Blogissani
olen kertonut, mihin kaikkeen minä käytän rahani. Samalla on
tietenkin näkynyt, mihin kaikkeen en käytä ollenkaan rahaa. Olen
ollut yksi esimerkki, miten taloutta voi hoitaa. En ole kuitenkaan
juurikaan antanut mitään suoria neuvoja. Miksi?
Ensinnäkin
koen, että koska ihmisten elämät on niin erilaisia, ei kaikille
sopivia neuvoja voi antaa. Mikä mä olen esim. pitkähiuksisena
neuvomaan lyhythiuksisia, että älkää käykö parturissa, säästyy
rahaa, tai ruokavaliovammattomana neuvomaan keliaakikkoja tai
laktoosi-intolerantikkoja siitä, että syökää halvemmin, tai
lapsettomana ja tervejalkaisena kaupunkilaisena neuvomaan
lapsellisia, liikuntaongelmaisia tai maalaisia, että pyöräilkää
tai käyttäkää edes bussia, ei omaa autoa tarvitse?
Toiseksi
musta itsestäni tuntuu vastaavia neuvoja lukiessani, että jostain
syystä ne on ihan turhia; joko ne on juuri sellaisia, mistä olen
tuossa yllä maininnut, ettei ne omaan elämään sovellu, vaikka
muille onkin toteuttamiskelpoisia, tai sitten jo automaattisesti
noudatan niitä (esim. itsestäänselvyys, että kannattaa pitää
"älä osta mitään"-päiviä), tai sitten ne on esim.
sellaisia, että "näin ajat/matkustelet taloudellisesti"
(Ei mitään merkitystä itselle, kun ei sitä autoa ole, tai
kiinnosta matkustella).
Tämä
ei tietenkään tarkoita sitä, että ne vinkit oikeasti olisi
millään tavalla huonoja, vaan pikemminkin se saattaa kertoa siitä,
että koska jo elän niin erilaisessa moodissa, kuin useimmat, en
ehkä ole sopiva ihminen neuvomaan muita. Neuvomisen sijaan olen
mieluummin halunnut vain esimerkilläni kertoa, että näinkin voi
elää. Neuvojen antaminen on toki käynyt mielessä, mutta se on
tuntunut jotenkin kummallisesti vähän keksimällä keksityltä
ajatukselta, ehkä senkin vuoksi, että itse jotenkin luontaisesti
automaattisesti olen säästeliäs, enkä koe erityisesti pyrkiväni
ja ponnistelevani säästötavoitteiden saavuttamiseksi, vaan mä en
vaan tykkää käyttää paljoa rahaa, vaan rahaa jää yli tulojen
pienuudesta huolimatta.
Edellä
siis joitain syitä siihen, miksi neuvoja en ole aiemmin jaellut.
Mutta nyt asiaan tulee muutos, viisiosaisella "Miten säästää
rahaa?"-sarjallani. Viimeisimmissä kahdessa osassa annan
joitakin neuvoja ihan suoraan, mutta en varsinaisesti vielä tässä
postauksessa. (Paitsi tietenkin vähän, ja epäsuorasti, sellaista
toki rivieni välistä löytyy paljonkin, ja onhan toki jo pelkästään
esimerkkinä oleminen tavallaan neuvomista.) Tässä, ja kahdessa
seuraavassa, postauksessa nimittäin kerron esimerkkejä, millä
tavalla en toimi samoin, kuin yleensä talousasioissa neuvotaan!
Laadi
itsellesi vuosi/kuukausi/viikkobudjetti
En
siis tosiaankaan ole ikinä koskaan milloinkaan laatinut budjettia.
Eli etukäteen kirjannut ylös, millaisia summia tulen mihinkin
asiaan kuluttamaan. Olen kyllä jälkikäteen, kuten blogista huomaa,
laittanut summat ylös senttienkin tarkkuudella, mutta en ole koskaan
etukäteen suunnitellut talouttani niin. Tietenkin olen jossain
vaiheessa karkeasti arvioinut kuluja, esim. että seuraavan puolen
vuoden aikana tulen kuluttamaan n. 2000 - 6000 €, mutta mitään
tarkkaa suunnitelmaa ei ole koskaan ollut. Jotenkin tulot ja menot ja
elämä on niin epävarmaa ja yllätyksellistä, että en ole kokenut
missään vaiheessa mitenkään mielekkäänä leikkiä jonkun tarkan
budjetin kanssa. Toisaalta taas koska olen ilmankin mitään
budjetteja säästeliäs, ei niille ole tarvettakaan.
Maksa
ensin itsellesi , automatisoi säästäminen
Monet
neuvovat siirtämään heti palkkapäivänä osan rahoista säästöön,
esim. säästötilille tai rahastoon. Syynä on, että näin pakottaa
itsensä säästämään tietyn summan, ja loput on kulutukseen.
Itse
olen aina toiminut päinvastoin; säästän vasta jälkikäteen sen,
mitä on jäänyt kuluttamatta. Käyttötililleni kerääntyy
pikkuhiljaa "ylijäämää", jota sitten ohjailen
harkintani mukaan köntissä muualle.
Toki
multa menee kuukausittain asuntolainan lyhennys automaattisesti,
mutta asuntolainan lyhennys on ollut mulla hyväkin olla niin pieni,
että silloin tällöin on kerääntynyt rahaa laitettavaksi
ylimääräisiin lyhennyksiin. Tein myös vuosi sitten
rahastosäästösopimuksen Nordean kanssa (jonka olen päättänyt
keskeyttää kesällä, ja siirtyä mahdollisesti syksyllä
Nordnettiin/Seligsoniin), mutta sekin automaattinen kuukausisumma on
säädetty suhteellisen pieneksi. Ja lähtee muuten tililtäni juuri
ennen palkkapäivää. (Tosin mulla on ollut tuloja 3 kertaa
kuussa, koska olen saanut palkkani kahdessa erässä ja
työttömyyskorvauksen siinä välissä.)
Eli
osittain liittyen tuohon edelliseen, budjeetittomuuteen, en halua
suunnitella tarkkaan etukäteen, minkä summan tulen käyttämään
menoihin ja minkä säästöihin, vaan haluan, että mulla on aina
mahdollisuus käyttää paljonkin rahaa menoihin, vaikka isoja menoja
harvoin onkin. Sitten kaiken lopun säästän. Yksinkertaista,
stressitöntä.
Ihanaa, siis just noin se mullakin aina menee! Säästäminen on helppoa, ja budjetti tarkottaa lähinnä sitä, että miettii mitä näille tilille jääneille rahoille nyt seuraavaks tekis. Suunnitelmia en kykene tekemään, mutta seurantaa joskus.
VastaaPoistaMielenkiintoista. Mä en ole luonnostani säästäväinen. Olen opetellut, välillä olosuhteiden pakosta. Pidän kirjanpitoa ja jos on isompia menoja/juhlia/matkoja tulossa, niin laadin aina budjetin. Monesti se ei riitä. Mut vasta tämän vuoden aikana olen jostain syystä saanut rahaa säästöön. Tilikirjaa olen pitänyt aina, mutta en aina niistä opiksi ottanut. Jostain vanhoista tilikirjoista näen miten paljon turhaa olen esim.lapsilleni ostanut. Täysin turhan ostaminen on kohdallani vähentynyt. En esim.osta mitään sisustusjuttuja. Ruokamenoista nipistän. Jos työpaikan lounas on noin 10 euroa, niin otan omat eväät. Odotan innolla seuraavia postauksia. Nämä sinun tekstisi kyllä inspiroivat minua. Terv. Nimim. Säästäjä
VastaaPoistaSamoilla linjoilla täällä, mäkään en budjetoi. Joskus oon yrittänyt kun personal finance -kirjoissa hehkutetaan sen hyödyllisyyttä. Mä en kokenut saavani siitä mitään hyötyä, se tuntui lähinnä askartelulta :) Budjetit varmaankin auttaa parhaiten niitä, jotka haluavat opetella säästäväistä elämäntyyliä aikaisemman tuhlasvaisuuden sijaan.
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaMä oon ostanut nyt tän blogin aikana todella paljon sisustusjuttuja, koska oli sen sekalaisten ikivanhojen huonekalujen kanssa asustelun jälkeen uuteen kotiin muuttaessa joko melkein pakko tai sitten ihan vaan kiva ostaa kaikenlaista. Huonekaluja, valaisimia, mattoja, tekstiileitä... Mutta meillä tuo sisustus tapahtui sillä periaatteella, että ehkä kymmeneksi vuodeksi, ei kymmeneksi kuukaudeksi... Jatkossa menot sisustukseen tulee siis palaamaan melko minimaaliseksi. Ja kenties joku yhtä suuri hyppäys tulee taas jossain vaiheessa.
Ja Nina tosiaan, varmaankin juuri noin kun kirjoitat lopuksi.