keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Puolivuotiskatsaus

Tässä yhteenveto kaikista puolen vuoden ajan nettotuloistani ja luettelo menoistani.
Tästä näkee ensimmäisen puolivuotiskatsauksen vuosi sitten ja tästä viime vuoden koko tilanteen.

Tulot:                                               keskimäärin/kk
Palkkatulot:                         3448,87               574,81
Työttömyyskorvaus:             2684,10              447,35
Pääomatulot:                            3,44                  0,57
Muut tulot:                            357,35                59,56

Yhteensä:                          6493,76           1082,29

Menot:                                                          km/kk
Vastike (sis. ennakot):           737,70              122,95
Kaikki muut menot:              2056,27;             342,71;
Huonekalut ja sisustus:               892,26             148,71
Perusruokakauppaostokset:         432,10               72,02
Terveys:                                     156,60               26,10
Asuntolainakulut:                          91,98               15,33
Vaatteet:                                     78,90                13,15
Bussi:                                          75,50                12,58
Jäsenyys:                                     67,00                11,17
Puhelin ja netti:                           63,28                10,55
Ravintola/kahvila/baari:               51,10                 8,52
Kodinkoneet ja elektroniikka ym.: 30,35                 5,06
Juhlat:                                         28,40                 4,73
Keittiötarvikkeet:                         23,50                 3,92
Vakuutus:                                    22,50                  3,75
Kosmetiikka ja hygienia:              19,90                  3,32
Lahja:                                         12,35                  2,06
Pyöräilytarvikkeet:                        4,05                  0,68
Harrastukset:                                4,00                  0,67
Kulttuuri:                                      2,50                  0,42 

Yhteensä:                          2793,97             465,66

                                        Yhteensä             km/kk

Säästöön:                          3699,79             616,63

Tuosta säästöönmerkitystä 3699,79 €:sta on mennyt 1239,09 € sopimuksenmukaisiin asuntolainanlyhennyksiin ja 750 € (= helmi- — kesäkuu; 5x150 €) Nordean yhdistelmärahastoon. (Rahaston arvo on tällä hetkellä n. 730 €.) Tavallaan jäljelle jäävän 1710,70 € olen käyttänyt helmikuussa tekemääni 3000 €:n ylimääräiseen, lainaohjelman ulkopuoliseen, asuntolainanlyhennykseen. Aktuaaliset rahavarani eivät ole siis lisääntyneet, (vaan päinvastoin vähentyneet n. 1300 €, tai jos huomioidaan rahastovarallisuus, vähentyneet n. 550 €,) mutta velkani on vähentynyt tuon 4239,09 € verran.

Alla keskimääräisen kuukauden havainnollistus, johon olen taas yhdistellyt menokategorioita:


Menot 465,66 € = 43,03 % tuloista


12 kommenttia:

  1. On kyllä uskomattomia lukemia mitä pyörittelet verrattaen 'pienillä' tuloilla. Vaatii sen verran suunnitelmallisuutta, itsekuria ja päättäväisyyttä ettei esimerkiksi meikäläisellä varmasti onnistu samanlaisen tilanteen saavuttaminen pitkään pitkään aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, itse en jotenkin erityisesti huomaa itsessäni noita suunnitelmallisuutta, itsekuria ja päättäväisyyttä. Ehkä mun luonne on vaan niin sitkeästi säästäväinen, että kaikki käy helposti ja itsestäänselvästi ilman kovaa yrittämistä. Tai sitten sitä on vaan vähän sokea omille ominaisuuksilleen... :)

      Poista
  2. Jotenkin on hiukan surumielinenkin tuo kulutusprofiilisi. Aika vähän tuntuu sinulla olevan sosiaalista elämää (kun katsoo esim. kulttuuriin, lahjoihin ja juhliin menneitä summia). Etkö halunne sitä, koska se voi maksaa, vai ovatko syyt syvemmällä?

    Jonkunasteinen melankolia välittyy koko blogistasi. Onko säästäminen koko elämänsisältösi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, miten erilailla eletään... Itelleni ei olis koskaan tullut mieleenkään ihmetellä moista. 12,35 €:lla saa jo monet ilahduttavat lahjat tai materiaalit sellaisten tekemiseen. Kulttuuririennoista ei kaikki tykkää ja niitä on ilmaiseksikin moneen lähtöön, ja 28,40 €:lla saa jo monet nyyttäriviemiset tai viinapullot, joista bileissä tarjota verkostoja luodakseen. Mua kiinnostais, paljonko noille osa-alueille sitten ajatellaan, että menis rahaa, jos on sosiaalinen?

      - Suotar

      Poista
  3. Kummilapsille ja sisarusten lapsille ostan kunnon, asialliset lahjat syntymäpäiviksi ja jouluksi. Samoin ystäviä ja sukulaisia tykkään ilahduttaa tuliaisilla ja synttärilahjoilla. Kutsun usein ystäviä käymään, laitan ruokaa ja juomaa, enkä mieti joka sentin päälle. Antaessaan saa myös, sekä vastalahjoja, vastakutsuja että apua ja tukea sitä tarvitessaan. En kehtaisi viedä nolon halpaa, euron lahjaa. Siitä saa äkkiä todella kumman maineen.

    VastaaPoista
  4. Nimenomaan ystävistä, illanistujaisista ja lahjoista ei kannata mielestäni koskaan pihistellä. Ne antavat henkisesti niin paljon paljon enemmän kuin rahassa maksavat.

    VastaaPoista
  5. Kiva, kun täällä on herännyt keskustelua. Mä en eilen ehtinyt kirjoittaa siitä syystä, että olin juurikin nauttimassa kulttuurista ja sosialisoinnista! Ja eiliseen kulttuuriin meni 0 €, (sosialisointiin periaatteessa jollakin tavalla laskettuna 15 €, mutta ne näkyvät mulla ravintola/kahvila/baari -osiossa.)

    Kulttuurimenoista; Mä en joo kamalasti perusta kulttuuririennoista. Osittain kyse on kyllä siitä, että joidenkin sinänsä suht kiinnostavien tapahtumien liput on mielestäni sikakalliita, mutta enemmän kyse on siitä, että ei vain kiinnosta tarpeeksi. Mulla on työnantajalta saatuja kulttuuriseteleitäkin vielä käyttämättä, joten ei se siitä rahasta ole kiinni. Ja esim. se eilinen kulttuuritapahtuma, jossa olin, oli ilmainen, enkä siitä olisi blogissani mitään maininnut ilman tätä kommenttikeskustelua.

    Lahjoista; Mä tosiaan annan paljon "ilmaisia" tai "halpoja" lahjoja. Esim. teen itse jotain käsityöjuttuja. Ainakin osa niistä on ollut kovin tervetulleita, enkä ole kokenut olevani mikään kauhea täti, joka tuputtaa hikisiä karseita villasukkiaan joka lahjaksi. ;) Itsetehtyjen lahjojen lisäksi olen antanut joitakin huolella harkittuja "kierrätyslahjoja", eli tavaroita tai hmm.. "asioita", jotka mulla on ollut jo valmiiksi, eikä niihin ole tullut juuri silloin kulutettua rahaa.
    Kummilapsia mulla ei ole (eikä tule, koska en kuulu kirkkoon), mutta siskollani on 2 lasta. Lisäksi mulla on ystäviä ja sukulaisia, joille tulee annettua lahjoja. Ehkä lahjani ei ole monien mielestä "kunnollisia ja asiallisia, vaan noloja", mutta en mä pelkää sitä, että saisin kummallisen maineen; jos niin käy, niin voi voi. Puolison kanssa ei olla muutamaan vuoteen osteltu toisillemme suklaalevyjä tai vastaavia kummempia lahjoja, koska päätimme, että on kivempi ilahduttaa jollain pienellä kuin stressata sitä, mitä arvokasta toiselle keksisi.

    Juhlista; Tässä kohtaa mun menokategoriat ei ehkä ole kovin fiksuja... Juhlakuluihin olen laittanut ainoastaan "ylimääräiset" juhlakulut, eli juhlapaikan vuokraa tai booliviinaksia. "Perusjuhlakulut", eli tarjoamamme ruoka ja herkut tai tuliaisviini on mennyt perusruokakauppaostokset-kategoriaan. Esim. heinäkuussa tarjosimme kotonamme yhteensä 9 aikuiselle ja 2 lapselle ruokaa ja kahvittelua, ja nämä summat on ruoka-köntän sisällä (,jota en ole vielä laskenut loppukuun kiireiden vuoksi, summa selvinnee alkuviikosta.)

    Sosiaalisesta elämästä; Mulla ei ehkä mene sosiaalisuuteen juurikaan rahaa, mutta ei se tarkoita, etteikö sitä olisi. Esim. ystävän kanssa saatan viettää monta tuntia vaikka kierrellen kirppiksiä, olemalla jomman kumman kotona, istumalla pussikaljalla. Ilmaista, tai halpaa, sosiaalista elämää voi viettää ilman että se olisi sisältököyhää.

    Siinä voit olla oikeassa, että blogistani voi välittyä virheellinen kuva siitä, että elämäni pyörisi säästämisen ympärillä. Olen valinnut pitäväni blogia yhdestä aiheesta, en koko elämästäni. Toki tuon välillä esille esim. värkkäilyjeni kautta pilkahduksia muusta elämästäni, mutta en mm. anonyymiuden säilyttämisen vuoksi ole halunnut kertoa liikaa harrastuksistani. Tavallaan mulla on neljä harrastusta; piip on tärkein, piip2 on seuraavaksi tärkein, käsityöt on kolmanneksi tärkein ja tää bloggaaminen on vähiten tärkein. Säästäminen ei siis ole koko elämänsisältöni (:D), mutta se on tän blogin pointti.

    Kiitos Krisse kommenteistasi, on mielenkiintoista saada kriittisiä kommentteja, ja "joutua" miettimään asioita toisista näkökulmista.

    VastaaPoista
  6. Luen blogia, että oppisin ymmärtämään ja sietämään vähän paremmin pihiyttä. Olen joskus joutunut olemaan tekemisissä pihin ihmisen kanssa, eikä se ollut kyllä mukavaa. Oli esim. todella noloa ja myötähäpeää herättävää saada joku antajan kaapissa vuosikymmenet ollut kolhuinen kuppi lahjaksi. Varsinkin kun tietää pihin makaavan rahakasojen päällä. Mutta siksi kai pihillä rahakasoja onkin, kun antaa vanhat, itsekin jostakin saamansa tavarat lahjaksi :) Olen saanut rokotuksen pihiyttä vastaan. Antelias elämä on paljon leppoisampaa ja ihmisrikkaampaa. Mutta, kukin tyylillään. Ja samantyyliset ihmiset varmaan hakeutuvat toistensa seuraan. En voisi olla läheinen kaveri kovin pihin ihmisen kanssa, eikä umpipihi varmasti halua olla kaveri minun kanssani, koska saatanpa joskus ehdottaa spontaanisti jotakin, johon jopa menisi muutama euro rahaa :) Ja on aina virkistävää huomata, että olemmepa me ihmiset erilaisia.

    Ehkä eniten ajattelen piheissä sitä spontaaniuden puutetta. Minusta on aivan kummallinen ajatus, että joku ei haluaisi lähteä esim. ystäväporukan mukana illanviettoon, tetatteriin, mökkireissulle tms. vain siksi, että haluaa säästää rahaa. Varsinkin, kun piheitlä sitä rahaa on, mistä ottaa! Ja sitten on niitä joitakin, joilta ei meinaa yhteisiä kuluja saada kirveelläkään. Mukaan tulevat kyllä siipeilemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kukin tyylillään. Mutta edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että pihinkin elämä voi olla ihmisrikasta. Ja leppoistakin, eri ihmisille leppoisuus merkitsee eri asioita.
      Ja piheys/tuhlailevuus sekä varakkuus/köyhyys ei aina kohtaa. Itse tunnen kaikkia neljää eri ihmistyyppiä; pihi&köyhä, pihi&varakas, tuhlaileva&köyhä ja tuhlaileva&varakas. Ja nekin on toki yksinkertaistettuja kategorioita, joihin monet ei mahdu, vaan sijoittuu jonnekin välille.
      Kaikki pihit ihmiset eivät ole persoonallisuudeltaan samanlaisia. Varmasti hurjasti löytyy yhteneväisyyksiäkin, mutta taatusti myös eroja.
      Itse muuten näen tärkeän eron siinä, antaako lahjaksi kolhuisen/ruman vai ehjän/kauniin kupin, en siinä, onko itse sen lahjan ostanut kaupasta vai ei.

      Poista
  7. Ajattelin ennen ihan samoin kuin Krisse. Eli ymmärrän täysin nuo sosiaaliset säännöt ja halun ilahduttaa. Tuli vain tuo burnout enkä enää pysty tekemään samaa määrää töitä kuin muut, niin en voi kuluttaakaan samoin kuin muut.

    Viime vuosina olen myös oppinut tuntemaan niin paljon köyhiä ihmisiä, että en enää halua elää tapakulttuurissa, jossa rahaa ja tavaraa "pitää" käyttää ilahduttamiseen. On niin monia muitakin tapoja. Kun on nähnyt, miten paha mieli siitä tulee, ettei voi antaa samalla hinnalla takaisin kuin on itse saanut, ei tee mieli antaa enää mitään. Päätin, että voin elää sen mukaan, millainen haluan maailman olevan enkä sen mukaan, millainen maailma tällä hetkellä on. Sillä tavalla se voi muuttuakin. Mulle tulee myös paha mieli siitä, että suurin osa tarjolla olevista tekemisistä ja aktiviteeteista on rahaa vaativia. Niin moni ei niihin vaan pysty osallistumaan.

    Minusta on kiusallista saada lahjoja, koska hukun tavaraan jo valmiiksikin ja lahjoista on vaikea luopua. En toivo edes noita Violacean mainitsemia itse tehtyjä lahjoja - nytkin kaapissa pyörii yksi ystävältä saatu kaulaliina, jota en käytä. Ja lahjoja on siksikin kiusallista saada, että antaja usein kuvittelee saavansa jotain joskus takaisinkin. Vähän kuin olisi kaupassa, myyjä antaisi käteen jotain, mitä en halua, ja sanoisi, että maksa myöhemmin.

    Ja vielä se, että kun piheilee joissain asioissa, jää liikkumavaraa toisissa. Toisille se mökkeily ja matkailu on rahankäytön arvoinen asia, toisille lahjojen antaminen, toisille oma sisustus tai jokin harrastus tai kaljoittelu. Kaikilla vaan ei ole varaa kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä lisätä, että minusta palveluiden ostaminen on parempi kuin esineiden. Sillä tavalla yhteiskuntakin pyörii, mutta välttämättä suuryritykset ja sijoittajat eivät hyödy epäreilusti. Ja luonto kiittää.
      - Suotar

      Poista
    2. Hieno kommentti! Ja hyvä lisäys.

      Tavaralahjojen antaminen on mielestäni aina ongelmallista, ellei tiedä mitä lahjan saaja haluaa.
      Esim. häälahjalistoja pidän kätevänä; kaikki ei halua antaa rahaa, mutta hääpari ei taatusti ilahdu astioista, joiden ulkonäöstä ei pidä.

      Mummultani sain niin monta vuotta niin kauheita lahjoja, että ajattelin, että olisi parempi, että en saisi häneltä mitään. Oli murheellista miettiä, mitä itselle sopimattomilla lahjoilla tekisi, ettei mummun näkemä vaiva menisi hukkaan. Olin kiitollinen siitä, että mummu oli jälleen halunnut ilahduttaa minua muistamisella, mutta se lahjan sisältö oli aina niin karseeta, että tuli paha mieli, että luonnonvaroja ja mummun varoja ja vaivaa meni hukkaan. :(

      Niinpä en itse haluaisi koskaan antaa lahjaa, josta saajalle tulee paha mieli. Koitan miettiä tarkkaan, että lahja olisi sopiva. Ehkä näin teen lahjanantamisestakin tarpeettoman vaikean asian, koska olisi oikeastaan helpompaa vain asiaa ajattelematta ostaa jotain vaikka arvokastakin satunnaista tavaraa, mutta en halua tehdä niin. Haluan säästää luonnonvaroja siinä, ettei ainakaan ihan täysin turhia tavaroita ostele.

      Itseäni ei muuten haittaisi ollenkaan, että antamani lahjat annettaisiin eteenpäin, ei edes itsetehdyt. Ajattelen, että näin lahjansaaja arvostaa enemmän sitä, että lahjalle tulee käyttöä, kuin sitä, että niin ei olisi korrektia tehdä ja sosiaaliset säännöt ja sössössöö ja nönnönnöö...

      Sain muuten juuri tänä vuonna pari mummultani saatua kauheutta lahjoitettua (siis annettua muuten vaan, en miksikään viralliseksi lahjaksi) ystävilleni, ja tuli kyllä hyvä mieli.

      Ja sitten jos vielä uudestaan miettii näitä mun summia lahjoihin, niin tosiaan monien lahjojen summa on siksi pieni, että ne on kimppalahjoja, monien siksi, että ne on "kierrätyslahjoja" (joko oikeasti jotain itse saatua tavaraa, tai sitten erinäisistä syistä mainitsematta jätettyjä "juttuja", jotka ei juuri sillä hetkellä ole maksaneet mulle mitään), monien siksi, että olen tehnyt ne itse tarvikkeista, jotka olen ostanut jo aiemmin, ja monien siksikin, että liitän mukaan esim. alunperin itselle ostetun suklaalevyn tai karkkipussin tai muuta...

      Poista

Kommenttien valvonta on käytössä, koska sain liikaa roskaposteja. Käyn hyväksymässä kaikki asialliset (kriittisetkin) kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kun kommentoit!