Työkuulumisia

Sekalaisia huomioita kuukauden työssäkäynnin jälkeen;

- Olen nyt ollut neljä viikkoa töissä viitenä päivänä viikossa, lähiviikkoina jatkuu samoin.
- Varsinkin ekojen päivien jälkeen oli rankkaa aivosumua; oppiminen vei keskittymiskyvyn ja kaiken psyykkisen energian kokonaan.
- Työssä käymisen lisäksi olen ehtinyt ja jaksanut juuri ja juuri pakolliset kotityöt, kehonhuollot ym. ja sen lisäksi hiukan netin selailua ja yhden ystäväporukan tapaamisen per viikko. En ole jaksanut ja ehtinyt syventyä tärkeimpiin harrastuksiini. Harmittaa ihan vitusti, vaikka työn aloitus olikin ihan oma valinta, josta voin syyttää vain itseäni. Nykyinen ajankäyttö (työt, pakolliset puuhat, hieman surffailua) tuntuu elämän väkisin suorittamiselta, ei elämiseltä. Se, mikä tuo mun elämääni iloa ja merkitystä, ei saa tilaa. Pidemmän päälle sairastuisin jo tästä; elämälläni ei olisi mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä, en eläisi omaa elämääni, jossa voin keskittyä kiinnostuksen kohteisiini, vaan jotakin kummallista pakko-kiire-väsymys-stressi-elämää. Kun pitää valita aika tai raha, valitsen ehdottomasti ajan. Konkreettisesti tarkoittaa siis sitä, että jos en elokuun vaihtuessa syyskuuksi saisi työsopimukselle tarpeeksi pienituntista jatkoa, en uutta sopimusta voisi solmia.
- Työ itsessään on ollut melko ok. Olen joutunut pinnistelemään epämukavuusalueillani ja opettelemaan nopeasti suuria kokonaisuuksia, mutta olen pärjännyt kai hyvin. Työn sisältö ja merkitys on minulle enimmäkseen epäkiinnostavaa, mutta ei sentään paria pientä poikkeusta lukuunottamatta inhottavaa tai vastenmielistä. Olen kuitenkin ollut ahdistunut, koska yksi osa-alue on erittäin epämääräistä ja stressaavaa, ja sen vuoksi olen mm. nukkunut huonosti. Univelkaa on nyt kertynyt muutenkin jonkin verran, vaikka olen koittanut sitä välttää. Työ on kokonaisuudessaan ollut psyykkisesti rankempaa ja fyysisesti suunnilleen niin raskasta, mitä kuvittelinkin. On ollut kivoja päiviä ja on ollut paskoja päiviä. Työn vuoksi olen itkenyt, ja työn vuoksi olen hymyillyt leveästi lähes koko kotimatkan.
- Työ on monilta osin hyvinkin arvojeni mukaista, osittain taas täysin niiden vastaista.
- Olen tullut toimeen kaikkien kollegojen kanssa, mutta olen yllättynyt siitä, miten typeriä asiakkaita voikaan oikein olla, ja osa asiakaskontakteista on ollut muutenkin stressaavia. Sosiaalisuus on jo itsessään vienyt paljon energiaa.
- Olen nyt pyöräillyt joka päivä töihin. Bussioptio siis odottelee toistaiseksi selvästi huonompia kelejä, alkavaa flunssaa tai fyysisetkin voimat vievää uupuneisuutta.
- Pyykkiä pitää nyt pestä paljon useammin. Työpaikan ilmainen kahvi vähentää kahvikuluja kotona. Työtehtäviä on ollut oikeastaan vielä enemmän ja erilaisempia, mitä kuvittelin. Perehdytyksessä olisi osittain ollut selvästi parantamisen varaa.

Tosiaan, tän lupaamani 2 kk jaksan vaikka väkisin, mutta juuri pidempään en. Jatkosta siis sovitaan jossain vaiheessa elokuuta, ehkä kuun puolivälissä, ja aavistelen, että ongelmanani on ennemminkin liian suuret tunnit kuin työlle jatkon tarjoaminen. Olen kyllä esimiehelleni jo selvästi kertonut, että minä todella haluan tehdä pitkäaikaista osa-aikatyötä, mielellään hyvinkin vähätuntista, mutta en ole kehdannut vielä suoraan pyytää vapaapäiviä. Pari vapaapäivää mulla itseasiassa jo olikin merkittynä työvuorolistaan, mutta suostuin täyttämään nekin työllä, kun sitä pyydettiin.