sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Leipä

Puoliso leipoo usein itse leipää, ja se vaikuttaa paljon meidän ruokakuluihin.

Syön ehkä keskimäärin 89 viipaletta leipää päivässä. Leipää päivittäin n. 220270 g, jolloin esim. 12x2 kpl:n 660 g:n paketti menee 3 päivässä, 9x2 kpl:n 500 g:n paketti 2 päivässä. Kuukaudessa leipää kuluu n. 6,6—8,3 kiloa. Vuodessa n. 80—98 kiloa.

Mitä leipä tulisi maksamaan vuoden aikana, jos kaiken leivän ostaisi kaupasta, jos kulutus olisi 90 kiloa ja jos kilohinta 3,00 €/kg? Vastaus: 270 €. Reilu 20 €/kk.

Entä jos leipoisi puolet leivästä itse, ja ostaisi puolet kaupasta? Kaupan leipä 135 € + kotileivän hinta.

Mitäs se kotileivän hinta sitten on? Perussetti, mitä Puoliso leipoo, on kaksi leipää, yhteensä n. 650—700 g, n. 13 senttiä per leipä. Meillä kotileivän kilohinta on n. 0,39 €/kg. Hintaan ei ole laskettu sähköä (eikä vettä), koska ne kuuluu meillä vuokraan. Myöskään anopilta ilmaiseksi saadun vanhan leipätaikinanvatkauskoneen arvoa ei ole laskettu, eikä ystävältä puoli-ilmaiseksi saadun pitsakiven arvoa, vain siis jauhot sun muut. (1) Verrattuna 3 €/kg leipään, kotileipämme maksaa 13 % sen hinnasta.




Puolet ja puolet -mallissa tulos olisi siis 135 € + 17,55 € = 152,55 €. Säästöä kertyisi 117,45 € vuodessa. (2) 

Jos en ostaisi juuri ollenkaan leipää kaupasta, rahaa säästyisi laskennallisesti minulta yli 200 €! Saisin ostaa 6 kiloa kaupasta (6x3 = 18 €), eli yhden 500 g:n paketin kuukaudessa, ja kotileipä maksaisi silloin (84x0,39 =) 32,76 €, yhteensä siis 50,76 €. Säästöä 219,24 €.

Todellisuus saattaa karkeasti arvioiden olla se, että ostetaan n. 60 kiloa leipää vuodessa kaupasta. Mun osuus siis n. 30x3 = 90 € + kotileipä 60x0,39 = 23,40 €, yhteensä 113,40 €. Säästöä mulle laskennallisesti siis yli 150 €.

Leipää saa toki kaupasta halvemmallakin, välillä jopa edullisesti; ostetaankin melko usein tarjouksia 1 €/pussi tai -30 %. Mutta itsetehty tuore leipä maistuu niin hyvältä, että ei sitä ihan voi verrata kaupan halvimpiin leipiin. Silloinkin toki hintaero olisi huomattava, vrt. esim. 500 g:n pussi 1 €; kilohinta 2 €, jolloin kotileipämme olisi 19,5 % sen hinnasta. (3)

(1) Työn hintaa ei ole myöskään laskettu, vaikka Puolison tämänhetkinen tuntipalkka työssään onkin naurettavan alhainen. Työn hinnan laskeminen tietenkin tekisi leivän leipomisesta itse todella kallista.

(2) Säästö laskettu siis pelkästään minulle, koska tässä oli nyt puhe siitä 90 kilosta vuodessa.

(3) Tän kirjoituksen tarkoitus ei ollut kertoa, että tehkää kaikki näin, pääsette halvalla. Tää on vain esimerkkinä siitä, miten jossakin asiassa multa ei mene juurikaan rahaa johonkin "itsestäänselvyyteen".

10 kommenttia:

  1. Ja vielä jos tuon hyvän ja oletettavasti helpon leivän reseptin kertoisit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perusresepti muuttui oikeastaan äskettäin, koska teen taikinalle nykyään juuren (poolish). Juuresta on melko vähän ylimääräistä vaivaa, mutta se lisää makua ja parantaa (ehkä?) taikinan koostumusta. Kaikki mitat on suunnilleen sinne päin. Mittoja orjallisesti seuraamalla tulee välillä helposti liian löysää ja välillä liian tiivistä taikinaa. Ei oo lopulta muuta keinoa kuin opetella miltä taikinan pitää tuntua.

      Juuri:
      150ml viileää vettä
      2,5dl (150g) vehnäjauhoja
      5g tuorehiivaa

      Aineet sotketaan tasaiseksi ja laitetaan jääkaappiin 12-24 tunniksi. Kannellinen muoviastia on varmaan ihan hyvä. Ite käytän leivontakulhoa, jonka päällä aukileikattu muovipussi ja sen päällä leikkuulauta.

      Leipätaikina:
      4dl vehnäjauhoja (osa voi olla hiivaleipäjauhoja)
      1dl ruisjauhoja (tai jotain muuta ei-vehnää)
      1tl merisuolaa
      5g tuorehiivaa

      Kuivat aineet sekaisin, sitten juuri (voi ottaa suoraan jääkaapista, mutta ei varmaan haittaa, jos sen ottaa huoneenlämpöön puolta tuntia aiemmin) ja vesi (kädenlämpöistä n.2dl). Sekoitetaan käsin ja lisätään tarvittaessa vettä tai jauhoja. Taikinan kuuluu jäädä melko löysäksi ja tarttuvaksi.

      Yleiskoneeseen n.15-20 minuuttia. Taikinan voi tietty vaivata käsin. Hakusanalla "french kneading" löytää tekniikan, jolla tarttuvaisen taikinan kanssa pärjää. Sotkua siitä tulee, ite en enää jaksa. Yleiskoneen pöristessä sekoitan uuden juuren jääkaappiin, jos aion tehdä huomennakin leipää.

      Vaivattu taikina kevyesti jauhotetulle alustalle. Muotoillaan palloksi taittamalla reunoilta keskelle. Pallo kulhoon liinan alle kohoamaan n. tunniksi tai kunnes se on vähintään tulpannut tilavuutensa.

      Uuni päälle 250 asteeseen, syvä uunipelti alimmalle tasolle ja paistokivi lämpenemään ritilän päälle alimman tason päälle.
      Taikina jauhotetulle tasolle, muotoilu uudestaan palloksi ja kaasut pois. Jaetaan kahteen osaan ja muotoillaan leiviksi. Muotoilua on vähän vaikea kuvailla, mut netistä vinkkejä hakusanalla "shaping loaves." Ei se oikeasti niin tarkkaa ole.

      Liina päälle ja leipien annetaan levätä puolisen tuntia tai kunnes ovat kasvaneet sopivasti. Ohuet viillot leipien pintaan terävällä veitsellä, leivät uuniin, kaadetaan kuumaa vettä (ehkä vajaa desi) alatason syvälle uunipellille. Luukku nopeasti kiinni ja uunin lämpö 225:een. Paistoaika 15-18 minuuttia.

      Ruisjauhojen osuus tuosta 7,5dl kokonaismäärästä ei mun mielestä voi olla ainakaan 1,5dl enempää. Muuten taikinasta tulee kovaa ja leivästä turhan tiivistä. Sama juttu täysjyvävehnäjauhoilla, erilaisilla sämpyläjauhoilla ja kaurahiutaleilla (kannattaa turvottaa etukäteen, muuten menee vesimäärät pieleen). Kokeilemalla selviää.

      Jos kaksi leipää kerralla on omaan kulutukseen liian paljon ja yhdestä on liikaa vaivaa, niin toisen voi vain "esipaistaa" ja pakastaa. Leipä paistetaan sittenkin lähes valmiiksi (n.80% halutusta lopputuloksesta), annetaan jäähtyä ja pakastetaan muovipussissa. Uudelleenlämmityksessä leipä laitetaan suoraan pakastimesta uuniin. Olen vasta kerran kokeillut esipaistoa ja leipä jäi hieman kylmäksi keskeltä 10 minuutin uudelleenlämmityksellä. Maku oli kuitenkin hyvä ja kuoresta tuli todella rapea.

      Varmaan aloittelijaystävällisin hyvä leipäohje löytyy hakusanoilla: "artisan bread in five minutes a day"

      Aikaa leipomisessa kuluu, mutta suurin osa ajasta on odottamista, jonka aikana voi tehdä kaikkea muuta. Työvaiheissa ei tehokkaalla rutiinilla lopulta mene kauan.

      Poista
    2. Kiitos reseptistä ja vinkeistä. Kokeilin tätä kaksi kertaa ja toisella onnistui jo ihan hyvin. Tuo käsin vaivaaminen on mukavaa puuhaa, mutta menee siihen ja jälkien siivoamiseen tosiaan aika paljon aikaa. Koneella varmaan saisi vähintään yhtä hyvän tuloksenkin.

      Poista
  2. No sitä minäkin jäin kaipaamaan, reseptiä siis :) Hyvännäköiset leivät ainakin on kuvassa :)

    VastaaPoista
  3. Itse olen vain pari kertaa tehnyt tuota, joten en muista reseptiä. :D Pyydän Puolisoa kirjoittamaan tänne kommentteihin. Ja kuvassa on joo se perussetti, ei ole vain hämäyksenä laitettua kuvituskuvaa. ;)

    VastaaPoista
  4. Moi! Törmäsin tähän blogiin vahingossa ja aloin sitten lueskella. Alko mietityttämään, kun faktahan on, että raha ei tuo onnea. Mun (oma mielipide) niin kauan kun rahaa on niin että pärjää ni se riittää (oon opiskelija itse). Tätä blogia lukiessa mulle tulee sellanen olo, et eikö elämä valu koko ajan vähän niinkun ohi kun miettii vaan rahaa? tai siis kaikkihan miettii jonkun verran raha-asioita. Mut oikeesti jos rahaa miettii noin paljon ja koko ajan niin meneekö kaikesta vähän niinkun se nautinto ohi. Kun pakosti sul on päivittäin takaraivos et tänää on menny sen ja sen verran ja se rajottaa jotenkin.Kaikkea.Liika rahan ajattelu. Eikö mee hirveesti energiaa tuohon et ajattelet rahaa.Huh en tiiä itselle tuli tosi ahistunu olo tätä blogia lukiessa! että ku elämän pointti on kuintenkin elää eikä vaan miettiä rahaa. Ei niitä täältä kukaan mukaan saa. En tiiä, jotenkin jos joka asiassa miettii vaan rahaa.Hyrr tulisin hulluks :D Mulle raha on vaan vaihdon väline ja kaikki nautinto elämässä koostuu eri asioista! Tietysti jos rahaa ei oo yhtään se vaikuttaa elämään.Mut ei me olla tultu tänne elämään vaan miettiäksemme rahaa. Elämä valuu ohi ja viemäriin niin. mukavaa kesää en tarkota olla negatiivinen! Kunhan aloin miettiä omaa rahankäyttöä ja totesin et näiden asioiden liika ajattelu ei sovi mulle!-laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura kommentista, ihan mielenkiintoisia asioita kyselet ja kerrot!
      Tän blogin aloittamisen ja pitämisen myötä olen kyllä alkanut miettiä rahaa paljon enemmän kuin ennen. Mutta kyllä mun elämääni mahtuu ihan hurjasti muita asioita! Tää on mun toinen blogi, ensimmäistä pidin täysin erilaisesta aiheesta, joka ei juurikaan sivunnut mitään rahaan liittyvää. Pidän itse enemmän siitä, että blogit on keskittynyt tiettyihin aiheisiin, eikä rönsyile liikaa, ja varsinkin oman blogin pitämisessä tykkään siitä, että keskityn yhteen aiheeseen. En murehdi raha-asioitani, joten vaikka rahankäytön ajattelu on lisääntynyt, ei se ole tuonut mukanaan minkäänlaista ahdistusta tai vatvomista tai paniikinomaista numeroiden laskeskelua. Mm. kulutuskäyttäytyminen ja käsitys siitä, kuinka vähällä ihminen voi elää mielekästä elämää, on asioita, jotka kiinnostaa ja kiehtoo mua. Raha on mulle mielenkiintoinen aihe, ei pakkomielle, joka rajoittaisi jokapäiväistä arkielämää. Olen täysin samaa mieltä siitä, että raha ei tuo onnea, ja samalla toki rahattomuus sulkee joitakin mahdollisuuksia elämästä! Mulle elämän merkitystä ja mielekkyyttä tuo asiat, jotka ei juurikaan ole kytköksissä rahaan. En halua tulla rikkaaksi, en haaveile taloudellisesta menestyksestä, vaan olen tyytyväinen elämääni pienituloisena.
      Toivottavasti palaat lukemaan kommenttia, vaikka blogi ahdistikin. :) (Jotain tais tulla vielä mieleen kommenttia lukiessa, mutten enää muista mitä, saatan palata aiheeseen myöhemmin.)

      Poista
    2. Mikäpä sen hauskempaa olisi kuin miettiä rahaa aamusta iltaan? Murehtiminen on sitten eri asia, mutta onhan se upeata, että voi tulla vähällä toimeen.

      Ja raha jos mikä tuo onnea!

      Ei ehkä suoraan, mutta se mahdollistaa monet asiat jotka aikaansaavat onnellisuutta. Tärkein näistä on se, että voi viettää enemmän aikaa niiden asioiden parissa, joista nauttii.

      Poista
    3. Joo tosiaan, on hauska ajatella raha-asioita, kun se ei ole murehtimista eikä aiheuta ahdistusta. Anonyymin kommentista tuli vielä mieleen se, että jos hänelle tuli todella ahdistunut olo, kun mietti omaa rahankäyttöään, ehkäpä kannattaisikin uhrata muutama hetki siihen ajatteluun, että miksi se ahdistus tulee.

      Anonyymin kommentista vielä se kliseinen "Ei niitä [rahoja] täältä kukaan mukaan saa."-ajatus; Itse en usko kuolemanjälkeiseen elämään missään muodossa, joten uskon, ettei täältä mukaansa saa mitään muutakaan kuin rahaa. Ei ystäviä, ei huikeita kokemuksia, ei tavaroita, ei rahaa. Ei mitään, se on loppu sitten kaikki kokonaan. Elämästä kannattaa nauttia parhaakseen katsomalla tavalla, ja käyttää kallisarvoinen aika siihen, mistä tykkää ja mikä kiinnostaa. Mua kiinnostaa ajatella rahaa, vaikka en rikkaaksi haluakaan.

      Sitten takaisin Pohatan kommenttiin... Niin, tuo raha tuo/ei tuo onnea; Itse näen enemmän niin, että ei tuo. Asiassa on kyllä puolensa ja puolensa, ja keksin itsekin hyviä argumentteja molempien näkökulmien puolesta. On totta, että raha mahdollistaa monet asiat, joista onnellisuus koostuu, ja rahattomuus rajoittaa monia onnellisuutta tuottavia asioita. Omalla kohdallani asiat, joista onni koostuu, on äkkiseltään katsottuna hyvin irrallaan rahasta. Toisaalta terveys, kiireettömyys, mahtava parisuhde ja mielekkäät harrastukset on oikeastaan kaikki sellaisia, joihin rahankin voi kytkeä. Olen käyttänyt omaan terveyteeni kuuden vuoden aikana yli 13 000 €, ja tämä on selvä esimerkki siitä, miten rahalla saa onnea. Se, että saan (pienen palkkani lisäksi soviteltua) työttömyyskorvausta, mahdollistaa sen, että voin käyttää aikaani nauttimiini asioihin; Euroopan ulkopuolella ei montaa valtiota ole, jossa tämä olisi mahdollista.

      Poista
  5. Päivitystä tuohon kolme vuotta vanhaan tilanteeseen;

    Nykyään syömme leipää vähemmän kuin ennen ja kaupan leipää huomattavasti vähemmän kuin ennen.

    Minä syön nyt yleensä 6 viipaletta päivässä. Ja ne on lähes aina itsetehtyä.

    Jos laskisi, että leipää siis kuluu minulla n. 65 kg vuodessa, josta kaupan leipää 5 kg x 2,50 €/kg = 12,50 €, ja kotileipää 60 kg x 0,50 €/kg = 30 €, yhteislasku vuodessa olisi 42,50 €.

    Tuo lienee lähellä tämänhetkistä. Laskin kolmen vuoden takaiseen postauksen tekstiin verrattuna kaupanleivälle hieman alemman kilohinnan, koska se on minulla realistisempaa, ja kotileivälle hieman suuremman kilohinnan, koska nykyään maksamme sähköstä kulutuksen mukaan (ja reseptin ainesosatkin on hiukan muuttunut, mutta en tiedä, vaikuttaako se hintaan).

    Tällä hetkellä säästän vuodessa kotileivän avulla n. 120 € vuodessa. (60 kg x 2,50 €/kg = 150 €, 150 € - 30 € = 120 €) Menee siis n. 40 € n. 160 €:n sijasta. Ei kovin paljon säästöä, mutta silti, kymppi kuussa ja ihanaa tuoretta leipää, oikein hyvä tilanne. :)

    VastaaPoista