10 vuoden tulot, menot ja säästöt

Aloitin tän blogin alkuvuonna 2014, ja samalla aloin suurpiirteisten menojen kirjaamisen sijaan tarkkailla kategorioittain kaikkia menoja, sekä myös tuloja ja säästöjä. Nyt tätä tarkkaa dataa on siis jo 10 vuoden ajalta, jolloin olen ollut 29-39-vuotias. (Tätä ennenkin mulla on tiedossa 9 vuoden kuukausittaiset kokonaismenot.)

Olen tänä aikana ollut kokonaan työttömänä pätkissä yhteensä noin 2,5 vuotta, lopun ajan osa-aikaisissa matalapalkkatöissä yli 10 eri työnantajalla. Olen ollut uupunut, masentunut ja ahdistunut. Olen ollut iloinen ja onnellinen.

2014 lopulla ostettiin ensiasunto, 2015 aloitin rahastosijoitukset, 2016 maksoin asuntolainani pois ja 2023 sain perinnöksi rahaa ja osakkeita.

10 vuoden aikana mun lähes kaikki tulot on ollut n. 183 000 €, eli keskimäärin 18 300 € vuodessa eli 1525 € kuukaudessa.
(Luvuissa mukana kaikki muut paitsi 2023 saadut perintörahat.)

10 vuoden aikana mun lähes kaikki menot on ollut n. 42 000 € eli keskimäärin 4200 € vuodessa eli 350 € kuukaudessa.
(Luvuissa mukana kaikki muut paitsi 2014 ostettu asunto.)

10 vuoden aikana säästöt on siten ollut n. 141 000 € eli keskimäärin 14 100 € vuodessa eli 1175 € kuukaudessa.
Säästöprosentti 10 vuoden ajalta 77.

Joka vuosi säästöprosentti oli yli 50.

Suurituloisin vuosi oli 2021 (tai 2023, riippuen miten laskee, nämä 2 oli ainoat vuodet, jolloin tulot oli yli 20 000 €); 39 325,78 €.
Pienituloisin vuosi oli 2019; 9919,63 €.

Suurimenoisin vuosi oli 2014; 6743,78 €.
Pienimenoisin vuosi oli 2019; 3020,60 €.

Suurimmat vuosisäästöt oli jälleen joko vuonna 2021 tai 2023, riippuen laskutavasta. 2021; 36 232,43 €.
Pienimmät vuosisäästöt oli vuonna 2019; 6899,03 €.

 

2014 alussa mun nettovarallisuus=varallisuus=rahat oli reilu 40 000 €.

10 vuoden jälkeen, viime vuodenvaihteessa, mun nettovarallisuuteni oli suunnilleen 490 000 €.
(Osakkeet n. 150 000 €, rahastot n. 135 000 €, rahat n. 140 000 €, asunto n. 65 000 €.)

Varallisuuteni on kertynyt säästöistä, sijoituksista ja perinnöstä. Perinnön osuus noin puolet.

10 vuodessa varallisuus yli 10-kertaistui.
Ilman perintöäkin se olisi yli 5-kertaistunut.

Eli vaikka mun kohdalla perintö onkin merkittävä syy suureen varallisuuteen, sain sen vasta viime vuonna. Sitä ennen grindasin menemään ja sain kasaan kuitenkin yli 200 000 €:n varallisuuden. 

Jos ottaisi mukaan myös perintörahat tuloihin ja asunnonoston menoihin, olisi
- 10 vuoden tulot n. 290 000 €, eli 29 000 €/vuosi eli 2400 €/kk,
- 10 vuoden menot n. 97 000 €, eli 9700 €/vuosi eli 800 €/kk, ja
- 10 vuoden säästöt n. 193 000 €, eli 19 300 €/vuosi eli 1600 €/kk. Säästöön 67 % tuloista.

Vielä nopea katsaus pidemmällä perspektiivillä; viimeisen 20 vuoden osittain arvioidut luvut, jossa mukana perintö ja asunto;
- Tulot 390 000 € eli 19 500 €/vuosi eli 1630 €/kk
- Menot 160 000 € eli 8000 €/vuosi eli 670 €/kk
- Säästöön 230 000 € eli 11 500 €/vuosi eli 960 €/kk
Säästöprosentti 59.

Ja vielä sama ilman perintöä & asuntoa;
- Tulot 280 000 € eli 14 000 €/vuosi eli 1170 €/kk
- Menot 105 000 € eli 5250 €/vuosi eli 440 €/kk
- Säästöön 175 000 € eli 8750 €/vuosi eli 730 €/kk
Säästöprosentti 63.

Tammikuu 2024

Tammikuun tulot;

Palkkatulot: 881,32 €
Työttömyyskorvaus: 765,29 €
Pääomatulot: 11807,51 €
Muut tulot: 175,70 €

Yhteensä: 13629,82 €
(Summat nettona)

* Palkka on joulukuulta.
* Työttömyyskorvaus on kahdeksan viikon sovitellut peruspäivärahat.
* Pääomatuloissa on listaamattoman yhtiön osakkeista saamani vuosiosinko ja S-pankin tuottotilin kuukauden korko.
* Muissa tuloissa on poikkeuksellinen harrastustulo.

Tammikuun menot;

Vastike: 126,70 € (Hoitovastike vesi- ja sähköennakoineen pysyi samana, 124,65 €, puolen vuoden vesimaksuennakoista tuli palautusta 24,80 € ja vuoden sähkönkulutuksesta tuli 26,85 €:n lisälasku.)

Muut menot 249,43 €;

Perusruokakauppaostokset: 117,68 €

Vaatteet: 59,90 € (kengät)

Jäsenyys: 40,00 € (Suomen luonnonsuojeluliiton vuosijäsenmaksu)

Puhelin ja netti: 15,50 € (Moin mobiililiittymä kuukaudelta 9 € ja Telian kiinteä netti 6,50 €)

Bussi: 10,00 €

Kosmetiikka ja hygienia: 6,35 €

Yhteensä: 376,13 €

(Omat menoni kahden hengen taloudessa)

Tulot 13629,82 - menot 376,13 = 13253,69 € säästöön. Säästöprosentti 97,24.

Menot 376,13 € = 2,76 % tuloista 13629,82 €

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen, Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin, meni 485 €.

Toksinen työpaikka

Aloitin siis marraskuussa uudessa määräaikaisessa pätkätyössä, ja löysin yhtäkkiä itseni superpaskasta työpaikasta. Päätin sinnitellä tammikuun loppuun asti, koska tietyt asiat hieman helpottui parin viikon jälkeen ja koska loppukin oli kuitenkin melko pian tiedossa. Tässä joitain piirteitä, mitä jo muutaman(!) päivän aikana ilmeni;

· Työkulttuuri oli kummallinen; työt aloitettiin ennen palkanmaksua ja palkanmaksu loppui ennen töiden lopetusta, mm. koska niin sisään- ja uloskirjautumisäppi oli suunniteltu tai niin sitä ainakin sovellettiin.

· Lakisääteisten taukojen pitämistä ei katsottu hyvällä, ei kyllä kiellettykään, mutta mainittiin mm. "jos haluatte pitää tauon", "ai, mulle tää oli tauko töistä (kun meille opetettiin miten ja mihin jne. viedään roskat)". Kyllä, tauolla mieluummin syön nopeasti banaanin ja vilkaisen kännykkääni, kuin haistelen ja nostelen roskia. Itse töissä vien kyllä roskia mielelläni, ei siinä.

· Perehdyttäjänä oli pomo, joka turhautui jo ensimmäisen päivän aikana kun yllätysyllätys kaikki ei osannutkaan kaikkea heti. Eli vaadittiin ihan mahdottoman paljon ihan mahdottoman nopeasti.

· Toisena päivänä työkaveri ei enää uskaltanut kysyä mitään, kun vastaukseksi saatiin töksähtelevää vittuilua. Minä uskalsin, vaikka empatiakyvytön kohtelu ahdisti enkä osannut suhtautua vittuiluun järkevästi vaan hämmennyin. Kerroin, etten ymmärrä jotain, joka tuntuu sekavalta, mutta en saanut ymmärrettäviä selventäviä vastauksia.

· Kirjallisia ohjeita ei saanut pyytämälläkään oikein mihinkään oleelliseen, vaan perehdytys oli erittäin sekava setti irrallisia nopeita esimerkkejä.
Minähän aloin sitten kynä vimmatusti heiluen kirjoittaa ohjeita ylös, jotta voisin oppia asiat. Sain kuulla vittuilua ohjeistani.

· Se, mitä saimme kirjallisena, (kotona ilman palkkaa luettavaksi,) oli samaa, mihin perehdytyksessä keskityttiin, ja tämä ei ollut ollenkaan oleellista alkuoppimisen kannalta, vaan vasta siinä vaiheessa, kun on ollut esim. 5 työpäivää, ja jo osaisi kriittiset asiat.

· Ohjeissa oli mm. että vettä saisi juoda vain tauoilla (niillä roskistauoilla siis varmaan), ja työkaveri sanoi, että se on laitonta, ja itse sanoin, että joko juon vettä töiden lomassa tai käyn vähän väliä vessatiloissa juomassa. Tietyin rajoituksin veden juominen töissä sallittiin. Siis miettikää nyt, ihan vitun sairasta, tässä ei siis ole kyse mistään hygieniatilasäädöksestä vaan normaaleissa työpaikoissa voi samassa tilanteessa juoda vaikka kahvia tai syödä keksiä. Ja työssäni puhun paljon lämpimässä ja kuivassa, vähän pölyisessäkin, huoneilmassa, joten vesi todellakin on tarpeen.

· Työvuorot saimme tietoomme jatkuvasti hieman myöhässä. (Itseä tämä ei haitannut, mutta sos!) Työvuorojen hallinnointiohjelmaankaan emme saaneet minkäänlaista opastusta, vaan kaikki piti osata heti itse. Kysymyksiin äppin käytöstä ja vuoro- ja vapaatoiveiden esittämisestä ym. saimme tietenkin vittuilua. Pomo saattoi muuttaa hieman työvuoroja esim. viikko ennen ilman että kertoi tästä, ne piti itse aina tarkistaa uudelleen. Yksi työkaveri sai kohtuuttoman paljon sunnuntai- tai muita pyhävuoroja. Mulla oli jokaisessa palkassa jotain virheitä (kaikkia lisiä ei maksettu ennen kuin valitin).

· Edellä olevan lisäksi oli muutenkin selvää, että esihenkilö oli jonkinlainen empatiakyvytön ilkeä paskapää, ja tällaisen valta-asemassa olevan persoonan työskentely ei voi olla heijastumatta negatiivisesti koko työyhteisöön.

· Viikkoinfoissa oli paljon toksista positiivisuutta ja vaativuutta, esim. 100 %:n työpanosta edellytettiin ihan julkilausutusti ihan joka ikinen päivä. Töissä olisi pitänyt olla hauskaa ja helppoa. Olisi pitänyt olla iloinen ja nauraa ja viihtyä ja olla aito. Olisi pitänyt olla tehokas. Olisi vieläpä pitänyt olla paras työpäivä ikinä, joka päivä. Olisi siis pitänyt olla jotenkin epärealistisen täydellinen. Mutta tavoitteet oli ylimitoitettuja. Työkuormaa oli liikaa. Tehtävät olivat sekavia.

Oli muutakin, mutta kaikesta en voi kertoa tarkemmin kertomatta liian yksityiskohtaisesti.

Niin että olipahan taas kokemus tämäkin. Olisin voinut olla kokematta, mutta onneksi kyseessä oli sentään lyhyt määräaikaisuus. Tulipahan taas selväksi, että työelämä ei todellakaan ole mua varten.

Lopetin työt

Tammikuussa oli mun elämäni viimeinen työpäivä. Ehkä. Eli lopetin työt toistaiseksi, ehkä lopullisesti, kun määräaikainen työsopimus päättyi.

Tässä kuussa tulee viimeinen palkka.

Aikomuksena on vielä toistaiseksi nostaa peruspäivärahaa ja lopettaa työttömänä kirjoilla olo huhtikuussa. Koska olen nyt kokonaan työtön, töitä pitänee kohta hakea 4 kertaa kuukaudessa nyt lopun ajan. Työmarkkinatukea olen päättänyt olla hakematta, ja työnhakijana olen siis vain peruspäivärahakauden loppuun.

Kohta olen pelkästään pääomatuloilla eläjä, ehkä seuraavat 30 vuotta, ennen vanhuuseläkkeen alkamista.

Tuntuu hassulta. Ei enää ikinä aspapaskaa? Ei enää koskaan itkemistä työpaikalla? Ei enää ikinä työmatkaa palellen ja liukastellen? Ei enää koskaan mustelmia töistä? Ei enää ikinä työpaikkahaastatteluja? Ei enää koskaan cv:n päivittämistä? Ei enää koskaan sellaisia unettomia öitä, kun miettii ahdistuneena työjuttuja? Ei enää koskaan äärimmäisen väkivaltaisia painajaisia työahdistuksen vuoksi? Ei enää koskaan paskaa pomoa? Jes, mahtavaa!

Töiden tekeminen vielä joskus ei ole täysin poissuljettua. Mutta epätodennäköistä se on, niin vahvana mun mielessä on vuosikausien työuupumus ja stressi ja väsymys ja vitutus. Ja varsinkin tämä viimeisin työpaikka, hyi saatana! (Kerron siitä vielä erillisessä postauksessa.) Työelämä ei ollut mua varten. En ollut sellainen supersankari, joka mun haluttiin olevan. Voin huonosti. Viimeisin työpaikkani oli paskin kaikista, ja toiseksi viimeisin oli paras, mutta ei sekään mikään superhyvä. 12-17 työnantajaa/palkanmaksajaa mulla on ollut reilun 25 vuoden aikana. Kaikissa on ollut jotain ikävää. Toki jotain hyvääkin keksin kaikista, jopa viimeisimmästä, kun oikein kaivelee. Mutta siis ei, en sopinut siihen paskaan. En sopeutunut, vaan kärsin ja kulutin voimani.

Nyt jätän työt niille, joilla on jaksamista, ja toisaalta niille, joiden on pakko. On onnekasta, että voin vihdoin valita toisin. Valitsen vihdoin toisin.