Tavoitteista ja työstä

Mulla ei täällä blogissa ole varsinaisesti ollut vuodelle 2014 ja 2015 mitään tavoitteita, toisin kuin monilla muilla rahabloggaajilla. (Monilla on selkeitä tavoitteita velkojen maksusta ja/tai sijoitusten kerryttämisestä.) En nyt siis voi kertoa, olenko onnistunut vai epäonnistunut tavoitteiden saavuttamisessa.
Toisaalta näin jälkikäteen olen tajunnut, että ehkä sitten kuitenkin säästöprosentin asettuminen yli 50 on ollut jonkinlainen alitajuinen tavoite, jonka saavuttaminen on tuntunut kivalta. Siitäkään huolimatta en aseta sitä tämän vuoden tavoitteeksi, vaikka se toki kiva lopputulos olisikin.

Ennemminkin toive kuin tavoite vuodelle 2015 oli kyllä työpaikan vaihto. Se ei toteutunut. Hain yli viiteen mutta alle kymmeneen työpaikkaan, mihinkään niistä en päässyt edes haastatteluun. En hakenut mihinkään avoimella hakemuksella, vaan sain aikaiseksi hakea ainoastaan kaikkiin vastaan tuleviin sopiviin työpaikkailmoituksiin.
Loppuvuodesta 2015 alkoi tilanne töissä olla kuitenkin sen verran mukavampi, etten enää niin epätoivoisesti haikaillutkaan pois kuin aiemmin. Toki olen ja olen ollut koko ajan valmis hakemaan jokaiseen mielenkiintoiseen työpaikkaan, mutta talvella en hakenut enää mihinkään vähän huonompiin. (On tietenkin erittäin subjektiivista mitä kukakin mieltää hyväksi tai huonoksi; itselleni esim. 25h/vko työ on huono, koska siinä on jo liikaa työtunteja.)
Tilanne töissä oli tavallaan jonkinmoinen tyyntä myrskyn edellä -ilmiö, sillä mut todennäköisesti irtisanotaan kesällä! Tämä ei ole kuitenkaan täysin varmaa, vaan yt-uhka on epämääräisen sekavaa. Tällä hetkellä varmaa on vain se, että puolen vuoden päästä en ole enää sillä työnantajalla töissä, jolla nyt olen. (Tuotannollisista ja taloudellisista syistä kaikki toimipisteemme työntekijät saa kenkää, ellei sitten tapahdu liikkeenluovutusta, jossa työntekijät siirtyykin työnantajalta toiselle.)

Ellen siirry vanhana työntekijänä uudelle työnantajalle tai ellen löydä mitään uutta työtä tilalle, tästä osa-aikatyöttömästä tulee siis kokoaikatyötön. Taloudellinen katastrofi se ei missään nimessä tule olemaan, mutta kyllä se pistää laskeskelemaan raha-asioita uudelleen.
Pitää esimerkiksi miettiä asuntolainan maksuaikataulua ja rahastosäästösopimuksen jatkamista. Tosin niitä ajattelin kyllä miettiä 2016 muutenkin; päätin nimittäin vuodenvaihteessa, että otan selvää Seligsonista ja Nordnetistä ja koitan päättää, mihin mahdollisesti alan sijoittaa. (Joihinkin indeksirahastoihin, en suoriin osakkeisiin.) Olin siis ajatellut joka tapauksessa pohtia Nordean rahastosäästämisen lopettamista. Tällä hetkellä rahastosäästämisestäni ei mene merkintäpalkkioita, mutta lunastuspalkkio on 1 % ja hallinnointikulut 1,20 % ja 1,60 % (säästän kahteen eri rahastoon). En tajua kunnolla sijoittamista, enkä halua ja jaksa liikaa opetellakaan, mutta pientä selvittelyä haluan tehdä noiden kulujen pienentämiseksi. Voi tosin olla, että sitten ainakin jonkin aikaa mulla ei ole mitä sijoittaa, mutta on hyvä ottaa asioista selvää joka tapauksessa. Ja asuntolainaa ei nyt ehkä kannata maksaa liikaa ennenaikaisesti pois, vaikka siihen olisi rahaa, kun jos vaikka tulee yllättäviä menoja ja tulot on sitten pitkäänkin minimaaliset (peruspäiväraha 560€/kk).

Tavallaan olen kuitenkin iloinenkin mahdollisesta irtisanomisestani. Pääsen eroon siitä työstä, jota pääasiassa en ole halunnut tehdä. (3 kuukauden karenssin vuoksi en halunnut itse irtisanoutua, mutta sekin vaihtoehto on käynyt mielessä.) Nyt taas uusia töitä hakiessa kieltämättä hiukan pelottaa, ettei joudu vielä huonompaan paikkaan, mutta toisaalta tuntuu, että sitten kokoaikatyöttömänä on parempi vapaus kokeilla jotain sellaista, joka ei heti aluksi niin houkuttelisikaan. Lisäksi olen valmiimpi hakemaan lyhyisiin, esim. 2 viikon, kokoaikatöihin. Edelleen ideaali tilanne olisi pitkäaikainen osa-aikatyö, mutta kaikki muut kombinaatiot käy paitsi pitkäaikainen kokoaikatyö.

Kokoaikatyöttömyydessä miinuksena pidän vain kahta asiaa; tulojen vähyyttä ja pelkoa siitä, että työkkäri pakottaa mut jonnekin kauheaan paikkaan. Osa-aikatyötä tekevänä työttömänä työnhakijana on nimittäin saanut olla aika rauhassa työkkärin suhteen.

Hyviä puolia sen sijaan on paljon; Mm. saa nukkua, eikä tarvitse herätä keskellä yötä stressaantuneena töihin. Aikaa elää mielekästä elämää, mm. innostavien harrastuksieni parissa, on enemmän. Energiaa on enemmän iloita elämästä eikä sitä hukkaudu siihen, että selviytyy työpäivien ankeudesta ja väsymyksestä.

Tulevien tulojeni pienuuden (bruttona n. 700 €/kk, nettona n. 560 €/kk) vuoksi aion kuitenkin hakea töitä, vaikka työttömyydestä sinänsä nauttisinkin. Omalla kohdallanihan jokin vähintään 1500 €:n ansiosidonnainen työttömyyskorvaus passivoisi mut nauttimaan ilolla niistä 500 päivästä. En siis saa ansiosidonnaista, koska en kuulu työttömyyskassaan. En kuulu työttömyyskassaan, koska palkkani on ollut niin pieni, että mun kohdallani ansiosidonnainen työttömyyskorvaus olisi sama (tai maksimissaan jonkun kympin korkeampi) kuin Kelasta saamani peruspäiväraha (työssäoloehto kyllä täyttyy, siksi ei työmarkkinatukea).

Toistaiseksi aion siis jatkaa;
- asuntolainan maksamista vain peruslyhennyksin, en ylimääräisin lyhennyksin
- Nordean rahastosäästösopimusta niin kuin ennenkin
- nykyisessä työssäni kesäkuun loppuun

Kun kevään ja kesän mittaan selkeytyy työkuviot ja niiden myötä rahatilanne ja mahdollisesti ehdin selvittää rahastovaihtoehtoja, saatan tehdä asuntolainaankin lyhennyksiä ja/tai saatan lopettaa Nordean rahastosäästämisen. Varmaankin luvassa on jahkailua ja pähkäilyä, mutta mikään kiire ja paniikki mitään ratkaisuja ei ole tehdä.

Julistankin, että tavoitteenani vuodelle 2016 on olla stressaamatta työttömyyttä ja työtä. Toivottavasti onnistun! :)