Miksi säästää rahaa? (osa 1/2)

(Tämä pitkähkö teksti on ensimmäinen osa kaksiosaisesta kirjoituksesta. Pätkäisin nämä erilleen lähinnä siksi, että muuten postauksesta olisi tullut liian pitkä, ja pienet osiot olisi hukkunut kaiken tekstimassan sekaan.)


Erilaisilla ihmisillä on erilaisia syitä, miksi rahaa haluaa säästää. Näissä kirjoituksissa käyn läpi joitakin erilaisia syitä/tavoitteita, ja omaa kantaani niihin.

Lähdetään liikkeelle konkreettisista tavoitteista, eli kun säästetään jotain tiettyä kohdetta varten, ja lopuksi siirrytään hieman abstraktimpiin syihin.


Matkustelu

Hurjan monet ihmiset säästää rahaa, jotta pääsevät matkustelemaan. Lyhyesti sanottuna, ei kiinnosta mua.
Pidemmin kerrottuna; En ole ollut aikuisena koskaan ulkomailla, ja lentokoneessa olin viimeksi 1990-luvulla. Lapsena ja nuorena tuli siis kyllä matkusteltua vanhempieni kanssa, mutta täysikäisenä en ole matkustellut. Homma on epäekologista, kallista ja stressaavaa. Kaiken luonnonvarojen kuluttamisen, rahan kuluttamisen ja hermojen kuluttamisen vastapainoksi tulisi kaikesta säätämisestä irrota todella paljon iloa ja hyötyä, jotta touhu olisi järkevää. Toistaiseksi ei ole tuntunut siltä, että homma olisi mun osaltani kannattavaa.


Auto

Monet säästää hyvinkin pitkään, jotta voi ostaa auton käteisellä, eikä tarvitse turvautua kalliisiin autolainoihin. Mulla on kyllä ajokortti, mutta autoa en ole koskaan omistanut. Muuttaessani aikoinaan lukion jälkeen vanhempieni luota tähän kaupunkiin sain lainata vanhempieni huonointa autoa. Pikkuhiljaa elämäntapani ja vanhempieni luona vierailujen tiheys muuttui, ja auto sai jäädä pysyvästi sinne. Puolison kanssa ei ole autoa hankittu eikä hankita. Aiomme jatkossakin elää toimivan joukkoliikenteen varrella, ja toki mahdollisuuksien mukaan käyttää polkupyörää liikkumiseen melkein aina kun se vain on järkevää.


Eläimet

Joillain on tosi kalliita lemmikkejä, ja monilla muilla on vähintään rakkaiden eläinystävien sairastumisen varalta aina rahaa säästössä. Puolison allergisuuden vuoksi me emme ole hankkineet lemmikkejä. (Ilman allergiaa ainakin kissoja olisimme kyllä harkinneet.)
Saatamme toki joskus tulevaisuudessa vielä innostua jostain allergiaystävällisestä lajista, tai vaikka heittäytyä kasvattamaan hyönteisproteiinia itse, mutta kuitenkaan mihinkään kalliiseen näyttelykoiraan tai ravihevoseen emme tule investoimaan.


Häät

Monilla on haave hulppeista häistä ja luksushäämatkasta. Rahaa saa touhuun kulumaan monia tuhansia euroja, jopa todella reilusti yli kymmenenkin tuhatta, tosta noin vain. Häihin säästetään vuosikausia. (Toki joillain vanhemmat voivat maksaa juhlan kulut tai ainakin osallistua kuluihin, että kaikki ei tietenkään ihan kaikkea maksa kahdestaan.)
Me emme missään nimessä halua "perinteisiä" isoja sukuhääjuhlia, emmekä mitään eksoottista "hemmottelu"lomamatkaa. Jos edes menemme naimisiin, saatamme juhlia esim. niin, että syömme päivällä todistajien ja/tai lähisuvun kanssa ravintolassa, ja kutsumme ystävät iltabileisiin. Budjetti ennemmin satasia kuin tuhansia.

Lapset

Sen lisäksi, että monet toki säästää etukäteen lapsen mukanaan tuomia kuluja varten, monet haluaa säästää suuriakin summia myös suoraan lapselle. Lapsilisät sijoituksiin ja niin edelleen. Mulla ei lapsia ole, eikä tule koskaan olemaankaan.
Myöskään kummilapsia ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan, koska en kirkkoon kuulu.


Omistusasunto

No nyt tulee ensimmäinen "tämä sopii muhun!"-kohta. Tosin tänkin hoidin ehkä vähän eri tavalla kuin muut; Monet säästää vain n. 10 % asunnon hinnasta ja ottaa hyvinkin ison asuntolainan, mitä sitten maksellaan esim. 15 vuotta. Itse säästin rahaa runsaasti etukäteen vuosia, jotta lainaa en joudu paljoa ottamaan, ja maksoin ostohetkellä yli puolet asunnonpuolikkaastani omalla rahalla. Asuntolainaa kyllä vähän otin, mutta sekin tuli maksettua pois alle kahdessa vuodessa. Kohta kaksi vuotta tänne muuttamisesta kaksionpuolikkaani on siis velaton, mikä nyt näin työttömyyskorvauksella eläessä on aika kiva juttu.


Lomautus/työttömyys/työkyvyttömyys

No niin, sitten päästäänkin tähän monille epätodennäköiseen ja kauheaan uhkakuvaan, mikä on mulle arkitodellisuutta. Monet säästää, jotta työttömyyden tai työkyvyttömyyden iskiessä olisi varaa selviytyä, esim. puoli vuotta tai vuosi. Noh, mä en ole koskaan edes ollut pidempiaikaisesti kokoaikatöissä, ja nyt olen täysin työtön. En myöskään ole kokoaikatyökykyinen. Tää kohta ei siis ole mulle sellainen "jos pahin tapahtuu" -kohta, johon varaudutaan varmuuden vuoksi, vaan tää on se lähtökohta, missä ollaan. Koska palkkatulot ei ikinä tule olemaan suuret, on järkevintä pitää todella pieniä tuloja perustana, joita sitten satunnaiset lisätulot voi hiukan nostaa. Esim. asuntolainan maksimimäärää miettiessäni laskin tarkasti mihin mulla on varaa, jos tulonani olisi ainoastaan työttömyyskorvaus. Ei ylivarovaisuutta, vaan realismia.


Eläkepäivät

En oikein osaa edes vielä kuvitella itseäni niin vanhana. Hyvin mahdollistahan on sekin, etten edes ole elossa, (tai maailma on aivan erilainen paikka kuin nyt,) kun virallisen eläkeiän rajakynnys tulee vastaan joskus 2050-luvulla, joten en hirveästi pistä painoa erityisesti eläkevuosiin varautumiseen. Se tuntuu vain niin kaukaiselta ajatukselta, ja itsensä näkeminen vanhana ja raihnaana tuntuu niin pahalta, että helpompi vain karistaa moiset ajatukset pois päästä. Tässä ois nyt just tää aikuiselämä elettävänä, ja toivottavasti en turhaan ahdistu vanhuudesta liian aikaisin. Vaikka en ole koskaan ollut sellainen impulsiivinen hetkessä eläjä, myös yli kymmenien vuosien päähän ulottuva suunnittelu kangertelee. Olen parhaimmillani keskipitkän tulevaisuuden kuvittelussa. ;)
Toisaalta se, etten erityisesti varaudu eläkepäiviin, ei ole huono asia. En jätä haaveideni täyttämistä ja unelmieni elämistä "sitten kun olen eläkkeellä" -aikaan. Elän nyt. Toki tulevaisuutta unohtamatta, mutta en kuitenkaan liikaa vain siihen panostaen.


(Jatkoa siis seuraavassa postauksessa...)