tiistai 28. elokuuta 2018

Ei hyvin mee

Taloudellisesti menee hyvin, mutta terveyden kannalta huonosti. Eli tämä kirjoitus koskee työahdistustani, joten rahablogin varsinaisesta asiasisällöstä kiinnostuneet voi skipata tän postauksen kokonaan, olkaa hyvät.

Nyt ollaan kuulkaas siinä pisteessä, että todella toivon töideni loppuvan mahdollisimman pian. Olen harkinnut irtisanoutumista ja siten kolmen kuukauden tulottomuutta. Olen harkinnut elämäni ensimmäisen virallisen mielenterveyssairausloman hakemista. Olen itkenyt, olen ollut ahdistunut, nukkunut huonosti, nähnyt työpainajaisia, ollut hyvin väsynyt ja toivoton.

Tilanne on se, että minä en vain kestä liiallista stressiä enkä liian pitkään kestävää maltillistakaan stressiä. Olen osatyökykyinen, paljon pienemmällä osalla, mitä moni kuvittelisi. Firmassa oli yt:t, joiden tuloksena monet irtisanottiin, mutta minua ei. Nyt tuntuu niin tyhmältä, että joku, joka olisi kovasti halunnut jatkaa, ei saanut, mutta minä, joka jo haluaisin lopettaa kokonaan, jouduin jäämään. Olen nyt ollut yli vuoden töiden aikana ajoittain hyvin ahdistunut ja stressaantunut, eikä yyteiden myötä tullut kiire ja kireys ja epäselvyys yhtään auttanut, vaan tosiaan pahensi asiaa. Työnantajallani ei toimi kommunikaatio ollenkaan, kaikki on ollut ja on epämääräistä mössöä. Kukaan ei tiedä mistään mitään, ja mihinkään ei voi itse vaikuttaa. Paljolti lisästressi johtuu juuri siitä, ettei ole ketään, kenen kanssa voisi keskustella töistä/työvuoroista. En edes tiedä, kuka tällä hetkellä on esimieheni. En tiedä, koska työni loppuu. Jos joku sairastuu, ei ole työntekijöitä, jotka voisi tuurata. Minulle on määrätty enemmän vuoroja, mitä jaksaisin tehdä. Minut on (mahdollisesti, ja huh, toivottavasti, tässä työsuhteeni loppumetreillä (!)) määrätty töihin, joita en osaa tehdä, mm. koska niitä osanneita työntekijöitä on irtisanottu. Stressiä ja ahdistusta ja väsymystä ei auta se, että pitäisi opetella ihan turhaan lyhyttä pätkää varten uudet työt ja uudet ihmiset, kun jo valmiiksi on pää kovilla. Ei auta, jos tuo ilmi, ettei jossain ole mitään järkeä, vastaus on voivoi ei voi mitään, ei ole ketään joka voisi auttaa.
Pelkään sitä, että työni ei lopukaan, vaan joku jossain johtoportaassa kuvittelee, että jaksan jatkaa tällä tahdilla tai että musta sais myöhemmin joululoma-, sairausloma- ja kesälomatuuraajan.

Mulla on siis nollatuntisopimus, ja mulla olisi toki oikeus kieltäytyä töistä ja irtisanoutua koska vaan, mutta tällöin tulisi kolmen kuukauden karenssi työttömyysturvaan. Sitä kyllä harkitsen, eihän se ois kuin n. 1500 €, ja mulla kyllä todellakin ois varaa siihen. Mutta rahallisen menetyksen lisäksi mietin ehkä jopa enemmänkin sitä, että miten työkkäri sitten sen jälkeen suhtautuisi muhun, tulisiko hirveästi jotain vääränlaisia työtarjouksia ja pakollista kurssitusta tai muuta patistelua "hankalan työttömän leiman" saaneelle...

Yksi ratkaisu tähän kaikkeen kaaokseen olisi se, että en vain stressaisi. Että en välittäisi siitä, miten järjetöntä kaikki on. Että en ahdistuisi, vaikka en osaa tehdä jotain, mitä mun pitäisi tehdä. Että en yrittäisi tehdä töitä hyvin, vaan tekisin ne miten sattuu. Että en miettisi, miten työkaverit kärsii. Mutta kun ei toi onnistu. Mussa on liikaa perfektionistin vikaa, enkä osaa tehdä töitä paskasti. En voi valita tunteitani, vaan jos ahdistaa, niin sitten ahdistaa. Se ahdistus kertoo siitä, että joku on päin persettä. Turhautuneisuus tulee sitten siitä, kun sille ahdistuksen aiheuttajalle ei voi tehdä mitään. Tai no, kyllä usein jotain voi, lähes aina on vaihtoehtoja. Esim. nyt sitten se irtisanoutuminen. Tai ahdistussaikku, josta tosin siitäkin tulisi vain kauheasti lisää stressiä, kun pitäisi hakea kelalta sairauslomakorvausta työttömyyspäiviltä, ja rampata lääkärillä useampaan kertaan, kun ei heti saa tarpeeksi pitkää saikkua, ja taistelua siitä, etten halua alkaa nyt syömään lääkkeitä asian vuoksi, jonka paras ratkaisu olisi se, että mut irtisanottaisiin. Ja saikusta seuraisi se, että työkaverit kärsisi, kun ei tosiaan ole ketään tuuraajia. Ja ehkä jopa juuri sen saikun vuoksi mua ei irtisanottaisikaan, sen pelossa, että se on laitonta.

Pyysinkö sitten selvästi ennen yyteitä, että mut irtisanotaan? No en, olinpa tyhmä, niin ois pitänyt tehdä! Silloin kun vielä ensinnäkin kuvittelin, että tottakai mä oon yksi niistä, ketkä ei saa jatkaa, ja toisekseen en tajunnut, että jos mä "saan" jäädä, mulle "annetaan" liikaa töitä ja kaikille tulee kiire ja en saa tehdä sitä mitä osaan vaan mut tungetaan jonnekin, mitä en osaa. Lisäksi ajattelin, että jos saisin tehdä kesällä/syksyllä töitä vaikka yhen päivän viikossa, se oiskin kivaa. Ja mä kun kuvittelin, että kyse on vain siitä, loppuuko mun työt kesäkuussa, heinäkuussa vai elokuussa. Nyt toivon, että ne loppuis lokakuussa tai edes marraskuussa. Pitäisi ehkä olla kiitollinen, että saa pitää työpaikkansa kun muita irtisanotaan, mutta en osaa olla kiitollinen siitä, että mun hajalla ollut ja kasaan saatu mielenterveys pistetään taas säröiksi.

Sitten kun tämä joskus loppuu, helvetti ihan oikeasti aion olla hyvin varovainen sen suhteen, mitä töitä haen. Olen ajatellut, että nollatuntisopimukset on mulle hyviä, koska sitten saan joskus niitä nollaviikkojakin. Mutta ne onkin tosi huonoja, koska niitä nollaviikkoja ei välttämättä tulekaan, ja sopimus voi vain jatkua ja jatkua, jos ei irtisanoudu. Voikohan tehdä määräaikaisia nollatuntisopimuksia? Ei varmaan. Jonkun min. 4h/vko määräaikaisten sopimusten ketjutus vois olla mun juttu. Pari kuukautta kerrallaan, niin vois siten melkein heti itse lopettaa kun ei jaksa, tai työnantaja lopettaa, jos ei enää tarvitse.

Sekavaa sepustusta, mutta ahdistusaivoillani en nyt parempaan kykene. Olen loppu. Kun on ahdistunut, stressaantunut, väsynyt ja epätoivoinen, ei osaa ajatella loogisesti, vaan ajatukset alkaa pyöriä masentuneen "missään ei ole mitään järkeä, kaikki on paskaa" -kehällä. Ja siis tietenkään aivan kaikki ahdistus ei johdu pelkästään työstä, kyllä "oman elämän" jutuillakin on vaikutusta, mm. se flunssa ja helteet vei aikalailla energiavarastoja tyhjiksi, varsinkin kun oli samaan aikaan flunssa, helteet ja liikaa töitä, eikä sen jälkeenkään missään vaiheessa riittävän pitkää vapaata uupumuksesta toipumiseen.

(Elokuun kuukausipostaus saattaa tulla vasta syyskuun lopulla.)

24 kommenttia:

  1. Kyllä mä suosittelisin sairaslomaa ensi alkuun ja sen aikana pohdit mitä teet jatkossa. Mulla itselläkin on tosi korkea kynnys jäädä saikulle ja erityisesti sen vuoksi, että ei halua kaataa työkavereiden niskoille tekemättömiä töitä. Mutta sen olen myös oppinut, että oma terveys pitää asettaa etusijalle. Lääkärin suhteen voi käydä tuurikin ja pääset empaattiselle ihmiselle purkamaan tilannetta. Eikä niitä lääkkeitä olla yleensä edes heti, jos ollenkaan, tarjoamassa.

    Tssemppiä!

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa.
    Hae ihmeessä sairaslomaa. Itsellänikin on korkea kynnys hakea sitä, mutta tuo stressi ja uupumus etenee kuin lumipallo eteenpäin.
    Kannattaa ilmaan muuta pysäyttää se nyt.
    Haet sitten lisää sairaslomaa, tuo jo että nukkumiseen haittaa, se on aina ahdistavaa.
    Vie aika paljon voimavaroja kyllä.
    Tsemppiä ja voimia sinne
    -HP-

    VastaaPoista
  3. Meillä olisi tarjota paikka, jossa saisi suunnilleen itse päättää paljonko haluaa tehdä töitä. Listat kolme viikkoa kerrallaan, ja töitä 1-3 vuoroa viikossa ja sen mukaan tehdään listat.

    Niitä paikkoja siis on. Oliko sinulla on määräaikainen työ? Mitä jos lähtisit etsimään uutta työtä, jotain missä tekisit selväksi että haluat esimerkiksi kaksi vuoroa viikossa?

    Tiedän, että on helppo sanoa että älä stressaa. Mutta se on vaihtoehto. Sitä paitsi, sinut helpommin irtisanotaan jos teet hommasi vähän huonosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole määräaikainen, vaan vakituinen nollatuntisopimus.
      Jos nyt hankkisin uuden työn, se ei ratkaisisi mitään; En oikein ole työkykyinen, ja sitten mulla olisi kaksi työtä! Ja jos irtisanoutuisin ekasta työstä, tulisi karenssia, vaikka uusi osa-aikatyö olisikin. Mut joo, sit kun joskus taas oon työtön ja töitä haen, pitää vaan hakea ja vaatia tarpeeksi vähän töitä.

      Poista
  4. Käy työterveydessä juttelemassa ja hae sairauslomaa. Tilanne työpaikallasi kuulostaa kohtuuttomalta. Pidä huolta itsestäsi, voimia.

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia ja jaksamista sulle! Hankala tilanne, mutta jos mahdollista niin älä tunne syyllisyyttä siitä, että et jaksa töissä sitä tahtia kuin mitä siellä juuri nyt tarvitsisi. Itsestä täytyy pitää huolta, vaikka sitten joutuisikin karenssiin kolmeksi kuukautta. Mutta ehkä sinuna menisin ensin työterveyshuoltoon, niin saisi vähän aikalisää. Voimia!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista ja tsempeistä!
    Kyllähän mä tästäkin sitten joskus jollakin keinolla eroon pääsen, ja toivottavasti opin jatkoa ajatellen itsestäni ja työskentelystäni lisää, etten samaan jamaan enää koskaan päätyisi. Olen aina ollut huono tekemään päätöksiä, varsinkin ahdistuneena, joten en nyt ainakaan heti tee mitään. :(

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä kamalaan tilanteeseen.
    Lähde ihmeessä työterveyden kautta hakemaan apua.
    Varmaan sinusta tilanne näyttää sekavalta, mutta jutun luettuani en tiedä miksi ihmeessä jatkaisit enää työtekoa tuolla?

    Ja tulevaisuutta ei tule, jos et saa itseäsi kuntoon, joten murehdi sitä sitten myöhemmin.
    Tartu nyt tuohon tunteeseesi ja hae apua.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Minäkin suosittelen lähtemään työterveyshuollon kautta asiassa liikkelle. On ihan normaalia että työpaikalla ollessa YT tms. osa henkilökunnasta reagoi myös terveyden puolesta ja on sairaslomalla. Saat arvokasta aikaa miettiä rauhassa tulevia askeleitasi.
    Itsekin olen ollut nollatuntisopimuksella ja oman kokemukseni mukaan työnantaja ei pura näitä sopimuksia, koska onhan nollatuntilaiset heille arvokas "ilmainen" henkilökuntareservi. Sain toisenkin määräaikaisen työn ja vähäiset tunnit loppuivat sen jälkeen nollatuntisopimuspaikassa kokonaan, eli tunteja ei tarjottu. Taisin puolen vuoden jälkeen sitten käydä irtisanomassa itseni. Ties kuinka kauan olisivat minua siellä roikottaneet, jos en olisi itse toiminut. Karenssia tai muuta minulle ei siitä seurannut, koska toisessa paikassa tein lähes alusta asti täysiä työpäiviä.
    Toisenkin kerran olen irtisanoutunut ja tuolloin sain karenssin. Tiedostin tämän etukäteen, mutta mielestäni oma pää oli sen arvoinen. Kovin paljon ei asiaa mielestäni vatvottu enkä kokenut joutuneeni paarialuokkaan TE-keskuksessa tuolloin. Ajat tosin oliviat tuolloin toiset.
    Parhaimmassa tapauksessa nykyinen työnantajasi irtisanoo sopimuksen jos huomaa nollatuntilaisen käyvän kalliiksi -> sairastaa, eli ei ole käytettävissä. Eiköhän ne siihen jonkin porsaanreiän keksi jotta vaikuttaa asialliselta perusteelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole nollatuntisopimusta tehnyt, mutta ihan samanlainen kokemuksen tiedän, että sopparia ei koskaan virallisesti purettu, mutta työtä ei tarjottu niin pitkään aikaan, että tajusi itse irtisanoutua. Nollasopparit on kyllä ihan jostakin :/. Jaksuja tilanteeseen!

      Poista
  9. Olen samaa mieltä kuin moni muu kommentoija: työterveyteen juttelemaan tilanteestasi. Jo keskustelu auttaa hahmottamaan tilannetta paremmin, jos lääkäri sattuu olemaan tuntosarvet koholla. Sitä paitsi nykyisin on osa-aikasairaslomia. Niitä käytetään varsinkin vakavasta sairaudesta tai leikkauksesta toipumisessa. Ensin kokonainen sairausloma ja sen jälkeen tarvittaessa osa-aikasairausloma, jolloin kokeillaan ja tunnustellaan työntekoa ennen paluuta kokoaikaiseen työhön. Miksei tätä voisi soveltaa myös toisin päin? Kokeilla osa-aikasairauslomaa, kun kuitenkin haluat tehdä pari vuoroa viikossa.

    VastaaPoista
  10. Voisiko tätä tosi kurjaa tilannetta kuitenkin miettiä myös positiivisena ainakin joltakin kannalta? Ajattella miten loistavaa, että sinulla löytyy puskurista rahaa (se 1500 euroa), jolla pääset eroon kurjasta tilanteesta. Sinulla on niin loistavat säästöprosentit että voisiko nyt olla aika käyttää sitä säästettyä puskuria (kun sinulle jää paljon vielä säästöön...)? Vai miten koet että mihin sen mielummin haluaisit käyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti helpottaa ja ilahduttaa ajatella, että se irtisanoutuminen on ihan realistinen vaihtoehto, ja talouden kannalta ei tarvitse nyt hermoilla ja ahdistua yhtään! Kun muut asiat stressaa ja valvottaa ja vie energiaa, taloushuolet ei sentään ole möykyssä mukana!

      Hyvä kysymys säästöjen käyttötarkoituksesta. Säästäminen kun mulla on aina ollut sekä pahan että hyvän päivän varalle (+ asuntoon), niin sitä saan kyllä käyttää heti kun siltä tuntuu mihin vain. Jokseenkin epämääräinen turva se on aina ollut.

      Poista
  11. Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen! Itse en ole joutunut käymään läpi Yt-neuvotteluja, mutta kuulemani mukaan ne vaikuttavat vielä pitkään irtisanomisten jälkeenkin työilmapiiriin ja töiden jakamiseen. Terveys on niin kallisarvoinen asia, että toivottavasti löydät hyvä ratkaisun itsellesi. Työterveydessä käyminen voisi olla ensimmäinen askel.

    VastaaPoista
  12. Tosiasia on että uupumuksen ja muiden psyykkisten syiden vuoksi sairaslomaa haetaan aina liian myöhään. Mitä kauemmin sinnittelet uupuneena sitä pitempään toipuminen kestää. Työterveyteen suosittelen minäkin <3

    VastaaPoista
  13. Mä ymmärrän sun tuskan. Itsekin ehkä aiempien elämänkokemusten takia tarvitsisin jotain apua, ellen saa tehdä lyhennettyä työaikaa. En halua syödä mitään persoonaani muuttavaa lääkettä, enkä siksi voi oikein hakea apua. Terapian ehtona kun on se lääkitys. Ehkä kuitenkin kannatraisi? Sinnittelen osa-aikaisena aina kun se on mahdollista. Olen ottamatta mitään ylimääräisiä hommia aina kun vaan voin väistää ne. Blogisi on inspiraationa, että voin tulla toimeen pienemmällä tulolla. Toivon sinulle voimia. On hyvä että tiedostat asiasi noin hyvin, olet velaton ja sulla on hyvä puoliso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, voimia myös sinulle!

      Mähän siis olen aikoinani käynyt pitkään psykoterapiassa, ja ihan alkuvaiheessa tuli (SSRI-)lääkkeitäkin syötyä. Tiedostan vain tosiaan tilanteeni nyt sentään sen verran hyvin, että tajuan, miten oloni johtuu ympäristön kuormituksesta, (töistä ja muualta), siihen en haluaisi avukseni mitään muuta kuin kuormituksen vähentymistä. Varsinaisesti lääkevastainen en siis ole, epäilen vain niistä saatavan hyödyn omalla kohdallani olevan minimaalisen pientä, jos sitäkään. Mitään persoonallisuuden muutoksia ei tullut tai edes ikäviä sivuvaikutuksia, eipä vaan oikein ollut auttamaan niissä ongelmissa, joihin nimenomaan pitkäaikainen terapia auttoi.

      Poista
    2. Itse söin lääkkeitä jonkin aikaa akuutissa tilanteessa, kun odotin Kelan päätöstä, että pystyin alkaa käymään viikoittain terapiassa. Itse näen asian niin että lääkkeet ovat välitön ensiapu (ainakin kohdallani lääkkeet helpottivat perusarjessa jaksamista) ja sitten terapia on se hoito. Käytin lääkkeitä vain noin puoli vuotta. Mutta tsemppiä kovasti sinulle mihin ratkaisuun nyt päädytkään!

      Ja Violacea, voimia myös sulle. Suosittelisin myös lääkäriin menoa, jotta saisit hetken mietintätauon. Tai onko mahdollista työpaikalla sanoa, että näin tämä tilanne ei voi jatkua? Että joko teen vain osa-aikaista tai sitten tipahdan kokonaan. Joka tapauksessa tsemppiä kovasti ja toivottavasti jokin ratkaisu tilanteeseen tulee pian.

      Poista
  14. Kuulostaa todella kurjalta tilanteelta. Suosittelisin ehdottomasti käymään työterveyslääkärillä ja ottamaan sairaslomaa, jos siltä tuntuu. Eihän se ainakaan tilannetta pahentaisi?

    Oletko lukenut kirjaa "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan"? Itse sain siitä hyviä vinkkejä miten tulla toimeen oman stressamiseni kanssa. Vähintäänkin tajusin, että kaikki ei voi olla niin "helvetin tärkeää", koska jos kaikki on sitä, niin loppupeleissä mikään ei ole sitä :) Tämän oivalluksen myötä olen alkanut välittämään vähän vähemmän useimmista asioista ja saanut helpotettua stressaamista.

    VastaaPoista
  15. Kiitos todella paljon kaikille kommentoinnista! <3

    En nyt toistaiseksi hae sairauslomaa. Enkä irtisanoudu. Monta pienenpientä asiaa on parantanut tilannetta hitusen, joten hiukan helpottaa, ja niinpä päätin kärvistellä vaan vielä hetken menemään, ja sitten jatkoon annan tiukahkot raamit, miten työvuoroja voin ottaa vastaan. Sekin helpottaa; Tieto siitä, että nyt kun rajaan itse kuormitusta pienemmäksi, se ei voi olla niin paha jatkossa kuin tällä hetkellä/aiemmin. Tiedän muuten jopa esimieheni nimen nyt! :D Tyyppiä en ole koskaan nähnytkään, mutta nyt on sähköposti ja puhelinnumero tiedossa, jos jotain oikein tärkeää tarvetta tulee. Käytännön "pienistä" asioista en edelleenkään oikein voi hänen kanssa keskustella, toisin kuin edellisen esimieheni, mutta työkavereiden kanssa puhuminen on auttanut/selkiyttänyt tilanteita jonkin verran. Pitää vaan nyt olla ajoissa etukäteen kieltäytymässä liiasta työstä, ettei niitä tule yhtäkkiä yllätyksenä!
    Just nyt tällä hetkellä väsyttää, uuvuttaa ja stressaa, muttei ahdista. Hyvä suunta!

    VastaaPoista
  16. Kovasti jaksamista! Luin blogiasi ja arvostan ihan mielettömän paljon sitä, miten olet saanut rahaa säästymään. Toivottavasti työkuviot helpottavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi on jo jonkin verran helpottanut. Ja työt jatkuu edelleen epämääräisesti toistaiseksi ainakin marraskuun loppuun asti, joten pitikin helpottua, että jaksan vielä jatkaa!

      Poista
  17. Jaksamista arkeen (ja töihin)! Toivottavasti saat tilanteen selkiytymään nopeasti ja paremman olon itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei tää tilanne tästä tän enempää tunnu selkeytyvän eikä uupumukseni varmaankaan kunnolla helpota ennen kuin koko paska osaltani loppuu kokonaan. Mutta osittainen helpotus mm. omien rajaamisten myötä mahdollistaa kitkuttelun vielä hetken. Olen optimisti ja kuvittelen irtisanomisen tapahtuvan vuoden vaihteessa. Ja aina on sitten se nopeasti ratkaiseva vaihtoehto, oma irtisanoutuminen, olemassa, jos muuten ei ratkaisua löydy.

      Poista

Kommenttien valvonta on käytössä, koska sain liikaa roskaposteja. Käyn hyväksymässä kaikki asialliset (kriittisetkin) kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kun kommentoit!