lauantai 27. tammikuuta 2018

Hei hei mitä kuuluu

...sä kysyt ja kaikki on ok. (No hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä musta tuntuu.) 1)

Kerrataanpas hieman;
Mä pääsin vuoden työttömyyden jälkeen uuteen työpaikkaan viime heinäkuussa. Aluksi työsopimus oli 2 kk:n määräaikainen väh. 15 h/vko, syyskuusta lähtien toistaiseksi voimassa oleva nollatuntisopimus. Aluksi töitä oli 5 pv/vko, 30 h/vko. Sitten monta kuukautta vaihtelevasti 2-5 pv/vko. Nyt, tammikuun lopussa, tää viikko on ollut eka viikko, kun töitä on 0 h.

Palkkani on 10,67 €/h, ja lisäksi saan lomakorvausta 10 %, koska minulle ei kerry palkallista lomaa.

Koulutukseltani olen akateeminen, mutta työkokemukseni on kertynyt pelkästään "duunariduuneista", mutta niitä on sentään ollut viittä erilaista. Suoraan "oman alan" työpaikkoja ei mulle oikeastaan ole olemassakaan.

Tämä viimeisin työni nyt on ollut monipuolista; olen hoitanut neljää selvästi toisistaan eroavaa työtehtävää, ja päätoimipisteitä, joiden välillä olen vaihdellut, on ollut kaksi. Työ on ollut kiinnostavaa, mutta kuormittavaa. Olen opetellut valtavasti uusia asioita, ja stressannut ihan liikaa. Välillä olen muistutellut itselleni, että "Hei, sun palkka on reilun kympin, sulla on nollatuntisopimus, sä et saa stressata!" Mutta kun on ihminen, joka stressaa helposti ja joka haluaa tehdä työnsä hyvin, on turha sanoa, ettei saa stressata. Työpaikallani tehtiin juuri pari organisaatiouudistusta, joista yksi päätyi mun vastuulle. Toisaalta ajattelen niin, että on todella hienoa, jos esimieheni näkee mut hyvänä/fiksuna/pätevänä työntekijänä, toisaalta ajattelen niin, että on aika perseestä, että merkittävä vastuu vieritetään uusimman työtekijän, puoli vuotta talossa olleen nollatuntisopimuslaisen, niskoille, ja jos esimies aliarvioi työntekijöiden työtehtävien vaativuutta, eikä näe siihen uhratun työn arvoa, tuntuu pahalta.

Lähitulevaisuus on useasta syystä hieman epäselvää, mutta todennäköistä on, että nyt talvella ja keväällä mulle on tosi vähän töitä tarjolla ja kesällä taas ehkä liikaa. Saa nähdä.

Liian työmäärän ja liian epämääräisen vastuun vuoksi mä keikuin jo pitkään burn outin rajalla. Nyt otan siis vähemmät työtunnit ilolla vastaan ja koitan toipua. Ja yritän olla tiukkana kesästä, etten tänäkin vuonna uhraa sitä työlle. Tän reilun puolen vuoden aikana mulla oli usein liian lyhyitä palautumisjaksoja, ja välillä ihan liian vaativia jaksoja. Kun ei ole täysin työkykyinen, ei ole täysin työkykyinen. Kuvittelen olevani itse työajalla ihan perustehokas ja hyvä ja taitava ja ahkera ja kyvykäs, mutta kun sitten se työ viekin kaiken jaksamisen. Vapaa-ajasta tulee palautumisaikaa. Vapaa-ajalle ei jää energiaa tehdä kivoja juttuja. Elämästä menee mielekkyys, jos ei siinä ole aikaa ja energiaa tehdä niitä mielekkäitä asioita, vaan kaikki aika menee suoriutumiseen ja selviytymiseen. Mä olen osa-aikatyökykyinen, pitäisi muistaa se joka päivä.

Nyt siis vihdoin pitkästä aikaa tiedossa jälleen aikaa ja energiaa tehdä kivoja juttuja. Ja kun tekee niitä itselle mielekkäitä asioita, elämän merkityksellisyys jälleen palautuu. Onnellisuuden kokemukset lisääntyy. Ilo lisääntyy.

En siis todellakaan aio nyt etsiä muita töitä, koska ei ole tosiasiallisesti mahdollisuuksia aloittaa uutta työtä. Jos kävisi niin kummallisesti, ettei töitä nykyisessä paikassani olisi enää tarjolla, hakisin uutta työtä aikaisintaan syksyllä.

Mutta en siis toivo sitä, ettei töitä enää olisi ollenkaan. Työ on ihan ok, työkaverit on joko kivoja tai ok, esimieskin on kyllä ok. Paljon ristiriitaisia ajatuksia työskentely on kyllä aiheuttanut. Olen pohtinut itseäni ja elämää ylipäänsä monipuolisesti. Työkavereiden kanssa on myös yhdessä käyty monta terapeuttista keskustelua. Kirjoitinkin näistä ajatuksistani jo lokakuun lopussa;
"Töissä käydessä olen muuten miettinyt ihan valtavasti asioita; mikä merkitys työssäkäynnillä on ihmisille yleensä, ja mikä minulle; millainen suhde minulla on ihmisiin ympärilläni, millaisia ihmissuhteita muilla on; miten omat traumat ja painolastit vaikuttaa mun työhön ja muuhun elämään ja miten muiden ihmisten sairaudet ja elämäntilanteet on muokannut niistä sellaisia kuin ne on; millainen suhde minulla on tavaraan ja miten ääripäiltään erilaisia ihmiset voikaan olla tässä suhteessa; miten suhtaudun ulkonäkööni ja miten muut ihmiset omaansa; miten eri tavoin ihmiset suhtautuu rahaan; mitkä arvot on mulle tärkeitä, ja minkä niiden mukaisesti toimin työssäni ja minkä niiden vastaisesti; millä työtuntimäärällä olisin onnellisimmillani, ja minkäverran voin tulla työnantajan toivomuksia vastaan menettämättä liikaa jaksamistani; mikä on harrastusteni merkitys minun hyvinvoinnilleni, miten voisin priorisoida niitä enemmän nyt kun ovat jääneet vähän muiden puuhien jalkoihin; mikä on elämän tarkoitus eri ihmisille... Aivoni kai käyvät nyt jotenkin ylikierroksilla, mutta selvästi työni ei ainakaan ole tylsistyttänyt minua vaan päinvastoin antanut valtavasti virikkeitä. :D"

On melko vaikeaa kirjoittaa yleisluonteisesti, mutta ymmärrettävästi, asioista, joista ei halua paljastaa liikaa. Kirjoitinkin tuon lokakuun katsauksen kommentteihin, että monet ajatukseni liittyvät niin konkreettisesti johonkin tiettyyn asiaan, esim. työtehtäviini, työpaikkaani, työkavereihini, asiakkaisiin, että niistä yleisellä tasolla kirjoittaminen olisi hankalaa, kun siihen pointin tajuamiseen olisi olennaista kuulla ne tarkoittamani yksityiskohdat ilman kiertelyä ja hämärtämistä. Ja tää postaus sisältääkin valitettavasti tosi paljon asioita, joista en halua kertoa tarkemmin. Toivottavasti ei silti ole liian kryptistä, vaan jonkinlaisen suht selkeän ja oikeansuuntaisen käsityksen tekstistä saa. Saa kommentoida, mitä ajatuksia kirjoitus herättää, ja saa kysyä mitä vaan, mutta voi olla, etten kaikkeen halua vastata.

1) Olen ollut Apulanta-fani ysärin lopulta lähtien. Viimeksi lauloin karaokessa Koneeseen kadonnut. Apiksen musiikki on ollut mulle suureksi lohdutukseksi sekä teiniangstin että ihan oikean masennuksen ja ahdistuksen tuskassa rämpiessä.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 suuri loppukatsaus! (77 % tuloista säästöön)

· Heti alkuun uudet vuosiennätykset!;

Vuonna 2017 minulla oli (vähintään viimeisen 13 vuoden ajalta, jonka olen seurannut menojani):
- pienimmät menot,
- pienimmät "muut kuin vuokra/vastike" -menot,
- suurimmat säästöt, ja
- suurin säästöprosentti.

Nämä olivat lukuina
- n. 3192 € (266 €/kk),
- n. 1735 € (145 €/kk),
- n. 10750 € (896 €/kk), ja
- n. 77 %.

Sitten tarkemmin näihin ja kaikkiin muihin vuoden lukuihin:


· Vuoden tulot;




Kaikki nettotulot siis 13942,93 € (1161,91 €/kk).

Kuukausitulot oli enimmillään 3154,08 €, vähimmillään 518,71 €.

Palkkatulot oli enimmillään 1248,00 €, vähimmillään 0 €.
Työttömyyskorvaus oli enimmillään 520,64 €, vähimmillään 88,51 €.

Vuosi 2016 oli ensimmäinen, jolloin palkkatuloni olivat pienemmät kuin työttömyyskorvaus, mutta vuonna 2017 nämä kääntyi taas toisinpäin. Molempina vuosina olin tasan puoli vuotta kokonaan työtön.





· Vuoden menot;







Kaikki menot siis 3191,99 € (266,00 €/kk).

Kuukausimenot oli enimmillään 355,00 €, vähimmillään 200,42 €.
Vastikkeen 121,45 € (sisältää hoitovastikkeen lisäksi vesi- ja sähköennakot) lisäksi menoni olivat keskimäärin 144,55 €/kk; enimmillään 233,55 € ja vähimmillään 78,97 €.

 


2017 menoni oli siis n. 266 €/kk. Vertaan jälleen elinkustannuksiani toimeentulotukeen. Kaksin asuvalle toimeentulotuen perusosa (se, jonka saa kaikki vuokran ja lääkkeiden ja harkinnanvaraisten erikoismenojen lisäksi) oli 414,71 €/kk. Eli mun viime vuoden vastikkeella (121,45 €) toimeentulotuen laskennan mukainen kuukausimenoihin tarvittava summa olisi n. 536 €, eli kaksinkertaisesti verrattuna siihen, mitä oikeasti kulutin.



Keskimääräinen kuukausi; menot 22,89 % tuloista



· Säästöön;





Kaikki säästöt siis 10750,94 € (895,91 €/kk). 77,11 % tuloista.

Säästöön jäi enimmillään 2879,98 €, ja vähimmillään 274,90 €.
Säästöprosentti oli enimmillään 91,31. Yhtä pienempisäästöistä (44,38 %) kuukautta lukuunottamatta säästöön jäi joka kuukausi yli 50 % tuloista.
Säästöistä voi laskea menneen suunnilleen 58 % rahastoihin ja 42 % tilille.


· Tarpeelliset lisätiedot vuoden rahavirroista, koska listaamissani tuloissa ja menoissa ei näy seuraavia asioita;

· Lunastin Nordean rahastoista osuuksia n. 980 €:lla.

· Seligsonin ja Nordnetin rahastoihin laitoin yhteensä 7250 €.

· En ole huomioinut laskelmissa pullopantteja, joista on tullut rahaa arviolta n. 20 € vuodessa. Ne on vähentäneet ruokakuluja.

· Vuonna 2015 sain 45 €:n arvosta s-etuseteleitä. Vuonna 2015 käytin 5 €, vuonna 2016 35 €, ja vuonna 2017 viimeisen 5 €. Se meni ravintola/kahvila/baari -osioon.
· Mulle kertyy galluppeihin vastailusta pisteitä, joilla voi lunastaa esim. leffalippuja tai lahjakortteja. Olen näitä pisteillä lunastamiani lahjakortteja osittain merkinnyt tuloihin ja menoihin, osittain maininnut vain lisätiedoissa. Tässä ne, jotka ei näy tuloissa ja menoissa; 
- yhden leffalipun (arvo n. 11 €) käytin itse
- yhdellä 10 €:n lahjakortilla ostin yhden vaatteen H&M:ltä
- ostin Suomalaisesta kirjakaupasta 7,90 €:lla kulttuuri ym. huvi -kategorian tuotteita.
- Hesburgerilta vuoden aikana ostamiani (pääasiassa kerroshampurilaiset alennuskupongilla) ruokia maksoin lahjakorteilla yhteensä 34,30 €.
-> Näistä kaikista pikkuhyödyistä tuli siis yhteensä etua seuraavasti;
· ravintola/kahvila/baari 39,30 €
· ruoka 20 €
· kulttuuri ym. huvi 18,90 €
· vaatteet 10 €
Yhteensä 88,20 € eli 7,35 €/kk.


· Varallisuustilanne;

Vuoden 2017 joulukuun lopussa mulla oli varallisuutta n. 56 000 €:n arvosta asunnonpuolikkaassa, tileillä n. 17 000 €, ja sijoituksissa n. 14 000 €. Velkaa 0 €.

Nettovarallisuus n. 87 000 €.


· Tavoitteiden täyttyminen;

Reilu vuosi sitten julistin täällä nämä tavoitteet vuodelle 2017;
- Säästöprosentti yli 50.
- Rahastosijoitusten arvo vuoden lopulla yli 10 000 €.
- Nettovarallisuus vuoden lopulla yli 80 000 €.
- Vähintään yhtä onnellisen elämän viettäminen kuin vuonna 2016.

Kolme ensimmäistä tavoitetta täyttyi selvästi (n. 77 %, n. 12,5 k€, n. 87 k€), mutta viimeinen on vähän siinä ja siinä. Ja se kun tietenkin juuri oli se tärkein. :( Työstressin ja ahdistuksen vallassa ei kovin onnelliselta tuntunut. Onneksi stressiä ei ollut koko puolta vuotta, mutta aivan liikaa kuitenkin. Buu! Onneksi vuodella 2017 oli myös tosi kivoja asioita tarjottavana, joten missään nimessä paskaksi en kuitenkaan vuotta ole julistamassa!


Vuodelle 2018 en aseta mitään muita tavoitteita, kuin tämän; Säästöprosentti yli 50.

Ja toivon kovasti, että ahdistusta ja kaikkea muuta ikävää olisi mahdollisimman vähän. Toivoisin työn kannalta jotain tasapainoa, ettei olisi kokoajan joko liikaa tai liian vähän töitä. Toivoisin kesää, jota ei tarvitse uhrata työlle, vaan jolloin on aikaa harrastaa. Toivon, että osaan ja jaksan mahdollisuuksieni ja kykyjeni mukaan tehdä viisaita valintoja toiveideni täyttämiseksi.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Joulukuu 2017

No niin, nyt vihdoin on taas aikaa ja jaksamista muullekin kuin työlle ja siitä toipumiselle/siihen valmistautumiselle. Tässä joulukuun kuukausikatsaus ja luultavasti ensi viikolla tulee vuosikatsaus. 


Joulukuun tulot;

Palkkatulot: 1063,75 €

Työttömyyskorvaus: 294,10 €
Pääomatulot: 0 €
Muut tulot: 334,06 €

Yhteensä: 1691,91 €

(Summat nettona)

* Palkkatuloissa on marraskuun lopun ja joulukuun alun työvuoroista yhteensä 955,00 € + satunnainen harrastukseeni liittyvä yksittäinen sivutulo, 108,75 € (, joka oli bruttona 150 €).
* Työttömyyskorvaus on marraskuun soviteltu peruspäiväraha.
* Muissa tuloissa on veronpalautus 269,06 €, joululahjarahaa 50 € sekä muu tulo 15 €. 


Joulukuun menot;

Vastike: 121,45

Muut menot 129,86 €;
Perusruokakauppaostokset: 53,90
Lahja: 23,50
Bussi: 20,00 € (Edellisellä 20 €:n arvokortin latauksella olinkin pärjännyt yli vuoden)
Puhelin ja netti: 17,11 € (2 kuukauden puhelinlasku 12,16 € ja netti 9,90 €/kk /2 = 4,95 €)
Kosmetiikka ja hygienia: 8,85 € (Tokmannista pyykinpesuaineita, hammastahnoja ja huulirasvoja.)
Vaatteet: 6,50 € (kirppisvaatteita)

Yhteensä: 251,31 €

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 1691,91 - menot 251,31 = 1440,60 € säästöön. Säästöprosentti 85,15.


Kuukauden tulot ja siten myös säästöt olivat molemmat vuoden toiseksi suurimmat. (Poikkeuksellinen heinäkuu oli koko blogin ajan suurin tuloiltaan, säästöiltään ja säästöprosentiltaan.)

Ja joulukuun piirakkakuvio;


Menot 251,31 € = 14,85 % tuloista 1691,91 €


Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 220 €.


Tein tämän vuoden viimeiset myynnit, kun lunastin Nordean rahastoja reilulla 500 €:lla. (Voitot (/tappiot) huomioin vasta myöhemmin.)

Kävin myös S-pankissa vaihtamassa Varuboden-Oslan asiakasomistajuuteni Maakunnan asiakasomistajuuteen. Oli helppo ja nopea toimitus, eikä rahaa siis varsinaisesti virrannut mulle tai multa pois, mutta toivottavasti tämän johdosta tulevina vuosina tulee edes muutama euro mulle enemmän.