1045,76 €
Pääomatulot: 0 €
Muut tulot: 0 €

Yhteensä: 1045,76 €

(Summat nettona)

Syyskuun menot;


Vastike: 122,95

Muut menot 92,15 €;
Perusruokakauppaostokset: 61,45
Puhelin ja netti: 17,65 € (vajaan 2 kk:n puhelinlasku 10,20 € ja  netti 14,90 €/kk /2 = 7,45 €)
Huonekalut ja sisustus: 10,00 € (Biltemasta remonttitarvikkeita (seinien maalaamiseen) 19,95 €:lla)
Keittiötarvikkeet: 2,70 € (Lidlistä veitsenteroitin 3,99 € ja leivinpaperia 1,45 €)
Kosmetiikka ja hygienia: 0,35 € (Lidlistä vanupuikkoja 0,65 €)

Yhteensä: 215,10 €

(Summat on omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 1045,76 - menot 215,10 = 830,66 € säästöön. Säästöprosentti 79,43.



Menot 215,10 € = 20,57 % tuloista 1045,76 €


Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen meni 500 €;

-150 € viimeisen kerran Nordean kahteen yhdistelmärahastoon. Näihin rahastoihin jää nyt hillumaan panokseni 1000 + 2000 = 3000 €.
-350 € Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin. Näihin jatkuu säästäminen toistaiseksi, todennäköisesti hyvin pitkään 300-500 €/kk summalla.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Elokuu 2016

Elokuun tulot;

Palkkatulot: 0 €

Työttömyyskorvaus: 549,03 €
Pääomatulot: 92,00 € (1)
Muut tulot: 0 €

Yhteensä: 641,03 €

(Summat nettona)

Heinäkuun menot;


Vastike: 122,95

Muut menot 89,45 €;
Perusruokakauppaostokset: 75,80
Puhelin ja netti: 7,45 € (netti 14,90 €/kk)
Ravintola/kahvila/baari: 3,50 € (limsa baarissa 3,50 €, alkuilta meni pussikaljalinjalla :) )
Kosmetiikka ja hygienia: 2,70 € (7 hammastahnaa 5,35 €; ensin ostin yhden kalliin 1,35 €, kun edellisen tuubin loputtua oli yhtäkkiä pakko, ja myöhemmin hamstrasin ihan samoja pepsodenttejä 6 kpl 4 €)

Yhteensä: 212,40 €


Tulot 641,03 - menot 212,40 = 428,63 € säästöön.



Menot 212,40 € = 33,13 % tuloista 641,03 €

 

Ennätysluvut paukkui taas: Tulot oli pienimmät tämän blogin ajalta, eli vuodesta 2014 lähtien, joskus ennen on toki ollut pienemmätkin. Ja menot oli pienimmät koskaan! (Tai siis siitä lähtien, kun olen lukion jälkeen vanhempieni luota omilleni muuttanut.)

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen meni 500 €;

- 150 € Nordean kahteen yhdistelmärahastoon
- 350 € Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin. (2)

Lahja -kategoriassa ei näy, että annoin lahjaksi 20 € lahjakortin. Lunastin sen galluppeihin vastaamisesta saamillani pisteillä.


Lisäksi käytin Saleen yhden viime vuonna S-ryhmään liittymisestä lahjaksi saamani alennussetelin, joka siis vähensi ruokakuluja 5 €.


(1) Nordeasta pääomatuloa 84,00 € ja viimeinen S-osuuskorko PIRKANMAA 8 €, josta menee vielä 0,60 € veroa. Yhteensä tänä vuonna osuuskorkoja mulle tuli siis 121 €, (viime vuonna samoilla osuuksilla olisi tullut 142 €,) eli keskimäärin korkoprosentti oli 8,64.


(2) En siis lopettanutkaan Nordean rahastosäästöä vielä kesällä, koska päätin jättää sinne tasasummapanokset hillumaan, ja lopetan vasta syyskuun erän jälkeen. En kuitenkaan jäänyt odottelemaan sen loppumista, vaan aloitin jo nyt Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastomerkinnät.

Vaikka mulla nyt pienistä tuloista jääkin aika vähän menojen jälkeen säästöön sijoitettavaksi, on mulla noita aiempia säästöjä sen verran, että ajattelin nyt toistaiseksi laittaa 350 €/kk rahastoihin. Pienennän summaa sitten jossain vaiheessa, jos alkaa "ylimääräinen" raha vähentyä liikaa. Toisaalta jos pääsen töihin ja alan taas saada palkkatuloja, saatan nostaa summaa.

torstai 25. elokuuta 2016

Pakolliset menot ja muuta budjettihöpinää

Nyt toistaiseksi kokoaikatyöttömänä työttömyyskorvaukseni on peruspäiväraha n. 566,45 €/kk.

(Keskimääräinen nettokorvaus siis, todellisuudessa summa vaihtelee kai n. 522,88; 549,03; 575,17 ja 601,31 €:n kesken, riippuen siitä, onko kuukaudessa työttömyyskorvaukseen oikeuttavia päiviä 20, 21, 22 vai 23.
Keskimäärin korvattavia päiviä on 21,6¯ kpl kuukaudessa.
Ensi vuonna korvaus todennäköisesti pienenee 0,85 %, kiitos hallituksen, jolloin keskimäärin nettokorvaus lienee 561,60 €/kk.)

Tämän lisäksi tuloni koostuu satunnaisista muista tuloista; pääomatuloja, veronpalautusta, lahjarahaa ja muita pieniä esim. kirppistuloa.


Työttömyyskorvaus on tänä vuonna n. 566,45 €/kk, ensi vuonna noin vitosen vähemmän.


Menoni oli vuosina 2014 ja 2015 keskimäärin n. 560 ja 530 €/kk, mutta tänä vuonna keskimäärin n. 350 €/kk. Ero selittyy yksittäisistä syistä eniten sillä, että ensiasunnon ostamisen vuoksi tuli uusittua paljon huonekaluja 2014 ja 2015 vaihteessa.

Päätin pohtia, mitkä mielestäni on jatkossa mun pakolliset menoni ja "ylimääräiset" menoni.
On tapauskohtaista, mitkä menot ihmisille on oikeasti pakollisia. Toiset näkevät melkein kaiken kulutuksensa olevan pakollista, toiset taas ajattelevat, että oikein mikään ei olisi pakollista, vaan melkein kaikki on valittua menoa, halpakin asuminen. Itse olen jostain siltä väliltä, katsotaanpa tarkemmin, missä kohtaa.

Alla siis hahmotelmani siitä, minkä näen olevan mun pakolliset kuukausimenoni ja minkä suunnilleen ylimääräiset menoni. Luvuissa hieman pyöristystä, niin on helpompi hahmottaa. Tämähän on nyt oikeastaan sitten se mun elämäni ensimmäinen budjetti, joten jos ei ole ihan oikein, niin syynä kokemattomuus. :)


Pakolliset menot:

1. kaikki kategorian menot pakollisia:

-vastike 123 (hoitovastike, sis. vesi ja sähkö)
-kotivakuutus 6
-netti 8
-puhelin 13 (liittymä 6 + laite 7)
-terveys 20

yhteensä: 170 €

2. vain osa kategorian menoista pakollisia:

-liikkuminen 20 (pyöräily, bussi, taksi)
-ruoka 65
-ravintola/kahvila/baari 5

-huonekalut ja sisustus 5
-kodinkoneet ja elektroniikka 5
-keittiötarvikkeet 1

-kosmetiikka ja hygienia 2
-vaatteet 2
-juhlat ja lahjat 5

yhteensä: 110 €


Pakolliset yhteensä: 280 €


Ei-pakolliset menot:

1. lisänä jo pakollisissa olleisiin:

-liikkuminen 5 (pyöräily, bussi, taksi)
-ruoka 15
-ravintola/kahvila/baari 10

-huonekalut ja sisustus 10
-kodinkoneet ja elektroniikka 10
-keittiötarvikkeet 3

-kosmetiikka ja hygienia 3
-vaatteet 8
-juhlat ja lahjat 8

yhteensä: 72 €

2. pelkästään ei-pakolliset:

-harrastukset 15
-jäsenyys 6
-kulttuuri ym. huvi 2

yhteensä: 23 €


Ei-pakolliset yhteensä: 95 €


Kaikki menot yhteensä: 375 €


Toistuvia ja ennakoitavia kuluja, kuten vastike, vakuutus ja netti, on helppo arvioida. Satunnaisia sen sijaan on todella vaikeaa, esim. huonekaluja, terveyttä, harrastuksia; ne kun saattaa olla vaikka vuoden nollissa, mutta sitten pläjähtää useiden satasten summia. Melko perusteellisesti kuitenkin mietin joka kategorian kohdalla myös näitä harvoin tapahtuvia isoja menoja, ihan heittämällä en ole budjettia keksinyt. Virheitä varmaan silti löytyy, kaikkea kun ei voi tulla ajatelleeksi.

Esimerkiksi se, että harrastusmenot on ei-pakollisia, ei muuten tarkoita sitä, että ajattelisin, että harrastukset on jotenkin turhia. Ajatteluni menee niin, että pidän harrastuksiani todella tärkeinä, mutta voisin harrastaa lähes ilmaiseksikin, ja haluamani rahallinen harrastuspanostus on siksi täysin valinnaista.

Mun pakolliset kuukausimenoni siis on suunnilleen 280 €. Ne on n. 75 % kaikista menoistani ja n. 50 % keskimääräisestä työttömyyskorvauksesta.

Mulle pitäis jäädä keskimäärin 150-200 € + lahjarahat, pääomatulot sun muut lisätulot kuukaudessa säästöön. Eli n. 300 €/kk.

Eli lienee todennäköistä, että pystyn jatkossakin säästämään tuloistani, vaikken töitä saisikaan. Pienillä tuloilla on kuitenkin hyvä olla kunnolliset puskurivarat, jos isoja menoja kasaantuu kovin lyhyelle ajalle.

Ai niin, sekin mielenkiintoinen johtopäätös tästä on vedettävissä, että mun mielestäni kai n. 25 % menoistani on ei-pakollisia. Suunnilleen satanen. Että maksimissaan sen verran voisi jonkun kriisin iskiessä päälle nipistää.


Miten itse arvioisit, kuinka paljon omat pakollisena pitämäsi ja ei-pakollisena pitämäsi kuukausimenot on?

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Miten säästää rahaa? osa 5

Tämän sarjan edellisiin kirjoituksiin pääsee klikkaamalla tunnistetta säästövinkki. Aluksi pohdin, miksi en juuri ole blogissani säästöneuvoja jaellut, sitten kerroin, miten suhtaudun moniin säästöneuvoihin eri tavalla kuin monet muut. Edellisessä kirjoituksessa kuitenkin kerroin kolme hyvänä pitämääni talousneuvoa. Tässä neljä lisää;

Käy Lidlissä


Mikäli sinulla on mahdollisuus käydä ostoksilla Lidlissä, käy! Jos olet tottunut muunlaiseen valikoimaan, ja Lidlin tuotteet tuntuu aluksi vierailta, koita jonkin aikaa sitkeästi tutustua niihin, ennen kuin luovutat ja siirryt takaisin S- tai K-kauppojen asiakkaaksi.


Itselleni Lidlin tuotteet on niitä "tavallisia", joihin muita "erikoisuuksia" vertaan, ja vaikka ässällä ja koolla on usein paljon laajemmat valikoimat kuin lidlissä, myös hinnat on huomattavasti korkeammat. Meidän arkikauppa on jo vuosikausien ajan ollut Lidl, mutta silloin tällöin ostamme esim. Citymarketista tuotteita, joita ei Lidlistä saa. (Lähes aina CM-listalla on irtosipuli, kahvipavut ja Pirkka Mexican mix -pakastevihannekset.) (Ja tarjouksista ostamme jotain sellaista Citymarketista, Supermarketista tai Prismasta, joita emme sieltä normaalihintaisina ostele. Pirkkaa ja Rainbowta tulee silloin tällöin osteltua normaalihintaisenakin.)


Ja niin, olen ruokavaliorajoitteeton, joten en osaa arvioida Lidliä esim. keliaakikon tai vegaanin näkökulmasta, voi toki olla suuriakin puutteita valikoimassa näistä näkökulmista käsin.


Tarkista kuitit

Kannattaa ottaa tavaksi tarkastaa laskut ja kuitit ja muut vastaavat paperit. Mieleeni tulee esim. palkkakuittien, esitäytetyn veroilmoituksen ja kauppakuittien tarkistus. Jos niissä on jotain huomautettavaa, huomauta!
Itse olen aikojen saatossa huomannut virheitä esim. palkanmaksussa sekä ruokakauppojen, ravintoloiden ym. rahastuksissa. Verotukseen olen hakenut vähennystä.
Jos ruokakaupassa on veloitettu 10 snt liikaa, en jaksa vaivautua siihen turhauttavaan valitusrumbaan, mutta jos yliveloitus on 1 €, haluan kyllä rahani takaisin. Välillä valitus on hiukan noloa tai ahdistavaa, mutta kuitenkin enemmän harmittaa, jos rahaani on kulunut täysin tyhjään. Viimeisin tällainen kuittitarkastuksen vuoksi saatu raha tuli ruokaravintolan yliveloituksesta valittamisesta, n. 6 €. Toki vähäistä siihen verrattuna, mitä esim. palkkavirheistä huomauttamisista olen saanut; siinä on ollut kyse satasista. Myös verovähennysten hyödyt on ollut satasia.
(Lidlin kuitit on muuten aina ollut itselläni oikein! Siksikin on mukava käydä siellä, kun ei tarvitse niin tiukasti vahtia, onko hinnat kassoilla oikein. Kannattaa toki tarkistaa, onko esim. paistopistetuotteiden veloitus tullut oikeista tuotteista.)

Eroa kirkosta

Jos jostain kumman syystä vielä kuulut evankelis-luterilaiseen kirkkoon, niin eroa siitä. Moni vinkin antaja mainitsee, että sillä ei ole mitään väliä, kuinka uskonnollinen olet, voit erota kirkkoyhteisöstä ja rukoilla yksinäsi. Mä taas sanon jyrkemmin, että älä nyt hyvä ihminen tue jäsenyydelläsi ja rahoillasi yhteisöä, joka perustuu epäloogisiin uskomuksiin, vaan lahjoita ne rahat mieluummin vaikka tieteelle tai jonnekin muualle, jossa ollaan kiinnostuneita totuudesta. Tue tietoa, älä hölmöä uskoa. Tai pidä verotuksessa säästämäsi rahat itselläsi. Tai jos arvostat hyväntekeväisyyttä, voit lahjoittaa kirkollisverotuksessa säästämäsi rahat itse valitsemillesi kohteille.


Itse erosin kirkosta vasta 21-vuotiaana, vaikka olen "aina" ollut ateisti. Eipä siinä parina vuotena yliopisto-opiskelujen alkaessa silti tullut kirkollisveroa maksettua, koska se oli aikaa, jolloin pienen opintorahan (259 €/kk eli 2331 € vuodessa) lisäksi verotettavia tuloja oli kesätöistä todella vähän. (Lisäksi sain tietenkin opiskelijan asumislisää, mutta se on verotonta.)


Lopeta tupakanpoltto


Mielestäni yleensä kukin voi kuluttaa rahansa mihin tykkää, ja on hyvä tuhlata siihen, mistä on iloa, oli harrastus sitten miten hyödytön, typerä tai kallis tahansa. Mutta muutamat kriteerit kyllä tuo esiin poikkeukset tästä yleistyksestä; Ainakin se, ettei toiminnasta olisi kauheasti haittaa maailmalle. Esim. tuhoaisi maapalloa kohtuuttomasti tai haittaisi älyttömästi muiden eliöiden olemassaoloa. Eli harmittomat turhuudet, vaikka olisikin todella turhia, on mielestäni ihan ok. Haitalliset taas ei...


Tupakointi on todella tyhmää. Sen lisäksi, että tupakointi sairastuttaa tupakoijan, ja mahdollisesti tupakoijan lähellä olevat, se aiheuttaa lyhytaikaisestikin mm. allergikoille ja migreenikoille todellista haittaa. Puhumattakaan siitä, että tupakansavu nyt vaan haisee ihan vitun pahalle. (Terveisin nimim. toivoisin, että alakerran naapurini ei enää tupakoisi parvekkeellaan, jotta kodissani ei silloin haisisi pahalta.)


Tupakointi on kallista monin tavoin. Askit maksaa ostajalle paljon rahaa (ööh, myönnän, en edes tiedä, kuinka kallista se nykyään on), mutta suuremmat kustannukset on muualla. Terveydenhoidossa, luonnossa. Tupakoitsija itse säästäisi rahaa ja terveyttään, jos lopettaisi, mutta sen lisäksi maapallo voisi ehkä hivenen paremmin. Tupakan viljely nimittäin aiheuttaa paljon ympäristöongelmia, kuten maaperän köyhtymistä. Se jouduttaa ilmastonmuutosta ja vie viljelypinta-alaa ravinnontuotannolta, myrkyttää ympäristöä ja aiheuttaa sademetsien hakkaamisen myötä mm. eläinlajien häviämistä.


Siispä lopeta tupakointi ja käytä säästyneet rahat mieluummin vaikka viinaan, ellet parempaa kohdetta keksi! :D (Joo joo, tiedän kyllä liiankin hyvin, millaisia kauaskantoisia ongelmia alkoholismista seuraa, sekä lähiympäristölle että yhteiskunnalle yleisesti. Kuluta ne säästyneet rahat järkevästi, pliis.)



Luonnossa on mukavampi nähdä luonnonkuoria kuin myrkkykuoria