lauantai 4. kesäkuuta 2016

Miten säästää rahaa? osa 3

Kahdessa edellisessä kirjoituksessa kerroin joitakin esimerkkejä, millä tavalla en itse toimi samoin kuin yleensä talousneuvoissa sanotaan. Tässä vielä lisää sellaisia esimerkkejä;

Liity työttömyyskassaan


Aivan kaikkien kannattaisi liittyä työttömyyskassaan, joko vain pelkkään kassaan tai sitten halutessaan myös ammattiliittoon, koska kuka vaan voi jäädä työttömäksi ja vain kassaan kuuluneet ovat oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, muut joutuvat tyytymään alempaan minimikorvaukseen, Kelan peruspäivärahaan. Näinkö on? No yleisesti ottaen joo, muttei aina.


Esimerkiksi itse en ole koskaan kuulunut työttömyyskassaan, koska en olisi siitä koskaan mitään hyötynytkään, maksellut vain turhaan vuosimaksuja. Nimittäin, jos palkka on todella pieni, ei sen perusteella laskettu ansiosidonnainen työttömyyskorvaus tietenkään ole yhtään sen isompi kuin minimikorvauskaan!


Mutta tottakai kaikille tarpeeksi suuria tuloja saaville suosittelen työttömyyskassaan kuulumista. Me aivan kaikki palkansaajat (ja työnantajat) kuitenkin automaattisesti joudumme maksamaan pakollisia työttömyysvakuutusmaksuja, ja vain ne työttömäksi jäävät, joilla on ollut tarpeeksi suuret tulot, jotka ovat täyttäneet työssäoloehdon (sekään ei aina epäsäännöllisissä osa-aikatöissä ole itsestäänselvyys, että viikkoja, joissa on vähintään 18 h töitä, kovin nopeasti kertyisi), jotka ovat kuuluneet työttömyyskassaan, ja jotka siten saavat ansiosidonnaista korvausta, niistä maksuista pääsevät hyötymään. Raha kaikkiin työttömyyskorvauksiin tulee joka tapauksessa valtaosaltaan valtiolta, vain osa tulee työttömyysvakuutusrahastolta ja pieni osa työttömyyskassoilta. Minä maksan palkastani pakollisia vakuutusmaksuja, jotta joku kovapalkkainen tyyppi saa korkeaa ansiosidonnaista korvausta työttömäksi jäädessään, mutta toisaalta taas se kovapalkkainen tyyppi maksaa paljon pakollisia veroja, jotta minä saan pientä peruspäivärahaa. Älä sinä ole se kovapalkkainen tyyppi, joka maksaa muiden etuuksia, mutta ei itse hyödy kummallisesta järjestelmästämme!



Kannattaa miettiä asioita jo ennen kuin tällaiset laput lyödään kouraan.


Kilpailuta


Kannattaa kilpailuttaa esimerkiksi sähkösopimus, vakuutukset ja pankki. Joo, kannattaa, tietenkin.


Mutta ööh, itse olen ollut tässä yllättävänkin laiska!


Sähkö; Tähän on hyvä selitys, ei ole ollut mahdollistakaaan! Aiemmin vuokralla ollessa sähkö kuului vuokraan, nyttemmin taas taloyhtiö on tehnyt paikallisen sähköyhtiön kanssa tavallista edullisemman yhteissopimuksen, ja oikeastaan taloyhtiö myy meille sähkön, jonka se ostaa sähköyhtiöltä.


Vakuutukset; Meillä on vain kotivakuutus, joten mistään keskittämiseduista ei ole mitään hyötyä. Meillä ei esim. ole autoa, joka pitäisi vakuuttaa, lasta, jonka terveyttä haluaisi vakuuttaa, tarvetta matkavakuutuksille, kun ei matkustella, ja ainakaan minä en edes saisi mitään henki- tai työkyvyttömyysvakuutuksia (eikä niissä ole ainakaan meidän tapauksessa mitään järkeäkään). Se "keskittämisetu" me saatiin, että kun Nordean kautta vakuutus Ifiltä otettiin, eka vuosi oli edullisempi kuin normaalisti. Mutta ei siis ole kilpailutettu, koska laiskana ei jaksa kysellä erikseen joka yhtiöltä, mitä juuri meidän haluamamme vakuutus maksaisi.


Pankki; En kilpailuttanut edes asuntolainaani! Mitä ihmettä, säästöbloggari, joka ei kilpailuta asuntolainaa! Joo-o, ehkä tää on mun suutarin lapsella ei ole kenkiä -keissini...

Olen "aina" ollut vain Nordean asiakas. Aluksi lapsena muistaakseni KOP, sitten Merita, sitten Nordea. En silti mitenkään koe pankkia "omakseni", ei vaan ole tullut vaihdettua. Asuntolainan kilpailuttamattomuuden selittää lähinnä laiskuus. No, lisäksi kyllä ajattelin, että ei siitä olisi paljon hyötyäkään; olin ottamassa melko pientä lainaa melko lyhyellä maksuajalla, ja todella pienillä tuloilla. Nollatuntityösopimuksella. Ei siis mikään pankin toiveasiakas, josta haluttaisiin kilpailla. Varsinkin kun asuntolainapankille vielä lankeaa ASP-säästöajan lisäkoron maksaminen!
Kun asuntolainatarjous Nordeasta oli neuvoteltu (sain toki vääntää kaikesta mahdollisesta, mm. siitä, että sain 3 kk:n Euriborin), päätin tyytyä siihen, ja jättää rumban muiden pankkien kanssa väliin. (Toki Nordeassa kerroin, että kyselen muistakin pankeista, mm. Danskesta, jonka asiakas Puoliso silloin oli, mutta en sitten jaksanutkaan. Asuntotarjouksen mennessä läpi ja melko nopeiden kauppojen sopimisen myötä oli yhtäkkiä niin paljon muutakin ajateltavaa.)
Noin puolen vuoden ajan oon kyllä ollut myös S-pankin asiakas, mutta toistaiseksi käytän vain Nordeaa. Myöhemmin vertailen kyllä näiden kahden välillä, ja saatan siirtää asiointia S-pankkiin, mutta toistaiseksi kun nyt Nordeassa on mulle ilmainen verkkopankki ja luottokortti, niin ei ole tarvetta S:n palveluksille.

Muita juttuja oon kyllä jossain määrin kilpailuttanut, esim. kännykkäoperaattorin vaihdoin aikoinaan kalliista Elisan liittymästä halpaan dna:han. Netti taas on meille tuon sähkön kaltainen no can do -tapaus; aiemmin se kuului vuokraan, nyttemmin sen saa ilmaiseksi/halvalla (2M/enemmän) taloyhtiön sopimuksella Soneralta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti