Hyppäsin taloudellisesti riippumattomaksi tasan vuosi sitten!
Olin lopettanut hirveässä pätkätyöpaikassa tammikuussa -24 ja saanut viimeisen palkan helmikuussa.
Huhtikuun alussa sain viimeisen peruspäivärahan kelasta ja erosin työkkäristä.
Sitten alkoi elämä vapaana! Samalla hetkellä löydettiin meidän uusi koti ja koko loppuvuoden projektiksi tuli muutto vanhasta uuteen.
Nyt kun on vuosi vapautta takana, mun mielenterveys on paljon parempi.
Olen tajunnut, miten kamalasti työelämän ja byrokratian rattaissa jauhautuminen uuvutti ja hajotti mua. Olen tajunnut, miten oravanpyörässä raahautuminen oikeastaan traumatisoi mua. Edelleen mun painajaisissa yleisin aihe on työelämä. Nykyään vain näen niitä harvemmin ja herätessä helpotun enkä ahdistu lisää. Monen työelämäaiheen käsittely triggeröi mua edelleen, vaikkei ne koske mua enää.
Olen viime vuosina lukenut/kuunnellut/seurannut useita kirjoja/podcasteja/blogeja/instatilejä/lehtijuttuja vaurastumisen lisäksi mm. työuupumuksesta, työelämän muutoksesta ja yhteiskuntaluokista. Niistä on herännyt paljon ajatuksia. Olen huomannut samuuden kokemusten lisäksi hyvin paljon myös vierautta. En koe koskaan sopivani mihinkään lokeroihin kunnolla. Onneksi ei tarvitsekaan enää sopia mihinkään.
Mä en ollut terve työelämässä, koska mulle työelämä näyttäytyi niin sairaana. Valtava epätoivo vaihtui helpottuneisuuteen kun vapauduin. Tiedän olevani todella onnekas, kun saan jo nelikymppisenä muistella sitä kaikkea traumaattista ilman pelkoa uudelleentraumatisoitumisesta.
Koen, että olen edelleen työkyvytön tai osatyökykyinen, enkä usko ikinä enää meneväni mihinkään töihin. Olen opetellut nyt olemaan suorittamatta elämää. Olen toki koittanut kiinnittää huomiota hyvään uneen, liikkumiseen ja syömiseen, mutta olla liukumatta suorittamaan niitä tai mitään harrastuksiani. Opettelen yhä olemaan.
Hienoa että on menny sulla hyvin. Mähä lopetin viimevuonna 15.5 että täälläkin kohta vuosipäivä edessä. Ja elän omilla sääsöillä ja sijoitus tuotoilla. Ainakin eläkkeeseen asti. Parasta että saa tehdä mitä tykkää, iman mitään kiireitä ja ressejä... Hyvää kesän odotusta sinne T:Ari
VastaaPoistaKiitos samoin, alkukesä onkin mun lempparivuodenaikaa! Kovasti muuten nyt mun säästöt hupenee kun tuloja ei juuri ole mutta pörssit laskee, niin ostelen lisää rahastoja. Tuntuu ennemmin innostavalta kuin ahdistavalta, ei stressaa. Trumpin sekoilu kaikkinensa toki ahdistaa, mutta se nyt on eri asia.
PoistaTausta hölystä ei sijottamisessa kannata välittää, politikkoja tulee ja menee, yritykset pysyy... Omassa suunnitelmassa kun pysyy lopulta se sitte aina palkitaan ... Paras neuvo on hajautus ja jos ahdistaa ettei katso salkkua, kun sillo vaa ku tekee kauppoja.. Ja sulla hyvin hajautettu salkku, heilunta on se hinta jonka sijottaja joutuu maksamaan, että saa sen kivan tuoton pitkällä aika välillä T:Ari
PoistaTaisin vastata tässä vähän väärään asiaan. Mut kyllä ison maailman asiat voi alkaa ahdistamaan, kun sitä pusketaan jatkuvalla syötöllä joka tuutista... Keino, koittaa vähentää niiden seuraamista, jos vaan jotenkin voi :)
Poista