perjantai 5. huhtikuuta 2019

Älä osta mitään -vuoden kuulumiset maaliskuun jälkeen

Kolme kuukautta nyt takana älä osta mitään -vuotta. Kolmas toden sanoo...

(Tunnisteen äläostamitäänvuosi avulla näkee aiemmat postaukset.)


Maaliskuun aikana rahaa kului;

- 217,61 € pakollisiin vastikkeeseen, ruokaan, nettiin ja puhelinliittymään

- 36,60 € ravintola/kahvila/baari -kategoriaan, jonka jo aluksi määrittelin "sallituksi" ei-tavara-ostokseksi

- 12,30 € lahjoihin, jonka myös nyt lasken r/k/b-tyyliseksi sallituksi menoksi


Eli vihdoin kolmannen kuukauden aikana ei tullut ostettua mitään materiaa!

(Paitsi pieniltä osin noihin lahjoihin, ja lisäksi toki vessapaperia, joka poikkeuksellisesti onkin jo koko blogin ajan kuulunut perusruokakauppaostoksiin toisin kuin monet muut vastaavat hygienia-tarvikkeet. Muut vastaavat, pesuaineet sun muut, on satunnaisia, wc-paperia taas pitää olla ostamassa koko ajan lisää, siksi alunperin tämä erottelu, kun ekana vuotena esittelin blogissa aivan kaikki muut ostokseni, paitsi ruoan.)


Suomalaiset ovat kuluttaneet tämän vuoden osansa maapallon luonnonvaroista tänään, 5.4. Koko maailman vastaava ylikulutuspäiväkin on jo elokuussa. Molempien soisi olevan vasta joulukuussa.


Fiilikset kolmen kuukauden jälkeen;

Hienoa, että poikkeusesiteltäviä ostoksia on tullut tehtyä vasta kaksi (polkupyörän jarruvaijeri tammikuussa ja palovaroittimen paristo helmikuussa), ja kolmas kuukausi sujui ilman "kiellettyjä" tavaraostoksia.
Ei ole missään vaiheessa tullut mitään houkutusta ostaa mitään "kiellettyä", mutta en kyllä ole nyt juuri missään kirppiksillä tai kaupoissa kiertänytkään muuta kuin ruokaosastolla. Enkä koe ajatusteni tavarasta tai ostamisesta muuttuneen yhtään mitenkään. Eikä mulle siis ehkä mitään erityisiä ajatuksia tästä vuodesta tulekaan, mutta raportoimisen arvoista se on sekin, jos niin käy. Kesää kohti. :)

3 kommenttia:

  1. Itse huomannut myös tuon saman, ettei sinäns uusien asioiden hankkimista ole edes kaivannut tai se juuri käynyt mielessä.

    Olen kuitenkin huomannut sen kuinka vaikeata on aina ostaa sitä halvinta asiaa, koska olen niin tottunut ostamaan jotain tiettyä merkkiä ja tuotetta, jonka koen olevan hyvä, vaikka 30% halvempi tuote olisi vähintään yhtä hyvä tai parempi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, jänskää. Mulla on kyllä toki myös näitä kalliimpia luottotuotteita, joita olen tottunut ostamaan, mutta ero taitaa sitten olla siinä, että mulla ne on tiedostetusti niitä, joihin haluan satsata, koska en tykkää vaihtoehdoista. Eli että niiden kohdalla se halvempi vaihtoehto ei sitten ole mun mielestä yhtä hyvä.
      (Esimerkkejä; Haluan tiskiaineen olevan Fairy, hammastahnan olevan Pepsodent ja lonkeron olevan Hartwallin original. Muu ei kelpaa.)

      Poista
    2. Minä pyrin vähäisessä kulutuksessani nykyisin myös kotimaisuuteen. Kolmesta esimerkistäsi vain yksi on kotimainen, lonkero. Hammastahnaakin on kotimaisena (jostain syystä nimihirviöllä Oxygenol), vaikka se yritetään kaupoissa piilottaa alimmalle hyllylle ja yleensä tarjolla on vain yksi vaihtoehto, vaikka olen nähnyt kolme erilaista; sensitive on paras. Kotimaisia astianpesuaineita on useita, ostamani on oikein hyvä puutteena vain värittömyys. Huononäköinen erottaisi vihreän helpommin määrää arvioidessa.

      Poista