tiistai 27. kesäkuuta 2017

Vuosi työttömänä

Olin pitkään osa-aikatöissä käyvä "osa-aikatyötön". Sitten viime vuonna viimeisimmässä työpaikassani tuli yt:t ja toimipisteestämme kaikki irtisanottiin. Jäin kokonaan työttömäksi heinäkuussa 2016. Kohta olen siis ollut tasan vuoden täysin työttömänä. Eli olen viimeistään nyt virallisesti pitkäaikaistyötön. Mitäs kaikkea tämä pitkäaikaistyötön nyt sitten vuoden aikana on tehnyt ja mitä ei ole tehnyt?


Vuoden aikana olen;

- Hakenut töitä ja käynyt työpaikkahaastatteluissa. Palkka olisi ollut 10-12 €/h.
- Kieltäytynyt kerran työpaikkahaastattelukutsusta. Syynä se, että puhelinmyyntityöhön en vain mitenkään sovi. (Kutsu tuli vuokrafirmasta, kun olin ensin hakenut sieltä ihan muita töitä.)
- Harkinnut hakeutuvani "työkokeiluun", eli ilmaisen työn tekemiseen, mutta tosiaan vain harkinnut. Tavoitteena tällöin olisi ollut saada tuore merkintä CV:hen, ei se, että kokeilisin, onko musta töihin.
- Saanut entiseltä työnantajaltani monta kertaa turhaa postia; irtisanomisen jälkeen kun sillä oli 9 kk:n ajan velvollisuus informoida uusista rekrytoinneista. Kaikki oli niin kaukana Turusta, että ei tarvinnut edes miettiä, pitääkö työkkärille joskus jotain perustella, miksi ei hakenut avointa työpaikkaa.
- Saanut työkkäriltä muutaman turhan puhelun joissa on todettu että ei mitään muutoksia.
- Saanut työkkäriltä monta kertaa sähköpostia; mm. infoa lukuisista vapaaehtoisista rekrymessuista, ja esim. mainoksia rekrytoinneista Kuopioon. (!?)
- Saanyt työkkäriltä neljä kertaa "työtarjouksen" eli velvollisuuden hakea tiettyä työpaikkaa. Hain tietenkin, mutta ilman pakkoa en näitä olisi hakenut. Oikeasti ne työt eivät olisi olleet sopivia mulle, mutta tavallaan TE-palvelujen tietojen mukaisesti mulle jokseenkin sopivia ne kyllä oli.
- Saanut pakollisen kutsun käydä kerran paikan päällä TE-palveluissa; kyseessä oli infotilaisuus suurista rekrytoinneista Uudenkaupungin autotehtaalle. Työ ei missään nimessä olisi mulle soveliasta, monestakin syystä, esim. siitä, että työ olisi kokoaikaista kolmivuorotyötä ja pitkiin työmatkoihin tarvittaisiin oma auto. Ja kuinka moni lukija näkisi mut luontevasti töissä rakentamassa ökykatumaasturimersuja? ;D (Infoon osallistuminen siis oli pakollista, ei työn hakeminen, eikä siis tarvinnut antaa selvitystä, miksi tätä työtä ei hae.)
- Saanut työkkäriltä kehotuksen hakea laivalevyseppähitsaajakoulutukseen. Onneksi tämäkään ei ollut pakollista, ei ihan vaikuta mun hommalta tämäkään, telakalla laivojen hitsaaminen. Olisi sentään ollut Turussa. :D


Vuoden aikana en ole kertaakaan;

- Saanut työkkäriltä kehotusta hakea johonkin lähihoitajakoulutukseen. En sopisikaan työhön, mutta kuvittelin tällaiseen tulevan ennemmin infoa kuin esim. hitsaajaksi. Eipä voi työkkäriä syyttää ainakaan turhista sukupuolistereotypioista, toisin kuin ehkä minua?
- Saanut karenssia.
- Maannut sohvalla kaljaa juoden.
- Tuntenut, että olisi liikaa vapaa-aikaa, tai ettei olisi tekemistä.
- Kokenut itseäni syrjäytyneeksi ressukaksi.
- Hakenut Kelasta asumistukea tai toimeentulotukea, ainoastaan peruspäivärahaa.
- Laskenut, kannattaisiko jokin työ rahallisesti. Minuun ei päde kannustinloukut. Joka ikinen työ, saisi siitä sitten vaikka 50 €/kk, 400 €/kk tai 1000 €/kk, olisi mulle taloudellisesti kannattavaa. (Kunhan nyt siis tuntipalkka olisi edes jokseenkin järkevä, mielellään alkaen 10 €/h.)
- Ottanut pikavippejä, kulutusluottoja tai muuta velkaa, vaan pikemminkin aivan päinvastoin olen aloittanut sijoittamisen Seligsonissa ja Nordnetissa.
- Ollut yllätysämpärijonossa kaupan avajaisissa. (Oon käynyt kyllä ilmaisilla kakkukahveilla kaupoissa.) :D


Vuodesta 2017 ei kuitenkaan tule ensimmäinen vuosi 20 (!) vuoteen, kun en saa yhtään palkkatuloja. (Vuodesta 1998 lähtien olen siis joka ikinen vuosi ollut edes vähän töissä. Ja siis myönnetään, aluksi kahtena kesänä pimeästi sukulaisella, mutta myöhemmin ihan virallisesti verokortilla muualla.)
Syynä se, että sain juuri töitä! Ehdin kai virallisesti siis olla pitkäaikaistyötön nyt vain 2 päivää, heinäkuun 1. ja 2., ja ensi maanantaina musta tulee taas työntekijä. Tosin edelleen työnhakija, mutta nyt työssäkäyvä työnhakija. Työsopimus on aluksi 2 kuukauden määräaikainen vähintään 15 h/vko, mutta käytännössä ainakin aluksi töitä on luvassa n. 30 h/vko, ja syyskuussa uuden sopimuksen solmiminen on melko todennäköistä.

Olen innoissani ja kauhuissani! Eniten hirvittää työmäärä; mä kun mielellään valitsisin sen 15 h/vko -tahdin. Tiedän kuitenkin hetkellisesti pystyväni myös kokoaikatyöhön, mutta en pitkään. Koitan nyt ottaa viikon kerrallaan ja olla murehtimatta liikoja, mutta tiedän silti, että tiukkaa tulee olemaan. Viimeistään sitten mahdollista uutta sopimusta tehdessä pitää toivoa pienempää tuntimäärää. Tai siis vaikka että sopimuksessa olisi sama määrä, mutta se olisi myös lähellä todellista määrää.

Työn sisältö on mulle osittain tuttua, osittain uutta. Osittain odotan kivaa työtä, osittain tyhmää. Jännittää; työn oppiminen, työssä selviytyminen, työssä jaksaminen, stressi. Mutta siis ehdottomasti hyvä asia tämä kuitenkin on! Vaikka kaikki menisi päin peetä, niin ainakin saan tästä hyvän merkinnän cv:hen. Ja vaikka nyt tää kesä menisi ihan pilalle, luotan siihen, että todennäköisesti elän vielä monta vuotta, jolloin ehdin nauttia kesistä tulevaisuudessa.

Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa blogin kannalta?
- Ensinnäkin sitä, että ainakin hetkellisesti tuloni ja säästöni tulevat nousemaan. En vielä tiedä, paljonko saan palkkaa, koska epävarmuustekijöitä on vielä paljon. Tuntipalkkani toki tiedän, mutta tosiaan tuntimäärä voi olla nyt 2 kk mitä vaan välillä 15-38/vko, ja sen jälkeen voi olla että työtä on 0-38 h/vko, mutta todennäköisesti koitan saada määrän neuvoteltua 15-20h/vkoon.
Tuntipalkkani laskee vuoden takaiseen työhöni verrattuna yli euron, mutta on sentään yli 10 €. Mikäli tuntimäärä on tarpeeksi pieni, saan soviteltua työttömyyskorvausta.
Ylimääräisiä kuluja töistä ei kai ole odotettavissa. Jonkinverran bussikuluja, mutta tarkoitus olisi kuitenkin yrittää jaksaa pyöräillä työmatkat (hieman vajaa 10 km/suunta) melkein kelillä kuin kelillä. Ainakin nyt tän 2 kk, mahdollisesta jatkosta ja talvesta sitten pohdintaa myöhemmin jos se tulee ajankohtaiseksi.
- Koska työt vievät multa niin paljon aikaa ja energiaa, ei bloggaamiselle niitä juuri jää. Koitan ehtiä tekemään kesäkuun katsauksen nyt viikonloppuna, ja seuraava kuukausipostaus on odotettavissa ehkä jossain vaiheessa elokuuta, sitä seuraava ehkä jossain vaiheessa syyskuuta, mutta mihinkään ylimääräiseen en nyt kykene. (Jos mulla riittää vapaapäivinäni jaksamista, panostan sen ykkösharrastukseeni.)

Jänniä aikoja siis eletään. Toivottavasti pari kuukautta sujuisi jotenkin onnistuneesti ja työnantaja suostuisi sen jälkeen palkkaamaan mut pienellä työmäärällä. Jos ei, niin olen taas syksyllä kokoaikatyötön. Oikeastaan kumpikin on ihan hyviä vaihtoehtoja.

24 kommenttia:

  1. Johonkin lähihoitajakoulutukseen? Ei sinne todellakaan noin vaan mennä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähihoitajakoulutus tuli esimerkkinä mieleen siksi, koska kuvittelen alalla olevan hyvän työllisyyden ja koulutus on kuitenkin vain kaksivuotinen. (Ja tuossa kohdassa se tuli erityisesti mieleen, kun kyseenalaistin omat stereotyyppiset odotukseni siitä, minkä töiden muut voisivat ajatella olevan erityisen sopivia naisille.)
      Ja tosiaan, onhan sinne kai haastattelut, joissa koitetaan selvittää aito motivaatio ja persoonallisuuden soveltuvuus alalle. En kuvitellutkaan, että minä tällaisista läpi pääsisin, vaan hain sanomisellani tosiaan takaa vain sellaista työkkärin ehdottelua.

      Poista
    2. Tuo on minusta kyllä mielenkiintoista, miten lähihoitajakoulutukseen seula tuntuu olevan paljon tiukempi, mitä sairaanhoitajakoulutukseen. Ja kumminkin sairaanhoitajille on paremmin töitä. Ehkä tässä on joku juttu, mitä en tajua, mutta olen ihmetellyt sitä monesti. (Täysin ot:nä tähän keskusteluu, onnea työpaikasta minultakin :) ).

      Poista
  2. Onnea ja jaksamista uusiin koitoksiin!

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea töistä! Blogia tulee kyllä ikävä, mutta toivottavasti jaksat aina silloin tällöin päivittää kuulumiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla että kiinnostaa lukea, ja kyllä mä ainakin kuukausipostaukset loppuvuoden ajalta teen. :) (Jatko on auki, niinkuin elämä yleensäkin, mutta toistaiseksi tarkoitus on jatkaa.)

      Poista
  4. Löysin blogisi vajaa viikko sitten, ja olen sen nyt lukenut läpi. Aivan MAHTAVA asenne ja meininki sinulla! Itsekin säästän reilun 50 % tuloistani, mutta tuloni ovat huomattavasti suuremmat kuin sinulla. Sitä suuremmalla syyllä täältä respectit! Ihan loistavaa. Ja onnea työpaikasta.
    - Nimetön Ninnu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau mikä läpikahlaus!
      (Kyllä mä itsekin luen paljon pitkiäkin blogeja alusta nykyhetkeen, mutta aikaa yleensä vähänkään pidempiaikaiseen blogiin menee viikkoja tai kuukausia kun tulee silloin tällöin luettua eikä päivittäin pitkiä aikoja.)
      Kiitos kommentista ja onnittelusta! :)

      Poista
  5. On se kyllä varsin rankkaa, jos tarjotaan liikaa tunteja. Koita kestää kuitenkin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se voi olla todella rankkaa ihan oikeasti. :( Varsinkin kun on sitä uuden oppimista alussa kuitenkin suht paljon. En halua tarkasti täällä blogissa kertoa tästä enkä aiemmista töistäni, mutta nyt ton 2 kuukauden aikana mm. teen oikeastaan kolmen eri työtehtävän/alan työtä, toimin viikon perehdytyksen jälkeen vakituisen työntekijän ainoana kesälomasijaisena, ja olen vuorotellen kahdessa eri toimipisteessä. Melko laaja toimenkuva ja paljon aivoille muistettavaa.

      Mutta tiedän kyllä, että kestän tän 2 kuukautta, mihin olen sitoutunut. Eipä tulisi mieleenkään luvata työnantajalle jotain, mihin en pysty. Jatko on sitten eri asia; en taatusti jaksa vaikkapa puolta vuotta putkeen 30 h/vko määrällä. Niinpä en sellaiseen sitten jatkossa tulekaan suostumaan, jos se olisi ainoa vaihtoehto jatkaa töissä. Se tarkoittaisi sitä, että työnantajalle alkaisi tulla sairauslomakuluja. Ja oma elämä menisi päin vittua.

      Poista
    2. Mä taistelen tämän asian kanssa myös. Haluaisin tehdä vähemmän tunteja, jotta kaikki energia ei mene tosi mielekkääseen, mutta henkisesti kuormittavaan työhön. Sitä kun alkaa oma elämä luisua negatiivisen puolelle. Siksikin blogiasi on kiva lukea, se antaa toivoa pienemmällä rahalla pärjäämisestä. Olenkin laskenut kulutusta ja joka kuukausi saanut säästöön noin 500 €. Sen verran voisin työtunteja laskea... Rohkeus vielä puuttuu. Tiedän vaan, että ellen pian tiputa tunteja, niin ei hyvä heilu. Oon kyllä omituinen tässä(kin) asiassa!

      Poista
    3. Hienoa että olet alkanut varautua säästöillä! Helpottaa huomattavasti työmäärän laskemista ja pienempiin tuloihin sopeutumista, kun on taloudellista turvaa. Aina ei omaa jaksamistaan osaa kunnolla arvioida, mutta yleensä kai intuitioonsa kannattaa luottaa.

      Poista
  6. Onnea työpaikasta! Avoimin mielin vain, työ voi joskus jopa tahtomattaan koukuttaakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No juu, mutta realistina en odota liikoja, tuskin koukutun kauheasti. :D

      Poista
  7. Onnea työpaikasta! Tulet varmaan pääsemään aivan järjettömiin säästölukuihin!

    Huomasin blogisi kommenteista, että moni on kysellyt tarkempia laskelmia kyselytutkimuksista. Ajattelin sitten tehdä yhteenvedon ja blogata aiheesta. Linkki yhteenvetoon: http://lisatulo.blogspot.fi/2017/07/mielipidekyselyt-yhteenveto-lokakuu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Kiva, olenkin tosiaan ohjannut kiinnostuneita sun blogiisi, kun itseäni ei innostanut alkaa taulukoida kyselyjen määriä, kestoja tai muuta faktaa, ja pelkällä mutulla tuntuu vähän ikävältä kommentoida. :)

      Poista
  8. Hei, kiitoksia hyvästä blogista.

    Sulla on ollut pitkiä kausia sovitellulla päivärahalla niin onko osa-aikatöiden aikana työkkäri patistellut kokoaikatöihin tai isompituntimääräisiin osa-aikatöihin? Tai kursseille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa-aikatöiden aikana ei ole tullut pakollisia patistuksia, kuten työtarjouksia, vaan ainoastaan vapaaehtoista infoa mm. rekrytointitapahtumista ja kursseista. Toki mun virallinen tehtäväni on koko ajan hakea kokoaikatöitä, mutta käytännössä sitä ei valvota.

      En tiedä, onko selitys se, että koska resursseja TE-palveluissa on vähän, panostavat he kaikki pakolliset velvollisuudet kokonaan työttömille, vai jätetäänkö osa-aikatyöläiset vähemmälle jo lähtökohtaisesti, jottei tule suuria hankaluuksia esim. työpäivien ja kurssipäivien sovittelemisen suhteen.

      Tai enhän mä tiedä, onko jollekin muulle osa-aikatyölliselle tullut työtarjouksia tai muuta pakollista, mutta ainakaan mulle ei tosiaan parinkaan vuoden yhtämittaisella jaksolla tullut.

      (Mulla täyttyi aina välillä työssäoloehto, joten peruspäivärahakauden laskeminen aloitettiin useasti alusta. En siis tiedä, vaikuttaako esim. sekin, etten ole koskaan "tippunut" (rahamäärähän mulla ei muuttuisi) hetkellisestikään työmarkkinatuelle.)

      Poista