lauantai 12. lokakuuta 2019

Älä osta mitään -vuoden kuulumiset syyskuun jälkeen

Kolme neljäsosaa takana älä osta mitään -vuotta.

Syyskuussa rahaa kului;

- 219,30 € pakollisiin vastikkeeseen, ruokaan, nettiin ja puhelinliittymään

- 18,10 € jo aluksi sallittuihin ravintola/kahvila/baari-menoihin

- 45,00 € juhlat -kategoriaan lykkäämiini juoma ja ruoka -kuluihin, jotka voisi siis hyvin olla jo perusruokakauppaostoksissa tai r/k/b -kuluihin rinnastuvissa spessusyömisjuomisissa

- 2,00 € lahjaan

Siispä yhdeksännen kuukauden ostoksista ei tarvitse perustella mitään. Asumista, syömistä ja juomista (lahjakin oli suklaalevy :) ).


Syyskuussakin oli vielä hetkittäin kaunista ja kesäistä.


Tunnelmat 9 kuukauden ostamattomuuden jälkeen;

No jos nyt tiristäisin edes vähän jotain ajatelmia liittyen tähän ostamiseen tai ostamattomuuteen, ennen kuin tulee tuo näköjään jo perinteeksi muodostunut ahdistuspurskaus tekstin lopuksi:

En ole mielestäni jättänyt ostamatta mitään tämän vuoden vuoksi. En varmaankaan olisi ostanut muutenkaan. Kirppiksillä en kyllä ole käynyt tänä vuonna kertaakaan, paitsi Siivouspäivänä elokuussa myyjänä. Enkä itseasiassa Alkoa lukuunottamatta muistaakseni missään muissakaan ei-ruoka-kaupoissa! Ja jos jostain ihmeen syystä tulisi yhtäkkinen vimma saada shoppailla, voisin toki aina mennä ruokakauppaan! :D

Kirjoitin kuukausi sitten edellisen äom-kuukausikuulumisten postauksen kommentteihin, että kuvittelin tän vuoden alussa, että mulle tulisi tästä projektista jotain kiinnostavia fiiliksiä kirjoitettavaksi pitkin vuotta, mutta ei tunnukaan olevan juuri mitään sanottavaa. Ehkäpä siis tää tiivistyykin siihen pointtiin, että älä osta mitään turhaa paskaa -fiilis on mulla ollut miedompana jo vuosikausia muutenkin, enkä koe tän vuoden sitten kuitenkaan paljoa eroavan muista.

Ja sitten, paskat fiilikset -osio;
Elo- ja syyskuussa hain yhteensä kuuteen työpaikkaan! Pääsin jopa top 1 -vaihtoehtoni haastatteluunkin, mutta en kuitenkaan tullut valituksi töihin. :( Se harmitti todella, työ olisi ollut minulle mieluisa ja tarpeeksi vähätuntinen. Vapaaehtoisten hakemisten lisäksi jouduin jälleen "auttajieni" painostamaksi, ahdistaa ja pelottaa ja tuntuu tosi paskalta ja avuttomalta. Ne painostavat pakkohakemiset mut sysäsikin nyt oikeasti ahkeroimaan työnhaussa; Tuli olo, että on pakko löytää jotain siedettävää työtä ennen kuin mut pakotetaan johonkin ihan paskaan paikkaan. Mutta enpä näytä saavan työtä aktiivisuudesta huolimatta. Lokakuussakin nimittäin on tullut haettua jo viittä paikkaa eikä mistään tunnu kuuluvan mitään.

2 kommenttia:

  1. Eiköhän se sopiva työ vielä jossain kohtaa osu kohdalle. Tuntuu että työhaku on lopulta aika paljon persoonapeliä. Täytyy vain sattua sopiva ihminen rekrytoijaksi. Kuitenkin se yksi "valitsimme sinut" riittää. Jaksamista!

    VastaaPoista