maanantai 12. tammikuuta 2015

Tuloista, säästöistä ja varallisuudesta

2014:
Palkkatuloni oli nettona 8125,34 € (bruttona 9337,00 €).
Työttömyyskorvaus oli 4236,52 € (bruttona 5295,59 €).
Pääomatulot oli 1023,49 €.
Kaikki muut tulot (lahjaksi, veronpalautus ja kirppistely) oli 2255,30 €.

Yhteensä siis 15640,65 €.

Pääomatuloa sain vuonna 2014 aiempaa n. 500 € enemmän, koska asunnonoston yhteydessä lopetetusta ASP-tilistä tuli mukavasti lisäkorkoa. Vuoden 2014 tammikuun alussa mulla oli varallisuutta eri tileillä n. 42000 € ja velkaa 0 €. 2014 joulukuun lopussa varallisuutta oli n. 55300 €:n arvosta asunnonpuolikkaassa, tileillä n. 10000 € ja velkaa n. 14600 €. Ns. nettovarallisuus siis n. 50700 €, joten laskennallinen varakkuuden kertyminen n. 8700 €, ja sehän täsmää sen kanssa, mitä olen laskenut säästäneeni vuoden aikana, 8896,87 €.




Sitten sepustusta työstä, palkasta, työttömyydestä ja työttömyyskorvauksesta;

Olen osa-aikatyössä, mikä on sekä minun että työnantajani toiveiden mukaista. Samalla nostan osittaista työttömyyskorvausta, vaikka en edes haluaisi kokoaikatyötä. En silti koe itseäni pahaksi huijariksi, mm. koska mä kuitenkin teen edes vähän töitä, enkä oo jättäytynyt kokonaan työttömäksi. Jokaisesta tienatusta eurostani joudun maksamaan työttömyysvakuutus- ja eläkemaksujakin.(1) Ja niitä paljon pahempia huijareita löytyy kuitenkin monesta muusta paikasta. Ne mm. verokikkailee siinä laillisen, mutta moraalittoman verosuunnittelun, ja laittoman veronkierron, rajalla...
Mulle pitkäaikainen kokoaikatyö ei olisi matalan uupumiskynnyksen vuoksi edes mahdollista, vaan vaihtoehtoina on seuraavat;
1) olla kokonaan ilman töitä omalla kustannuksella
2) olla kokonaan ilman töitä ja nostaa työttömyyskorvausta
3) olla osa-aikatöissä ja selviytyä sillä palkalla
4) nykyinen tilanteeni; olla osa-aikatyössä ja nostaa soviteltua työttömyyskorvausta.

Koska en ole lyhyitä pätkiä lukuunottamatta ollut kokoaikatöissä, en ole liittynyt mihinkään ammattiliittoon tai työttömyyskassaan. Työhistoriani on pitkä, mutta kapea, joten en hyötyisi ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta.(2) Niinpä saan kelasta peruspäivärahaa.(3) Niinpä aivan kaikki, jotka ei liity työttömyyskassaan, ei ole tyhmiä ja tietämättömiä, toisin kuin esim. tässä (sinänsä ihan hyvässä ja herättelevässä, siksi sen linkitänkin ;) ) blogipostauksessa muistutetaan;
http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2013/12/vain-tyhmat-eivat-liity.html

Aikaisemmin (vuonna 2013 ja sitä ennen) jokainen tienattu euro vähensi täydestä työttömyyskorvauksesta 50 senttiä, mutta nykyään 300 €:n suojaosuuden ansiosta työttömyyskorvaus on kannustavampi osa-aikatyöntekijöille; entiseen verrattuna nyt jää käteen siis 150 € enemmän rahaa.(4) Sovitellun työttömyyskorvauksen määrä lasketaan suunnilleen niin, että kuukauden bruttopalkasta vähennetään 300 €:n suojaosuus, erotus jaetaan kahdella, ja tulos vähennetään täydestä korvauksesta. Siis kun esimerkiksi kuukauden bruttopalkka on 800 €, korvausta saa bruttona n. 700-[(800-300)/2]=700-(500/2)=700-250=450 €. Jos palkkana olisi vaikka 400 € tai 1500 €, korvausta tulisi n. 700-[(400-300)/2]=650 € tai n. 700-[(1500-300)/2]=100 €.

Tuntipalkkani on 11 ja 12 €:n väliltä. Mulla on korkeakoulututkinto, mutta teen ihan duunarihommia. "Oman alan töitä" ei oikeastaan ole edes olemassa.
En ole koskaan tiennyt, mitä työtä haluaisin tehdä. Niinpä työ on mulle vain tapa saada rahaa, enkä todellakaan käy töissä, koska nauttisin siitä. Olen tehnyt viittä eri työtä, enkä ole kauheasti tykännyt niistä mistään; osa vaan on ollut enemmän ok kuin toiset. Mulle on kovin vieras se ajatus, että kaikille ihmisille olisi olemassa jokin unelmatyö, jokin, jota kohtaan tuntea intohimoa, jokin, johon aamuisin lähtisi innoissaan, jokin, joka olisi kivaa. Tiedän, että monet ihmiset ovat tällaisen itselleen löytäneet, hienoa heille, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että läheskään sama olisi mahdollista myös muille.
Mulle työssäkäyminen ei kuitenkaan ole välttämätön pakko, vaan se on valinta, jonka olen tehnyt, ja jonka järkevyyttä aika ajoin puntaroin. Olisiko mun elämä mielekkäämpää, jos olisin kokonaan työtön? Toistaiseksi olen päätynyt siihen, että vähäinen paskankin duunin teko on mulle parempi ratkaisu, mutta kyllä mä aina välillä haaveilen kokoaikatyöttömyydestä, varsinkin niinä kylminä aikaisina aamuina, kun puoliunessa pitää lähteä töihin, ja päälimmäinen ajatus mielessä on "ei vittu jaksais tätä paskaa".

(1) Ne tuntuvat siinä mielessä täysin hukkaan heitetyltä rahalta, ja aivan turhalta mun kohdallani, että en koskaan pääse suoraan hyötymään niistä matalan ansiotasoni takia.

(2) En hyötyisi joko juurikaan tai sitten en ollenkaan. En ole varma, olenko ihan siinä rajalla, mutta jossain 750 €/kk paikkeilla se kannattavuusraja kai huitelee.

(3) En työmarkkinatukea, koska täytän ns. työssäoloehdon, eli olen ollut tarpeeksi monena viikkona yli 18h töissä.

(4) Tietenkin hyötyä tulee se 150 €/kk vain, jos bruttopalkka on vähintään sen 300 €/kk; muuten hyöty on vähäisempi.

2 kommenttia:

  1. Olet hieno esimerkki siitä, miten pienistäkin tuloista voi saada suuren summan säästöön. Voisin vaikka lyödä vetoa, että suurimmalle osalle isotuloisistakaan ei jää noin paljon säästöön. Onneksi olkoon. Pitääpä alkaa itse vähän tsemppaamaan, kun säästöön jäi paljon vähemmän :D http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2015/01/nakyyko-inflaation-vaikutus.html

    Tuosta työnteosta on pakko vähän kommentoida. Omalla kohdallani voisin tehdä jopa alle 20 h viikossa töitä, jolla elelisin suhteellisen hyvin. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että työ antaa elämääni jonkinlaisen rutiinin. Mitä enemmän olen vapaalla, sitä vähemmän saan aikaan. Elämä ei saa olla suorittamista, mutta joskus hävettää, kun koko vapaapäivä on elelty erakkona neljän seinän sisällä Pleikka 4:sta pelaillen :D Joskus on ihan hyvä "kärsiä" töihin menosta, niin osaa sitten arvostaa ja suunnitella enemmän omaa vapaa-aikaansa.

    Lainaus vanhemmasta tekstistäsi: "En ajatellut jatkossa kirjoitella viikkopostauksia, vaan ainoastaan kuukausikatsaukset. Ajattelin pelkkien lukujen listaamisen ja viikottaisten ostosten esittelyn sijaan koittaa kirjoittaa enemmän ajatuksistani." Tuo kuulostaa järkevältä. On paljon mielenkiintoisempaa lukea pidempiä ja henkilökohtaisempia ajatuksia, kuin jotain lyhyitä, turhia lukuja sisältävia ja pakosta väännettyjä viikkopostauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Ja kiitos onnitteluista, taitaa kyllä tosiaan mun tuloillani tuo säästöosuus olla aika iso, vaikka ei noin objektiivisesti tuloista irrallaan katsottuna hirmuisen iso olekaan.

      Joo tosiaan vuosi tuota tiukkaa ostosten listaamista ja esittelyä riitti, nyt on halua keskittyä enemmän ajatussisältöön. Toisaalta pidän kyllä niitä pelkkiä lukujakin mielenkiintoisina. Jotenkin tuntuu, että kun tietää konkreettiset luvut, saa bloggaajan tuottamasta henkilökohtaisesta sisällöstäkin paljon enemmän irti. Niinpä haluan jatkaa menojenkin listaamista tarkasti, mutta tosiaan keskittyä muuhunkin.


      Keskimmäinen kappale kommentistasi on mielenkiintoinen. Samankaltaiseen keskusteluun törmäsin P.Ohatan yhden tekstin kommenttiboksissa; http://www.pohatta.com/2014/12/elakesimulaatio.html#comment-form

      Toisaalta sun ja noiden muutaman muun kommentoijan kokemukset tuntuu hirveän vierailta, toisaalta on niissä vähän jotain samaistuttavaakin.

      Mulla on vaihdellut työssäolon viikkotuntimäärä todella paljon, joten en ole ihan varma, mikä se on keskimäärin, mutta arvelisin n. 12-15 h.
      Sellaisina viikkoina, kun olen töissä yli 20 h, alkaa usein stressi nousta ja kiire ahdistaa ja väsymys painaa. Itseni melko hyvin jo nykyään tuntevana osaan onneksi melko hyvin pitää rajani, enkä suostu ajoittaisesta firman kiireestä huolimatta olemaan töissä yli oman jaksamiseni. Viime viikolla halusin olla töissä paljon, mutta lähes 30-tuntinen viikko kyllä uuvutti heti. Tällä viikolla takaisin siihen alle 20 tuntiin siis.
      Tuohon kyllä samaistun, että työ antaa elämään rutiinia. Haluan vain sitä ikävää rutiinia mahdollisimman vähän, jotta jaksan nauttia elämästäni, jonka sisältö ja merkitys tulee vapaa-ajalla. :D
      Kun olen "liikaa" töissä, elämä tuntuu juuri suorittamiselta. Silloin selviydyn päivästä toiseen ja suoritan jotain sellaista elämää, jota en haluaisi elää.
      Vapaa-aikaani arvostan (sen runsaudesta huolimatta ilman inflaatiota) paljon, koska se on aikaa, jota haluan elää. En piilota elämäni tyhjyyttä työntekoon, (tässä(kään) en viittaa missään nimessä sinuun, vaikutat elävän todella mielekästä elämää (en ole aktiivisesti seurannut blogiasi, mutta lueskellut silloin tällöin); tämä oli erään kommentoijan oma havainto elämästään,) vaan liika työnteko tekee mun elämästä tyhjää ja vie ajan ja energian elämäni hyvältä sisällöltä.

      Kommenttiboksissa TT sanoi hyvin; "Meillä kaikilla on omat rytmimme ja tekemisen ja tekemättömyyden suhde pitää jokaisen optimoida itselleen parhaaksi."

      Poista

Kommenttien valvonta on käytössä, koska sain liikaa roskaposteja. Käyn hyväksymässä kaikki asialliset (kriittisetkin) kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kun kommentoit!