Toukokuu 2023

Toukokuun tulot;

Palkkatulot: 0 €
Työttömyyskorvaus: 557,92 €
Pääomatulot: 48,58 €
Muut tulot: 113,60 €

Yhteensä: 720,10 €
(Summat nettona)

* Neljän viikon aikana ei ollut työvuoroja, joten ei palkkaa.
* Työttömyyskorvaus on neljän viikon soviteltu peruspäiväraha (tähän vaikutti huhtikuussa saatu palkka).
* Pääomatuloissa on kuukauden korko S-tililtä 36,58 € ja PKOn osuuskorko 12 €.
* Muissa tuloissa on kirppistuloa.

Toukokuun menot;

Vastike: 124,65 €

Muut menot 265,20 €;

Perusruokakauppaostokset: 109,30 €

Terveys: 49,50 € (hammaslääkäri, kunnallinen tarkastuskäynti)

Ravintola/kahvila/baari: 28,85 €

Kulttuuri ym. huvi: 22,00 €

Lahja: 20,95 €

Kodinkoneet ja elektroniikka ym.: 18,90 €

Puhelin ja netti: 13,95 € (Moin mobiililiittymä kuukaudelta 9 € ja Telian kiinteä netti 9,90 €/kk /2=4,95 €)

Vaatteet: 1,00 €

Huonekalut ja sisustus: 0,75 €

Yhteensä: 389,85 €

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 720,10 - menot 389,85 = 330,25 € säästöön. Säästöprosentti 45,86.

Menot 389,85 € = 54,14 % tuloista 720,10 €

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 910 €.

Huhtikuu 2023

Huhtikuun tulot;

Palkkatulot: 321,65 €
Työttömyyskorvaus: 595,36 €
Pääomatulot: 16,83 €
Muut tulot: 0 €

Yhteensä: 933,84 €
(Summat nettona)

* Palkka on neljän viikon ajalta.
* Työttömyyskorvaus on neljän viikon täysi peruspäiväraha.
* Pääomatuloissa on vajaan kuukauden korkotulo S-pankista 13,83 € sekä KPOn osuuskorko 3 €.

Huhtikuun menot;

Vastike: 124,65 €

Muut menot 102,67 €;

Perusruokakauppaostokset: 88,72 €

Puhelin ja netti: 13,95 € (Moin mobiililiittymä kuukaudelta 9 € ja Telian kiinteä netti 9,90 €/kk /2=4,95 €)

Yhteensä: 227,32 €

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 933,84 - menot 227,32 = 706,52 € säästöön. Säästöprosentti 75,66.

Menot 227,32 € = 24,34 % tuloista 933,84 €

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 920 €.

Maaliskuu 2023

Maaliskuun tulot;

Palkkatulot: 414,90 €
Työttömyyskorvaus: 234,24 €
Pääomatulot: 11780,62 €
Muut tulot: 10,00 €

Yhteensä: 12439,76 €
(Summat nettona)

* Palkka on kuuden viikon ajalta.
* Työttömyyskorvaus on neljän viikon soviteltu peruspäiväraha.
* Pääomatuloissa on perimäni listaamattoman yhtiön osakkeista saamani vuosiosinko.
* Muissa tuloissa on gallup-pisteilläni tilaamani lahjakortti.

Tässä kohdassa ei ole vielä perimääni rahamäärää, koska lasken tarkat luvut vasta kun perintöverotus on selvillä ja merkitsen tulot vasta vuosituloiksi. Mutta yli satatonnia ihan puhdasta rahaa tuli tilille. Rahani on Bank Norwegianin ja S-pankin säästötileillä, joissa niille kertyy pientä korkoa (nyt 1,80 % ja 1,50 %), kunnes rahat kuluu perintöveroon, asunnonostoon ja rahastomerkintöihin.

Maaliskuun menot;

Vastike: 124,65 €

Muut menot 283,56 €;

Vaatteet: 146,14 € (uusia ja käytettyjä)

Perusruokakauppaostokset: 119,97 €

Puhelin ja netti: 13,95 € (Moin mobiililiittymä kuukaudelta 9 € ja Telian kiinteä netti 9,90 €/kk /2=4,95 €)

Kosmetiikka ja hygienia: 3,50 €

Yhteensä: 408,21 €

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 12439,76 - menot 408,21 = 12031,55 € säästöön. Säästöprosentti 96,72.

Suurien osinkotulojen vuoksi voin jo nyt julistaa, että oli vuoden suurituloisin kuukausi ja siten myös kuukausisäästöt ja säästöprosentti oli maaliskuussa suurin.

Menot 408,21 € = 3,28 % tuloista 12439,76 €

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 4249 €.

Työuupumus, paska työelämä

Perimmäinen syy, miksi olen haaveillut hyvin pitkään taloudellisesta riippumattomuudesta, on työelämän uuvuttavuus.

Mulla on mielenterveysongelmahistoriaa, enkä ole yli 15 vuoteen ollut kunnolla työkykyinen. Mun ongelmat on johtunut sekä työelämän ulkopuolisista seikoista, että itse työstä. Olen uupunut osa-aikatöissäkin pahasti. Nelipäiväinen työviikko on mulle liikaa.

Joitakin ajatuksia/kokemuksia mitä olen kohdannut yli 20-vuotisen työhistoriani aikana useissa eri työpaikoissa (tai no, lähinnä nää on kyllä viimeisen 10 vuoden ajalta);

- Töissä on ollut riittämätöntä perehdytystä ja liian nopeasti on joutunut yksin pähkäilemään, miten helvetissä jotain asiaa pitäisi tehdä, kun kukaan ei ole opettanut. Matalapalkkaiseltakin oletetaan todella hyvät tiedot ja taidot. Työkuorma ja kiire voi olla musertavaa. Muutoksia työhön voi tulla pikavauhdilla. Organisaatio ja esihenkilö voi muuttua niin että pitkään aikaan pomo ei esim. tiedä mitä työssäni teen tai pitkään aikaan en edes tiennyt, minkä niminen hän on saati tavannut häntä. Sairaan stressaavaa.
- Asiakaspalvelutyössä asiakkaat saattaa olla hyvin ilkeitä, vihaisia, töykeitä ja vaativia. Olen monta kertaa itkenyt töissä jonkun paskan asiakkaan takia. Olen kyllä kohdannut myös typeriä yritysasiakkaita, mutta suurin osa näistä hankala ihminen -kokemuksista on käsittämättömän hirveistä kuluttaja-asiakkaista. Miten voi olla, että niin monet on niin tylyjä ja tyhmiä asiakaspalvelijoita kohtaan?
- Olen ollut toimipisteissä, jossa ei ollut lämmintä vettä, ei ollut wc:tä, ei ollut jääkaappia eväille, ei ollut mahdollisuutta istua, on ollut hyvin kuuma tai tosi kylmä, on ollut liian meluisaa, on ollut liikaa keskeytyksiä.

- Kävin neljän vuoden aikana läpi kolmen eri firman yt:t. Toisen ja kolmannen välissä olin työttömänä mukana tehostetun työnhaun pakotuksessa, jossa karenssin uhalla mua tungettiin sellaisten työpaikkojen haastatteluihin, joihin en olisi voinut mennä töihin.
- Vuokratyöfirmat rikastuu turhana välikätenä toimimisesta, mutta eivät usein tarjoa työterveyshuoltoa. Lääkärintodistusta kuitenkin vaaditaan, ja sairauslomakorvaus on usein vain 50 % palkasta, jos sitäkään. Tämän vuoksi monet työntekijät on sairaana töissä. Myös korona-aikana liveasiakaspalvelussa. Perseestä. Ahdistavaa. Itse en juuri ole ollut fyysisesti sairaana töissä, vaan olen "perunut" työvuorot 0 € palkalla, mutta tiedän varmaksi pari työkaveria, jotka on ollut flunssassa tartuttamassa sitä muihin, koska ei ole ollut mahdollisuutta sairauslomaan.
- Useissa työpaikoissa työntekijöitä on kohdeltu keskenään eriarvoisesti. En tarkoita mitään sellaista, että se, että pomo saa parempaa palkkaa ja työpuhelimen, olisi epäreilua, vaan esim. sitä, että samaa työtä tekevistä vain osa voi saada vaikkapa erilaisia bonuksia, työvaatteita, kulttuuriseteleitä, työmatkapyörän. Tai sen työterveyshuollon ja sairausloman ajalta palkkaa. Nämä on pahalta tuntuvaa rakenteellista eriarvoistamista, ja sitten on lisäksi ollut esim. sitä, että tiettyjä tyyppejä suositaan sunnuntaivuorojen saamisessa.
- Myös suuremmassa kaavassa eriarvoisuus ja epäreiluus on ärsyttänyt. Otetaanpa esimerkiksi tasa-arvoisena hehkutettu tuorein kaupan alan neuvottelutulos. Siinä on yhtenä elementtinä kertaerä, jonka saavat vain ne, joilla sattuu tiettynä aikana olemaan voimassa pysyvä tai pitkä määräaikainen työsopimus, ei esim. keikkasopparilaiset tai ne, joilla määräaikaisuuksissa on tauko juuri keväällä. Sillä ei ole merkitystä, kuinka monta tuntia töitä tekee, vain sillä, mitä sopparissa lukee minimituntimääränä. Myöskään kesäkuussa nousevat palkat ei nouse kaikilla saman euromäärän mukaan, vaan tuntipalkkaa taulukon mukaan saavilla nousu voi olla vähemmän kuin 0,66 €/h, mitä on hehkutettu. Pyrkimys euromääräisiin korotuksiin prosenttimääräisten sijaan on toki erittäin hyvä, mutta toteutus jäi nyt vähän surkeaksi. Tässäkin "tasa-arvoistavassa" tes-ratkaisussa kun paremmassa asemassa olevat saivat jälleen suuremman määrän lisää euroja kuin huonommassa asemassa olevat.
Sekin on monesti harmittanut, että usein pitkissäkään määräaikaisissa työsuhteissa ei kerry palkallista lomaa. Määräaikaisuuden päätyttyä toki saa saman verran lomakorvausta (mulla nyt 10 % palkasta) mitä saisi loma-ajalta palkkaa, mutta lomaraha (5 % palkasta) jää saamatta. Tällaiset pienetkin jutut kyllä kovasti vituttelee. En ole katkeroitunut sentään.

Mitä hyvää töissäkäymisessä on ollut;
- Osa työkavereista on ollut kivoja, ja pari ystävääkin on näistä jäänyt elämääni.
- Pienistä palkoista huolimatta rahaa on saanut kivasti säästettyä. Ei ole ollut pakko hakea sovitellun työttömyyskorvauksen lisäksi muita tukia. Ei ole ollut pakko olla sairausloma -- kuntoutustuki -- eläkehakemuksen hylkäys -- työelämä -- uupumus -- sairausloma -limbossa.
- Työmatkapyöräilystä olen saanut hyötyliikuntaa. Itse työkin on monesti ollut jotenkin fyysistä, mutta aina ei hirveän terveellä tavalla.
- Työkkäri ja kunta on ahdistellut vähemmän kun ei ole ollut kokonaan työtön.
- On saanut kokemusta siitä, että kuuluu johonkin. Että on osana tiimiä.
- On saanut ilmaista teetä ja kahvia (yleensä).
- On saanut ostaa yrityksen myymiä tuotteita henkilökunta-alennuksella.

Mutta siis, kokemani työelämä on ollut mulle aivan liian stressaavaa, ja on hyvä, että jatkossa mulla on aikaa ja energiaa muulle elämälle. En ole kokenut työntekoa merkityksellisenä ja mielekkäänä vaan pakollisena pahana. Uskon, että muunkinlaista työelämää on monille muille olemassa kuin paskaa, mutta itseni kohdalle en usko sen olevan mahdollista. Nyt kun työt selvästi vähenee ja joskus vielä (kun vain päätän koska) loppuu kokonaan, en koe pelkästään iloa ja helpotusta, vaan päällimmäisenä on valtava väsymys. Siitä pitää ensin toipua. Riemu vapaudesta tullee myöhemmin. Mutta helpotus ja ilo silti vähän kuplii jo!

Ja loppuun vielä podcast-suositus; Heta Tuppuraisen 'Uppoava v***n laiva', sarja työuupumuksesta ja paskasta työelämästä. (Linkki Spotifyhyn)

Perintö

Olen nyt saanut perintöä, elämäni ensimmäistä kertaa, kun sukulaiseni valitettavasti kuoli viime vuonna.

Muuten en kerro vainajan omaisuudesta kuin itselleni tulevasta, mutta sananen perinnönjaosta silti; Ei hitto mitä säätöä. Ei siis todellakaan ollut maailman yksinkertaisin prosessi tää perunkirjoitus ja omaisuuden jako, vaikka heti toki laki-ihminen palkattiinkin asioita hoitamaan. Oli monta epäselvyyttä ja hankalaa väärinymmärrystä matkalla. Helpolla tästä jakamisesta kuolinpesän osakkaista ei päässyt kukaan, mutta saatiin sentään jaettua, niin ei jäänyt keskeneräisenä roikkumaan, ja kaikki on siitä helpottuneita. Eikä kukaan siis riitautunut kenenkään kanssa.

Ensinnäkin sain vuonna 2021 tältä sukulaiseltani lahjaksi 25 000 €, ja nyt tämä lahja ja siitä maksamani lahjavero (1700 €) mahdollisesti huomioidaan osana perintöä, ja siten tuosta summasta maksamani vero ei olekaan riittävä, vaan maksan vielä tästä osuudesta 2300 € lisää veroa. Varmistuu kun verottajan päätös tulee.

Saan perinnöksi:
- listaamattoman yhtiön osakkeita
- rahaa

Rahat on kohta tulossa tililleni ja osakeomistusmuutos on jo merkitty yhtiön papereihin (osakkeet eivät siis ole säilytyksessä arvo-osuustililläni, vaan yritys hoitaa omistusluettelon hallinnoinnin).
Musta tuli siis yksi näistä toistaiseksi etuoikeutetuista listaamattoman yhtiön omistajista, joille osinkoverotus on pienempää kuin pörssiyhtiön omistajana olisi. Elämäni ensimmäiset osingot näette maaliskuun kuukausikatsauksessa.

Verottajan päätös ei siis ole vielä tullut, joten en kerro vielä tarkkoja summia. Mutta yli satatonnia rahaa sain ja yli sadalla tonnilla on osakkeet arvotettu ja yli 30 000 € on veroja tulossa maksettavaksi. Palaan näihin (kesällä?) kun verottajan päätös on tullut ja homma on selvillä.

Suuren perinnön myötä identiteettini pienituloisesta pihistelijästä on muuttumassa rikkaaksi pihistelijäksi.

En tiedä olenko jo aivan ehdottoman varmasti taloudellisesti riippumaton, vai liittyykö listaamattoman yhtiön osakkeisiin ja osinkoihin niin suuri riski, että oikein huonotkin skenaariot on mahdollisia. Toki itse rakentamani rahastovarallisuus tuo vakaudessaan ja hajautuksessaan paljon turvaa ja nämä lienee yhdessä jo tuplat ellei jopa triplat mitä firetykseeni vaaditaan.

Tänä vuonna totuttelen, laskeskelen ja kaikin tavoin tarkemmin vielä prosessoin muutosta ja valmistaudun sanomaan työkkärille "kiitos edellisistä vuosista, jotka byrokratiallaan aiheutti mulle pahoja mielenterveysongelmia, toivottavasti ei tarvitse enää koskaan olla yhteydessä", ja heittäytymään pelkästään pääomatulojen ja säästöjen varaan.

Ehkä vapaus työkkäristä on yhtä tärkeä kuin vapaus palkkatyöstä tuomaan fiiliksen taloudellisesti riippumattomana. Mutta koska minkään tuen saaminen loppuu sitten täysin yli 25 vuoden ajaksi ennen vanhuuseläkkeelle pääsyä, en riemusta kiljuen heti lopettanut korvauksen nostoa, vaan odottelen rauhassa sopivaa hetkeä. Vain työmarkkinatukeenhan vaikuttaa pääomatulot, ansiosidonnaiseen tai peruspäivärahaan ei, ja mulla on peruspäivärahapäiviä nyt jäljellä yli 200. Ehkä siis nostelen ne jopa loppuun asti, jos ei ala taas työkkäri tai kunta pakotuksineen vitutella tarpeeksi jo sitä ennen.

Työn totaalinen lopettaminen taitaa myös olla yllättävän vaikea päätös. Nyt olen jo vähentänyt huomattavasti, ja keskustellut pomon kanssa tulevaisuuden vaihtoehdoista. Ehkä siis annan tahdin nyt hiipua ensin kunnolla, jotta olen valmis muutokseen. (Miten voikin tuntua niin vaikealta lopettaa työssäkäynti, vaikka siitä olen yli vuosikymmenen haaveillut? Tähän liittyy ehkä eniten työkaverit ja johonkin tiimiin kuulumisen tunne. Itse työ kuormittaa valtavasti edelleen eikä juuri tuo mielekkyyttä tai merkityksellisyyttä. Mutta silti tuntuu kovin haikealta.)

Vaikka kuolemasta on jo aikaa, perunkirjoitus venähti hyvin pitkälle ja lopputulos oli melkein loppuun asti epäselvää, joten en uskaltanut luottaa vahvaan rikastumiseeni ennen kuin nyt kun kaikki (paitsi verotus) on tiedossa. Nyt alkaa matka rikkaana.

En todellakaan osannut odottaa tällaista lopputulosta, että musta tulee oikeasti rikas. Olen tietenkin hyvin kiitollinen siitä, että suuri perintö mahdollistaa mulle taloudellisen riippumattomuuden, jota toki jo itsekin olin pitkälle rakentanut vuosien ajan. Mutta haaveilusta ja varautumisesta huolimatta tää tuli silti aika äkkiä, ja tässä on sopeuduttavaa. Työuupumuksen myötä olo on nimensä mukaisesti uupunut, eikä automaattisesti taloudellisen vapauden myötä tule sellaista yli äyräiden pursuavaa intoa. Vaan pikkuhiljaa voimistuvaa helpotusta. Riemun aika on myöhemmin.

Näistä identiteettimuutoksista postaan lisää, kunhan vaan saan ajateltua lisää. Jo tätä kirjoittaessa tuntui oivalluksia tulevan. Esim. ei kyllä ole mitään järkeä jatkaa työssä josta en pidä, vaikka pidän työkavereista. On kuitenkin niin paljon sitä uuvuttavaa ja typerää sisältöä työnteossa ja harmittavat rakenteet, että ihana pomo ei pelasta riittävästi. (Paskoilla rakenteilla tarkoitan mm. vuokratyöfirmaa, joka ei tarjoa työterveyshuoltoa. Mutta nyt ei pitänyt ollenkaan valittaa paskasta työelämästä, koska ajattelin tästä teemasta kirjoitella myöhemmin ihan erikseen, mutta ajatukset nyt rönsyilee ja sinkoilee sinne tänne...) Mutta koen, että kun lopetan täysin, niin sitten myös lopetan täysin, joten teen sen vasta kun olen kokeillut jonkin aikaa miltä todella tuntuu vähempi työskentely "harrastuksenomaisesti".

Helmikuu 2023

Helmikuun tulot;

Palkkatulot: 1343,53 €
Työttömyyskorvaus: 252,00 €
Pääomatulot: 0 €
Muut tulot: 0 €

Yhteensä: 1595,53 €
(Summat nettona)

* Palkassa on neljän viikon työvuorojen lisäksi 3 kk:n lomakorvaukset.
* Työttömyyskorvaus on neljän viikon soviteltu peruspäiväraha.


Helmikuun menot;

Vastike: 124,65 €
Muut menot 216,47 €;
Perusruokakauppaostokset: 111,18 €
Kulttuuri ym. huvi: 22,50 €
Lahja: 21,60 €
Vakuutus: 19,17 €
Bussi: 18,09 €
Puhelin ja netti: 13,95 € (Moin mobiililiittymä kuukaudelta 9 € ja Telian kiinteä netti 9,90 €/kk /2 = 4,95 €)
Vaatteet: 9,98 €

Yhteensä: 341,12 €
(Omat menoni kahden hengen taloudessa)


Tulot 1595,53 - menot 341,12 = 1254,41 € säästöön. Säästöprosentti 78,62.

Menot 341,12 € =21,38 % tuloista 1595,53 €

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 2020 €.

Nettovarallisuus yli 200 000 €!

Varallisuuteni arvo on yli 200 000 €!

Tämä oli yksi viime vuoden tavoitteistani, joka ei täyttynyt ihan vielä joulukuussa, mutta nyt viime kuussa, tammikuussa 2023, kyllä!

Toki tämä on vain arvio, ja luku hieman heittelee. Velkaa minulla ei ole, joten varallisuus=nettovarallisuus.

Reilun 200 000 €:n varallisuuteni sisältää;

* Osakerahasto-osuuksia, arvo nyt n. 106 000 €;

· Nordnet n. 66 000 €
· Seligson n. 40 000 €

* Velaton asunnonpuolikas, arvo n. 65 000 €

* S-osuudet 1400 €

* Tilivarat ja käteinen n. 31 500 €, joista

· Bank Norwegianin talletus 28 000 €, ja
· käyttövarat yht. n. 3500 €;
- S-pankissa
- Nordnetissä
- Konkreettisena käteisenä

Yhteensä kaikki siis n. 204 000 €

Kuvioon vähän yksinkertaistin (poistamalla s-osuuksien erityismaininnan);

Nettovarallisuuteni ylitti 150 000 € vuoden 2021 heinäkuussa. Viimeisimpään +50 k kertymiseen meni siis puolitoista vuotta! Silloin heinäkuussa ajattelin, että 200 000 €:n tavoite voisi täyttyä vuonna 2024, mutta tähän tuli väliin mm. 2021 marraskuussa saamani yli 20 000 €:n rahalahja.

Nettovarallisuuteni ylitti 100 000 € joulukuussa 2018, joten tähän edelliseen +50 k matkaan meni reilu 2,5 vuotta. Ja ihan ensimmäiseen 50 k etappiin meni n. 30 vuotta ja toiseen n. 4. Eli;

0 -> 50 000 €;                  n. 30 vuotta

50 000 € -> 100 000 €;    n. 4 vuotta

100 000 € -> 150 000 €;  n. 2,5 vuotta

150 000 € -> 200 000 €;  n. 1,5 vuotta

Eli nyt 38-vuotiaana siis 200 000 €:n varallisuus. Nyt alan pitää itseäni varakkaana ihmisenä pienituloisuudesta huolimatta. Jännää. Ja myöhemmin tänä vuonna tulevan perinnön myötä alan olla jo huomattavan varakas muidenkin mittapuulla. Outoa.