sunnuntai 31. elokuuta 2014

Rahankäyttötapoja

Hesarissa on ollut taas useampia juttuja ja esimerkkejä siitä, miten eri tavoin ihmiset ovat järjestäneet oman elämänsä, tulonsa ja kulutuksensa.

Pari viikkoa sitten kerrottiin, miten 2000-luvun sukupolvelle tuhlaaminen on hyve. "Ylellistä" elämää elävä bloggaaja oli esimerkkinä, ja tekstissä kerrottiin siitä, miten nykyään tuhlailu nähdään positiivisena asiana, mutta samalla kerrottiin kyllä tutkimustuloksista, joiden mukaan edelleen valtaosa nuorista on säästäväisiä. Tuhlailu on kuitenkin nousevana trendinä, ja sitä pidetään negatiivisena vain jos se johtaa velkaantumiseen.

Eilen lueteltiin erilaisia tapoja jakaa kulut parisuhteessa. Omassa parisuhteessanihan on käytössä se, että omat kulut maksetaan itse, ja yhteiset kulut puoliksi. Kaikki muut ratkaisut tuntuu kovin vierailta, mutta tietty mikä kenellekin hyvältä tuntuu on aina hyvä ratkaisu. Esimerkiksi jos perheen äiti olisi hoitovapaalla ja isän palkka olisi vaikkapa suomalaisten keskiarvon mukainen (n. 3000 €), tuntuisi kohtuuttomalta, että molemmat pitäisivät omat tulonsa ja omat kulunsa, eikä talous olisi yhteinen.

Neljän lapsen vanhemmat pihistelee suurimman osan vuodesta ja sitten kerran vuodessa tuhlaa reilusti lomamatkoihin. Hienoa, että omaan intohimoon osataan panostaa, jos siltä tuntuu! Itseäni ei matkustelu juurikaan kiinnosta, ja varsinkin sen kalleus (epäekologisuutta unohtamatta!) ei tunnu siitä saatavan ilon arvoiselta.

Kohta nelikymppinen surffaaja elää kavereiden nurkissa tai pakettiautossa, jotta voi surffailla. Tällainen elämä olisi itselleni todella ahdistavaa ja kamalaa, joten onkin todella jännää, että tämäkin on jollekin unelmaelämää. Mutta tosiaan, toisen taakat on toisen onni. En itsekään halua lapsia ja kokoaikatyötä, mutta en voisi kuvitellakaan elämääni ilman vakituista asuntoa, omaa kotia.

Kolmekymppinen Janica tuhlaa ruokaan. Kotiruoan summasta ei mainita mitään, enkä ole varma, että onko ravintolakulut pariskunnan vai vain Janican, mutta siis satasia kuussa kuluu ravintolaillallisiin. Vaikka itse en halua kuluttaa ruokaan paljoa rahaa, en pidä sitä mitenkään kovin erikoisena enkä varsinkaan paheksuttavana, jos ihmiset, joilla on varaa ja halua syödä paljon ulkona, syö paljon ulkona. Mielestäni tuhlauskohteista todellakin fiksuimmasta päästä!

500 € kuussa liikuntaan. Itse käytän minimaalisen vähän rahaa liikuntaan, ehkä voisi laskea vaikkapa n. 10 € vuodessa. Mutta jos tulee hyvä mieli omasta harrastuksestaan, harrastukseen on hyvä tuhlata! (Kunhan se ei ole mitään älyttömän epäekologista, tekee vielä mieli huomauttaa...) (Ja tässä esimerkissä Netta tympääntyi ja kyllästyi älyttömään treenaamiseensa, ja nykyisin kulut on "vain" noin satasen kuussa.)


Vaikka esimerkkielämäntavat tuntuvat itselleni kovin vierailta, yleisesti ottaen on siis mun mielestä hyvä, jos ihmiset uskaltaa panostaa elämässään just siihen, mikä tuntuu hyvältä. Ajassa ja/tai rahassa. Itse en halua tuhlata aikaani liikaa rahan saamiseen, koska en tarvitse niin hirveästi rahaa. Lisäksi mulla ei olisi edes energiaa tuhlata aikaani liikaan työskentelyyn, vaan tarvitsen runsaasti aikaa siihen kliseisesti sanottuun "akkujen lataamiseen" ja oleskeluun, nukkumiseen ja ajatteluun. Tuhlaan aikaani harrastuksiini ja "kotoiluun", Puolison kanssa hengailuun ja ystäviin.

8 kommenttia:

  1. Jos muuten joku ei vielä tiedä, hesarin 5 artikkelia viikossa -rajoituksen tultua täyteen saa jatkaa lukemista kun tyhjentää sivuhistorian. Joku muukin tapa kai on, mutten muista mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti mahtavasta vinkistä, en tiennytkään tuota!

      Poista
  2. Mielenkiintoisia artikkeleita, osan olinkin jo lukenut aiemmin. Erityisesti huomioni kiinnitti tuo, että ruokaan satsaava haastateltu voi olla JOPA puoli vuotta ostamatta uusia vaatteita, ja Amerikkaan matkustava perhe "joutuu" selviytymään koko vuoden ilman uusia vaatteita (vaikka matkalla he shoppailevatkin koko vuoden edestä). Sitten kommenteissa kauhistellaan, kuinka lapset joutuvat kärvistelemään vanhoissa ja korjatuissa ryysyissä. Kertoo mielestäni paljon nykyisestä shoppailukulttuurista.

    Meillä on ollut kullan kanssa puhetta menojen jakamisesta, vaikka meillä ei vielä yhteistä taloutta olekaan, kun kerran erikseen asumme. Jos molempien tulevaisuudensuunnitelmat toteutuvat, minä tienaan todennäköisesti meistä enemmän – ja voihan tilanne toisaalta muuttua päälaelleenkin. Tällöin reiluinta olisi, että kumpikin osallistuu yhteisiin kuluihin maksukykynsä mukaan: molemmat laittavat yhteiselle tilille tietyn prosentin tuloistaan, ja molemmille jää omaa rahaa käytettäväksi mihin haluaa. Menojen puolittaminen toiminee, kun tulot ovat samaa luokkaa. Vanhemmillani taas on kokonaan yhteiset tulot ja menot, mikä mielestäni osoittaa ihailtavaa luottamusta kumppaniin ja suhteeseen. Toisaalta se varmaan myös helpottaa arkea, kun ei tarvitse laskea, kuka maksaa kuinka paljon.

    Hesarin rajoitukset saa muuten kierrettyä myös ns. incognito-tilalla eli yksityisellä selaamisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaikka itse ostankin melko tasaisesti silloin tällöin vaatteita, tuntuu aika huvittavalta, että korostetaan suurena uhrauksena sitä, jos joku ei osta vaikkapa juuri puoleen vuoteen tai vuoteenkaan uusia vaatteita! :)

      Hei kiitos tosta yksityislinkki-vinkistä! Sehän on tosiaan kätevä, nyt pääsen tästä mun suuresta first world problemista, kun ei tarvitse välillä tyhjennellä sivuhistoriaa ja kirjautua uudelleen sähköposteihin tai facebookiin tai muualle sisään! :D

      Poista
  3. Meillä mies ostaa säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa vaatteita isolla summalla ja loput kerrat vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Itse taas ostan vaatteita läpi vuoden, silloin kun jotain kivaa, halpaa ja tarpeellista osuu kohdalle. Joskus se vaate on ajankohtainen ja joskus ei, kuten keväällä ostamani talvitakki.

    Vaatteisiin kulutettu raha meillä ehkä suunnilleen samansuuruinen, toinen ostaa kerralla ja toinen jatkuvasti.

    Tp

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä ostan myös noin, että välillä vaatteet on ajankohtaisia ja tarpeellisia (kuten tänä vuonna ostamani kaksi takkia) ja välillä oon ostanut talvikenkiä kevätalessa ja kesäkenkiä syysalessa.

      Puolisoni muuten ostaa vielä vähemmän vaatteita kuin mä, mutta huomattavasti kalliimpia. Ehkäpä meilläkin menee saman verran rahaa, vaikka eri tavalla.

      Poista
  4. Mun on jotenkin tosi vaikea samaistua tuohon tuhlailevaan bloggariin ja toisaalta tuohon perheeseen, jossa pihistelevät 11 kk vuodesta reissatakseen kuukauden verran ulkomailla.

    Tuo bloggari aiheutti lähinnä huvittunutta silmienpyörittelyä (poikaystävä ostaa vain YHDEN synttärilahjan hänelle vuosittain ja siks on ihan jees että se kenkäpari maksaa 600 euroa :D).

    Mutta tuo pihistelevä perhe nosti kyllä käsikarvat pystyyn. Millaista on tuollainen äärimmilleen vedetty elämyshakuisuus, jonka vuosi se perusarki toisin sanoen Elämä menee sivu suun. 11 kk vuodesta perheen neljä lasta näkevät vanhempansa vain vilaukselta, eikä perhe tee arkena mitään yhdessä. Säästäväisyys vaatteiden ja muiden hyödykkeiden osalta on tosi hyvä juttu ja järkevä ostaa ruokansa sieltä mistä halvimmalla saa. Mutta tuo yhteisen ajan puute sen 11 kk aikana kun pihistellään, sitä aikaa ei takaisin saa. Sääliksi käy, voi vaan kuvitella miltä tuntuu reissun jälkeen. Ja onko nuo vanhemmat oikeasti kysyneet lastensa mielipidettä tuohon asiaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, tuo "Poikaystäväni on ekonomi ja aika pihi. Saan häneltä synttärilahjan vain kerran vuodessa", on kyllä tosi hassusti sanottu! :D Mutta ymmärtäähän sen pointin kyllä, että poikaystävä antaa kenties vain kaksi lahjaa vuoden aikana, joulu- ja synttärilahjan, joten kalliit lahjat ei ole jokakuukautisia, vaan harvinaisia. Mut älytöntähän ylipäätään on ostaa niin kalliita kenkiä...

      Tuosta perheestä ajattelen melko samoin, että yhteisen ajan vähyys suurimman osan vuodesta luulisi olevan suurempi ongelma kuin kuukauden reissuista saatava ilo. Lapsethan kyllä näkee äitiä koulun jälkeen ennen nukkumaanmenoaan, mutta vanhempien yhteinen aika jää tosi vähäiseksi, varsinkin kun viikonloputkin menee kai usein ylitöissä ja sivuduuneissa ja unirytmit on erilaiset.
      Ja joo olisi ehkä reilumpaa, jos lapset saisi vaikka yhden vuoden ajan kokea käytännössä, mitä se toisenlainen elämä olisi, vasta silloin todennäköisesti niillä olisi kunnon käsitys ja mielipide asiaan...

      Poista

Kommenttien valvonta on käytössä, koska sain liikaa roskaposteja. Käyn hyväksymässä kaikki asialliset (kriittisetkin) kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kun kommentoit!