lauantai 12. marraskuuta 2016

Miksi säästää rahaa? (osa 2/2)

(Tämä pitkähkö teksti on jälkimmäinen osa kaksiosaisesta kirjoituksesta. Suosittelen lukemaan tuon ensimmäisen ennen tätä.)


Erilaisilla ihmisillä on erilaisia syitä, miksi rahaa haluaa säästää. Näissä kirjoituksissa käyn läpi joitakin erilaisia syitä/tavoitteita, ja omaa kantaani niihin.

Lähdin liikkeelle konkreettisista tavoitteista, eli kun säästetään jotain tiettyä kohdetta varten, ja vähitellen siirryin hieman abstraktimpiin syihin.


Turvallisuus

Tää on mun tärkein säästämisen syy. Säästöt tuo mulle turvallisuuden tunnetta. Ensin säästin "pahan päivän" -varalle, sitten kohdistetummin asuntoon, ja nyt taas "pahan päivän" -varalle. Tällaiseen epämääräiseen ja erittäin yleiseen "jos jotain sattuu" -skenaarioon varautumisella haen takaa turvattomuuden ja stressin ja ahdistuksen selättävää ihkaomaa itsekudottua turvaverkkoa. Jos jostain syystä mun menot nousevat, esim. sairastun pahasti, niin mä toivottavasti selviydyn niistä menoista, vaikkei yhteiskunta kannattelisikaan.
Niissä yhteiskunnan turvaverkoissa kun on isoja reikiä, ja olen niistä joskus aiemminkin tippunut, niin en luota siihen, etteikö niistä voisi tippua uudelleenkin. Kannatan enemmän vasemmistolaista politiikkaa kuin oikeistolaista, (puolueena Vihreät on lähimpänä mun sydäntä, ja Vasemmisto tulee kakkosena, mutta eri mieltä olen toki näidenkin kanssa monistakin asioista,) mutta koitan nyt käyttää kapitalismiakin hyväkseni varautuakseni niihin tilanteisiin, kun yhteiskunnasta ei ole tarpeeksi apua.


Taloudellinen riippumattomuus

Toisilla tavoitteena on säästää ja sijoittaa, jotta saavuttaisi taloudellisen riippumattomuuden. Eli että pääoman tuotoilla voisi kattaa menot, jolloin ei olisi riippuvainen mistään palkka- tai etuustuloista. Olisi vapaus valita ilman taloudellisia paineita, mitä elämällään tekee. Voisi valita, tekeekö töitä vai ei.
Mulla ei varmaankaan tule koskaan olemaan niin paljon varallisuutta, että olisin taloudellisesti riippumaton. Täysi riippumattomuus ei mulla siis ole tavoitteenakaan. En tule koskaan saamaan suuria palkkoja, joista säästää suuria pääomia. Toki mulla on monelta kantilta katsottuna vapautta, jopa paljon vapautta valita, mitä elämälläni teen, mutta taloudelliseen riippumattomuuteen ei mielestäni sentään ole järkevää tähdätä.
Ajattelen kuitenkin, että jopa mulla siihenkin olisi mahdollisuus, (ehkä vähän päälle viisikymppisenä,) jos sen tavoitteekseni ottaisin, ja siihen oikeasti tähtäisin. Ja toki sijoitan, jotta joskus saisin muitakin tuloja kuin palkka- ja etuustuloja, mutta ne on sitten vain ekstraa, jolla pelkästään en elä.




Downshiftaamisen mahdollisuus

Ja ellei säästämisen tavoitteena ole sentään täysi taloudellinen riippumattomuus, niin usein haaveena on edes mahdollisuus downshiftata. Kun sitkeästi ensin säästää, voi joskus myöhemmin siirtyä kokoaikatöistä osa-aikatöihin.
Mun kohdallani tää downshiftaus on vähän sellainen hassu termi, kun tavallaan se sopii muhun ja tavallaan ei. En ole koskaan tehnyt enkä tule koskaan tekemäänkään pidempiaikaisesti kokoaikatöitä, vaan tuloni ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan pienet. Ei siis oikeastaan edes ole ollut mitään "perustasoa", josta olisin downshiftannut alaspäin.

Toisaalta jos oravanpyörästä ja suurista tuloista voi downshiftata osa-aikaiseksi, niin kai voi ajatella niinkin, että mä olen downshiftannut osa-aikatöistä työttömäksi. (Mut irtisanottiin, mutta olin kyllä helpottunut, että työt loppui. Tavallaan olen siis kuitenkin vapaaehtoisesti työtön, ja haen vain töitä, joita haluan, en mitä tahansa. Eikä mun "downshiftaus" ole toisaalta pelkästään mitään kilttiä tyytymistä väistämättömään köyhyyteen, vaan en edes haluaisi olla suuripalkkaisessa kokoaikatyössä. Haluaisin tietenkin olla kokoaikatyökykyinen, mutta silloinkin haluaisin olla vain osa-aikatöissä. Toki enemmän rahaa olisi kivempi kuin vähemmän, mutta enemmän töitä olisi hyi, vaikka jaksaisinkin. Vaikkei se veisi kaikkia voimia ja stressaisi liikaa, se veisi kuitenkin ajan pois muulta; kaikelta kivalta mun elämässäni, joka tekee elämästä elämisen arvoista.)

Ja tosiaan, mitä sillä downshiftaamisella sitten yleensä havitellaan? Usein kiireettömyyttä ja aikaa perheelle ja harrastuksille, eroa palkkatyöpakkoon. Noh, osittainhan mä tavallaan jo elänkin sellaista elämää, mitä moni downshiftauksesta tai taloudellisesta riippumattomuudesta haaveileva kuvittelee elämänsä tulevaisuudessa olevan. Mulla on aikaa panostaa mun kiinnostaviin harrastuksiin; mulla on mahdollisuus oppia ja opettaa todella kiehtovia juttuja (,joilla ei ole juuri mitään taloudellista merkitystä, mutta muunlaista merkityksellisyyttä kyllä). Ja mulla on mahdollisuus viettää paljon aikaa mun rakkaan puolison kanssa, joka ainut päivä! Kun ei ole pakko käyttää aikaansa työhön, saa elämänsä käyttää niihin asioihin, jotka tuo iloa ja onnellisuutta, mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. (Toki jotkut onnekkaat saavat iloa työstäänkin, mutta kaikille se ei todellakaan ole mahdollista!)

Tiedän hyvin, että monien mielestä se mitä nyt teen, on väärin. Olen työttömänä ja nostan työttömyyskorvausta, ja haen vain harvakseltaan töihin, en superaktiivisesti koko ajan mihin tahansa. Heidän mukaansa mun pitäisi uhrata terveyteni, ja hakea mihin tahansa töihin, jonka palkalla pelkästään tulisin toimeen, eikä yhteiskunta joutuisi antamaan mulle lainkaan rahaa.
Toki kaikenlainen syyllistäminen, haukkuminen, syrjintä, ymmärtämättömyys ja julmuus tuntuu aina pahalta, mutta en kuitenkaan kamalasti pahastu tällaisesta. Sillä tajuan sen olevan epärealistista; Jos mä koittaisin pinnistellä itselleni liian työläissä töissä, tuloksena ei olisikaan se, että yhteiskunta säästäisi rahaa, työnantaja saisi hyvän työntekijän, mä saisin palkan jolla elää, ja kaikki olisi siis kaikille hyvin. Ei, ei todellakaan. Seuraisi sairauslomakierre, jossa häviäisi sekä työnantaja että minä ja vielä yhteiskuntakin, siis kaikille kävisi huonosti. On ihan hullu ajatus, että nyt kun mun ei ole pakko sairastuttaa itseäni työllä, vaan voin hyvin, mulla olisi velvollisuus pyrkiä siihen tilanteeseen, jossa taas sairastuisin.
Myöskään siitä en syyllisty, että ylipäätään nostan minimityöttömyyskorvausta, vaikken sitä aivan välttämättä tarvitsisikaan. Se, että mä tulen vähällä toimeen, ja säästän rahaa, tarkoittaa sitä, että tulen yhteiskunnalle halvemmaksi kuin jos en olisi näin pienimenoinen. Jos en olisi saanut säästettyä rahaa, vaan kuluttaisin kaiken, yhteiskunta maksaisi mulle nykyisen n. 560 €:n työttömyyskorvauksen lisäksi vähintään asumistukea vuokranmaksuun, (nyt en sitä saa enkä tarvitse, koska maksan omistusasunnosta pientä vastiketta, en vuokra-asunnosta suurta vuokraa,) ja mahdollisesti lisäksi vielä toimeentulotukeakin. Ja joo, ehkä mulle ei oikeasti kuuluisikaan työttömyyskorvaus, vaan jokin osa-aikatyökyvyttömyyseläke, mutta kun byrokratiasysteemit on mitä ne on, ja niissä lokeroinneissa on suuria ongelmia, kaikki ei todellakaan ole niin yksinkertaista, miten moni kuvittelisi.
(Huomasitteko, en puhunut hyvätuloisten verovähennyksistä ja verokikkailuista ym. asioista, joilla he minimoivat verojansa ja maksimoivat tulojansa, vaikka he tulisivat toimeen paljonpaljonpaljon vähemmälläkin. ;) )


Ja lopuksi vielä;


Ei syytä, rahaa vain jää kuluttamatta

Kyllä, sopii muhun. Mulle tulee rahaa, käytän siitä osan, ja loput vain jää yli. En halua ostaa turhaa paskaa. En saa iloa turhuuksiin tuhlailusta, vaan saan hyvän mielen siitä, etten kuluta turhaan luonnonvaroja, vaan rahoja säästämällä säästän luontoakin.


Miksi sinä säästät (tai et säästä)?

12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus!

    Noita häämenoja olen miettinyt usein. Tuli mieleen tuttavani, joka oli ottanut miehensä kanssa lainaa häitä varten yli kymppitonnin. Olisi ihanaa järjestää kunnon sukuhääjuhlat, mutta tuntuu hullulta laittaa esim. 10 000 euroa palamaan yhden päivän vuoksi. Saatika että ottaisi sitä varten lainaa, jota maksaisi vielä monta vuotta jälkeen päin.

    Yksi tärkeimmistä säästämisen syistä on itselleni juurikin tuo turvallisuuden tunne ja se, että ilman säästöjä raha-asiat stressaisivat kovasti. Opiskelujeni loppuvaiheessa emme saaneet mieheni kanssa enää opintotukea ja olin tarvittaessa töihin kutsuttavan työsopimuksella. Siinä tilanteessa helpotti tieto siitä, että onneksi rahaa on säästössä, ja vaikka työvuoroja ei saisikaan tarpeeksi, niin säästöillä pärjäisi useamman kuukauden, vaikka ei saisi mistään rahaa.

    Ja kyllä siitä säästämisestä tulee myös sellainen onnistumisen fiilis ja tunne siitä, että pystyy hallita omaa talouttaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin joo, sitten on vielä tosiaan noi häälainat! :o Huh!

      Poista
    2. Ristiriitaista. Mulle kyllä hääjuhlien järjestäminen on jotenkin niin sisäänrakennetulla tavalla tunteita herättävää, että ehdottomasti en halua niistä tinkiä. Jo pikkutytöstä olen haaveillut, että vähintään silloin kun menen naimisiin, hoidatan itseäni jo ennakkoon kauneushoidoissa ja juhlissa soittaa jousikvartetti. :D

      Poista
    3. Sitten vaan hyvissä ajoin säästämään juhliin, ettei just ainakaan lainaa niihin tarvitse ottaa! :D Ja muutenkin kai kannattaa suunnitella ja kilpailuttaa hyvissä ajoin kaikkia häiden osasia, niin ei tarvi tuntea pihistelevänsä, mutta voi silti päästä jossain kohdin hiukan edullisemmin. :)

      Poista
  2. Itse säästän käytännössä vain vapauden asteen nostamiseksi. Jotkut puhuvat taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta itse pidän enemmän vapaus sanasta, koska se on mielestäni laajempi näkökulma. Kun säästän, niin minulla on kokoajan enemmän juuri vapautta valita esimerkiksi mitä:
    - "joudun" tekemään (palkkatyö/tukien hakeminen)
    - voin ostaa

    Esim. palkkatyön vuoksi joutuu monesti ostamaan kaikkea muutakin kuten työmatkat, siisti vaatetus ym. Ostamisen vapaudella tarkoitan sitten myös esimerkiksi vapautta tehdä ekologisempia (yleensä kalliimpia) esim. luomutuotteiden valintoja.

    Tuo vapauden asteen nostaminen tuo toki samalla myös turvallisuuden tunnetta. Sitä olen kuitenkin pohtinut, että jos tämä on esim. mielestäsi tärkein "kohde", niin eikö periaatteessa pelkän tunteen hinta ole silloin aika "kallis"?

    Tiedätkö kun on ihmisiä, jotka eivät tarvitse niin paljon saavuttaakseen saman turvallisuuden tunteen (pienen stressitason). Toisin sanoen aika paljon voisi "säästää" sillä, että miettisi ja kehittäisi omaa suhtautumistaan tunteisiin, jolloin voisi päästä paljon pienemmällä rahamäärällä samaan turvallisuuden tunteen tasoon. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä vaikka kokonaan ilman varallisuutta elävät munkit. Saitko yhtään kiinni ajatuksestani? :)

    Toisaalta itsehän "maksan kaiken" saadakseni lisättyä vapauden tunnetta. Eli en ole itse sen kummempi, mutta sitä en tässä yritäkään todistella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos paljon! Haastaa kunnolla ajattelemaan...

      Joo totta, kyllähän tota vapaus-sanaa käytetään myös paljon tässä yhteydessä! Itse jotenkin vierastan sitä. En jättänyt sitä pois tarkoituksella, vaan se ei vain jostain syystä muistunut edes mieleeni, kun näitä kohtia mietin. Vähän hassua sinänsä. Tätä voisinkin pohtia, miksi se jäi ulkopuolelle. Ymmärrän kyllä tämän vapaus valita -pointin laajassa mielessä, en siis vaan ole sattunut itse katsomaan asiaa ihan tästä näkökulmasta.

      --

      Joo, monille jo pieni summa tuo tarvittavan turvallisuuden tunteen, jolloin heille turvallisuus on 'halpaa', kun taas mulle tuo tunne tulee 'kalliimmaksi', ehdottomasti. Luulen tajuavani ajatuksesi hyvin. :)

      Tiedostan selkeästi, että mä olen kovin turvallisuushakuinen ihminen, ja mulla on aika huono stressinsietokyky.

      Mutta sitten siihen miten helposti tätä (ja suhtautumistaan kaikkiin muihin tunteisiinsa) voi kehittää... En usko että kovin helpolla. Mutta toki voi, ja olenkin tässä kyllä vuosien varrella kehittynyt "parempaan" suuntaan. Mutta ainakin omalla kohdallani veikkaan, että tuollaiseen 'säästämiseen' pyrkiminen tulisi oikeastaan kyllä aika 'kalliiksi'. Ehkä se kuitenkin voisi olla vaivan arvoista. (Ja ehkä koska en koe, että säästäminen mulle olisi hankalaa, vaan se tuntuu helpolta, melkein itsestäänselvyydeltä, en ole lähtenyt kehittämään turvallisuudentunteeni suurempaa irrottamista säästöistä.) Mutta ehdottomasti, se että analysoi ja pohtii ja kaivelee tunteitaan ja syitä niihin, auttaa hirmuisesti tiedostamaan omat hassuutensa!

      P.S. Olen halunnut, että blogiani voi kommentoida kuka vaan anonyymisti, mutta toivoisin, että anonyymit vaikka keksisi itselleen jonkun nimimerkin, jolloin voisin mahdollisesti tunnistaa, onko kommentoija kommentoinut joskus aiemminkin, vai onko hän joku ihan uusi keskustelija. :)

      Poista
    2. Kiva kuulla, että heräsi ajatuksia! Minä pohdin aina tällaisia ja välillä tuntuu, että vähän liikaakin. :)

      Tosiaan kun sinulle säästäminen on niin luonnollista, niin tuo ei tulekaan niin "kalliiksi". Tuollaiset varattomat, mutta kuitenkin hyvinvoivat munkit laittaa kuitenkin ajattelemaan omaakin rahan hamstrausta. Kuinka paljon sitä pitää olla, että tuntuu sitten vapaalta/turvalliselta? Vai tuntuukohan koskaan?

      Olen joskus kauan sitten aiemminkin kommentoinut, mutta voisinkin tästä lähtien käyttää nimimerkkiä.

      - Vapaudesta haaveilija

      Poista
  3. Saako udella mikset ole kokoaikatyökykyinen ja mistä se johtuu? Toiseksi, oletko saanut jonkin alkupääoman/apua matkalla, vai oletko koonnut kaiken omaisuuden omista säästöistä? Jostain aiemmasta kirjoituksesta nämä voisi selvitä, mutten löytänyt sellaista kun noita on niin paljon. Joka tapauksessa blogisi on aivan huikean motivoiva, jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotain olen kirjoitellut näistäkin aiemmin, mutta saa kysellä. :) Vastaan, tai linkitän oikeisiin postauksiin.
      Psyykkisistä syistä en ole kokoaikatyökykyinen. Mulla on aikoinaan ollut pitkään mm. masennusta, ja vaikka en juuri nyt koe, että mulla olisi mitään ongelmia mielenterveyteni kanssa, vaan voin hyvin, on mulla kuitenkin edelleen huono stressinsietokyky ja matala uupumisalttius. Olen toipunut, mutta vaara huonontumiselle on olemassa jos olosuhteet huononee. En ajattele, että olisin varsinaisesti täysin terve, mutta en ajattele, että olisin enää mielenterveysongelmainen, vaan olen lähinnä ihminen, jolla on ollut mielenterveysongelmia, ja jolle niitä saattaa tulla uudelleen, jos oikein huonosti käy.

      Ei varsinaisesti ole mitään ulkopuolista pääomaa, en esim. ole perinyt koskaan mitään, mutta kun joku lukija jossain vaiheessa kummasteli vanhemmilta saamiani rahalahjoja (esim. viime vuosina usein 1000 € jouluina), niin laskin (tai siis arvioin), kuinka paljon olen koko elämäni aikana saanut sukulaisiltani rahaa lahjaksi. Kun siis laskee aivan kaikki synttärilahjat, rippilahjat, ylioppilaslahjat, tuparilahjat, kihlajaislahjat, joululahjat, valmistujaislahjat jne., näiden rahojen yhteissumma on noin 20 000 €. Kun siis esim. teininä sain synttärilahjaksi pelkästään rahaa ja säästin sen, voi sen toki laskea ulkopuoliseksi avuksi. :)

      Poista
    2. Okei, mukava kuulla, että nyt voit hyvin ja saamme nauttia ajatuksistasi! :)

      Äkkiä ajatellen tuo 20 000 € kuulostaa paljolta, mutta kun alkaa itsekin miettimään, niin onhan sitä saanut jos vaikka jonkinlaista. Ja jos kaiken olisi saanut/laskisi rahana, niin tuollainen summa kertyy yllättävänkin helposti.

      - Vapaudesta haaveilija

      Poista
  4. Kuulostaa kyllä erittäin tutuilta säästämisen syiltä :) Ihan samaa "mieltä" lähes jokaisessa kohdassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Kiva päästä katsomaan, mitä sisältöä blogiisi tulee. :)

      Poista