lauantai 30. tammikuuta 2016

Tavoitteista ja työstä

Mulla ei täällä blogissa ole varsinaisesti ollut vuodelle 2014 ja 2015 mitään tavoitteita, toisin kuin monilla muilla rahabloggaajilla. (Monilla on selkeitä tavoitteita velkojen maksusta ja/tai sijoitusten kerryttämisestä.) En nyt siis voi kertoa, olenko onnistunut vai epäonnistunut tavoitteiden saavuttamisessa.
Toisaalta näin jälkikäteen olen tajunnut, että ehkä sitten kuitenkin säästöprosentin asettuminen yli 50 on ollut jonkinlainen alitajuinen tavoite, jonka saavuttaminen on tuntunut kivalta. Siitäkään huolimatta en aseta sitä tämän vuoden tavoitteeksi, vaikka se toki kiva lopputulos olisikin.

Ennemminkin toive kuin tavoite vuodelle 2015 oli kyllä työpaikan vaihto. Se ei toteutunut. Hain yli viiteen mutta alle kymmeneen työpaikkaan, mihinkään niistä en päässyt edes haastatteluun. En hakenut mihinkään avoimella hakemuksella, vaan sain aikaiseksi hakea ainoastaan kaikkiin vastaan tuleviin sopiviin työpaikkailmoituksiin.

Loppuvuodesta 2015 alkoi tilanne töissä olla kuitenkin sen verran mukavampi, etten enää niin epätoivoisesti haikaillutkaan pois kuin aiemmin. Toki olen ja olen ollut koko ajan valmis hakemaan jokaiseen mielenkiintoiseen työpaikkaan, mutta talvella en hakenut enää mihinkään vähän huonompiin. (On tietenkin erittäin subjektiivista mitä kukakin mieltää hyväksi tai huonoksi; itselleni esim. 25h/vko työ on huono, koska siinä on jo liikaa työtunteja.)
Tilanne töissä oli tavallaan jonkinmoinen tyyntä myrskyn edellä -ilmiö, sillä mut todennäköisesti irtisanotaan kesällä! Tämä ei ole kuitenkaan täysin varmaa, vaan yt-uhka on epämääräisen sekavaa. Tällä hetkellä varmaa on vain se, että puolen vuoden päästä en ole enää sillä työnantajalla töissä, jolla nyt olen. (Tuotannollisista ja taloudellisista syistä kaikki toimipisteemme työntekijät saa kenkää, ellei sitten tapahdu liikkeenluovutusta, jossa työntekijät siirtyykin työnantajalta toiselle.)

Ellen siirry vanhana työntekijänä uudelle työnantajalle tai ellen löydä mitään uutta työtä tilalle, tästä osa-aikatyöttömästä tulee siis kokoaikatyötön. Taloudellinen katastrofi se ei missään nimessä tule olemaan, mutta kyllä se pistää laskeskelemaan raha-asioita uudelleen.

Pitää esimerkiksi miettiä asuntolainan maksuaikataulua ja rahastosäästösopimuksen jatkamista. Tosin niitä ajattelin kyllä miettiä 2016 muutenkin; päätin nimittäin vuodenvaihteessa, että otan selvää Seligsonista ja Nordnetistä ja koitan päättää, mihin mahdollisesti alan sijoittaa. (Joihinkin indeksirahastoihin, en suoriin osakkeisiin.) Olin siis ajatellut joka tapauksessa pohtia Nordean rahastosäästämisen lopettamista. Tällä hetkellä rahastosäästämisestäni ei mene merkintäpalkkioita, mutta lunastuspalkkio on 1 % ja hallinnointikulut 1,20 % ja 1,60 % (säästän kahteen eri rahastoon). En tajua kunnolla sijoittamista, enkä halua ja jaksa liikaa opetellakaan, mutta pientä selvittelyä haluan tehdä noiden kulujen pienentämiseksi. Voi tosin olla, että sitten ainakin jonkin aikaa mulla ei ole mitä sijoittaa, mutta on hyvä ottaa asioista selvää joka tapauksessa. Ja asuntolainaa ei nyt ehkä kannata maksaa liikaa ennenaikaisesti pois, vaikka siihen olisi rahaa, kun jos vaikka tulee yllättäviä menoja ja tulot on sitten pitkäänkin minimaaliset (peruspäiväraha 560€/kk).

Tavallaan olen kuitenkin iloinenkin mahdollisesta irtisanomisestani. Pääsen eroon siitä työstä, jota pääasiassa en ole halunnut tehdä. (3 kuukauden karenssin vuoksi en halunnut itse irtisanoutua, mutta sekin vaihtoehto on käynyt mielessä.) Nyt taas uusia töitä hakiessa kieltämättä hiukan pelottaa, ettei joudu vielä huonompaan paikkaan, mutta toisaalta tuntuu, että sitten kokoaikatyöttömänä on parempi vapaus kokeilla jotain sellaista, joka ei heti aluksi niin houkuttelisikaan. Lisäksi olen valmiimpi hakemaan lyhyisiin, esim. 2 viikon, kokoaikatöihin. Edelleen ideaali tilanne olisi pitkäaikainen osa-aikatyö, mutta kaikki muut kombinaatiot käy paitsi pitkäaikainen kokoaikatyö.


Kokoaikatyöttömyydessä miinuksena pidän vain kahta asiaa; tulojen vähyyttä ja pelkoa siitä, että työkkäri pakottaa mut jonnekin kauheaan paikkaan. Osa-aikatyötä tekevänä työttömänä työnhakijana on nimittäin saanut olla aika rauhassa työkkärin suhteen.


Hyviä puolia sen sijaan on paljon; Mm. saa nukkua, eikä tarvitse herätä keskellä yötä stressaantuneena töihin. Aikaa elää mielekästä elämää, mm. innostavien harrastuksieni parissa, on enemmän. Energiaa on enemmän iloita elämästä eikä sitä hukkaudu siihen, että selviytyy työpäivien ankeudesta ja väsymyksestä.

Tulevien tulojeni pienuuden (bruttona n. 700 €/kk, nettona n. 560 €/kk) vuoksi aion kuitenkin hakea töitä, vaikka työttömyydestä sinänsä nauttisinkin. Omalla kohdallanihan jokin vähintään 1500 €:n ansiosidonnainen työttömyyskorvaus passivoisi mut nauttimaan ilolla niistä 500 päivästä. En siis saa ansiosidonnaista, koska en kuulu työttömyyskassaan. En kuulu työttömyyskassaan, koska palkkani on ollut niin pieni, että mun kohdallani ansiosidonnainen työttömyyskorvaus olisi sama (tai maksimissaan jonkun kympin korkeampi) kuin Kelasta saamani peruspäiväraha (työssäoloehto kyllä täyttyy, siksi ei työmarkkinatukea).


Toistaiseksi aion siis jatkaa;
- asuntolainan maksamista vain peruslyhennyksin, en ylimääräisin lyhennyksin
- Nordean rahastosäästösopimusta niin kuin ennenkin
- nykyisessä työssäni kesäkuun loppuun

Kun kevään ja kesän mittaan selkeytyy työkuviot ja niiden myötä rahatilanne ja mahdollisesti ehdin selvittää rahastovaihtoehtoja, saatan tehdä asuntolainaankin lyhennyksiä ja/tai saatan lopettaa Nordean rahastosäästämisen. Varmaankin luvassa on jahkailua ja pähkäilyä, mutta mikään kiire ja paniikki mitään ratkaisuja ei ole tehdä.

Julistankin, että tavoitteenani vuodelle 2016 on olla stressaamatta työttömyyttä ja työtä. Toivottavasti onnistun! :)

6 kommenttia:

  1. Kurja kuulla, että työttömyys mahdollisesti uhkaa. Työpaikoista, ja varsinkin hyvistä sellaisista ei liiemmin ole ylitarjontaa. Työttömyys on ajankohtainen aihe itsellenikin, koska nykyinen työsopimus päättyy elokuussa ja jatko on todella epävarmaa. Vaihtoehtoni syksylle ovat joko post doc –paikka jossain ulkomailla tai eräs toinen työpaikka Suomessa, satojen kilometrien päässä nykyisestä asuinpaikastani. Kummatkin vaatisivat suurta panostusta ja sitoutumista, niin henkisesti kuin ajallisesti, sekä ystävien, perheen ja puolison jättämistä pitkän etäisyyden taakse. Tällä hetkellä painiskelenkin omantuntoni kanssa, lähteäkö tienaamaan elantoa kauas pois vai jäädäkö kortistoon yhteiskunnan elätettäväksi. Olen aina ajatellut niin, että miksi kenenkään muun pitäisi minua elättää, vain siksi että työnteko on ikävää? Toisaalta pelkään, että romahtaisin tilanteessa, jossa elämääni ei kuuluisi kuin työ, ja vieläpä sellainen josta en niin pitäisi. Kuinka paljon ihmiseltä voi vaatia?

    Kuten huomaat, en minäkään puhu tässä taloudellisesta pärjäämisestä. Työttömyystuki on pieni, mutta sillä pystyisi elämään, varsinkin kun jakaa kulut elämänkumppaninsa kanssa. Huvittavaa silti on, että mikäli saan töitä, tuloni ovat huomattavasti suuremmat kuin menot. Joten joko elän köyhän elämää tai sitten saan rahaa liiaksikin. Jotenkin tuntuu, että tämä on vallitseva trendin niin työtuntien kuin yhteiskunnan tarjoaman tuenkin kanssa: joko saat kaiken tai et yhtään mitään.

    Lopuksi haluan sanoa, että taidanpa asettaa saman tavoitteen vuodelle 2016 kuin sinäkin :)

    -Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sulla on vaikee tilanne! Hyvä työ kaukana vai mahdollinen työttömyys läheisten lähellä. Onhan se toki mahdollista, että täältä päin kuitenkin jotain työtä löytyisi, mutta siihen ei kyllä kannata luottaa valintoja tehdessä.

      Tuli muuten tosta mieleen, että silloin kun itse lukion jälkeen muutin tänne kauas yliopistopaikkakunnalle, se oli näin jälkikäteen ajateltuna yllättävän helppoa. Minä kun en ole luonteeltani mikään kovin rohkea ja riskihakuinen spontaani heittäytyjä, vaan pikemminkin hyvin turvallisuushakuinen, niin itsestäänselvyys tuollaisen helppous ei ollut. Mutta pointti onkin se, että sillon mulla ei ollut elämässä mitään pidättelijää. Ei ollut seurustelukumppania, ei ollut läheistä suhdetta perheeseeni, ei ollut oikeastaan läheisiä ystäviäkään, vain kavereita. Nyt taas elämäni on ihan erilaista siinä suhteessa, että olen juurtunut tiukasti tähän kaupunkiin. Täällä mulla on ihana puoliso, oikeita ystäviä ja rakkaus tähän kaupunkiin. Ei siis tarvinnut omistusasuntoa ostaessakaan miettiä, mitä jos haluaakin muuttaa kauas, kun tietää, että täältä ei pois halua.

      Niin ja nyt taitaa joo olla todella huonot ajat työllistyä. :( Ja inhottavaa tosiaan kun liian usein on niin kaikki tai ei mitään -tilanne!

      Hyvä tavoite sulla! ;)

      Poista
  2. Herranjestas, mitä siellä töissä oikeen touhutaan :O Siis kaikki saa kenkää?! Ollaanko siellä siis taas ulkoistamassa jollekin muulle vai mitenkä?

    Oli tilanne mikä tahansa, niin toivotan tsemppiä jatkoon ja toiottavasti löydät mieleises työpaikan!

    Terkkuja Tampereelta! :)

    VastaaPoista
  3. Osa-aika työtä???? Rauhassa työkkäriltä!!! Olisko sulla ollut työn puolesta tehdä kokoaika työtä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen työstäni jossain muussa kirjoituksessa kertonut paremmin, mutta lisätiedot tähän postaukseen voi toki olla hyvä laittaa;
      Mulla on ns. nollatuntisopimus, eli 0-37,5 h viikossa. Olen halunnut tehdä työtä yleensä 2-3 päivänä viikossa, mutta työnantaja on halunnut tarjota työtä 0-4 päivänä viikossa. Välillä en siis ole saanut tehdä töitä niin paljon kuin olisin halunnut, ja välillä olen kiireaikoina tehnyt töitä enemmän kuin oikeastaan olisin halunnut. Ei siis olisi edes ollut mahdollista työnantajan puolelta tehdä kokoaikatyötä, vaan jousto on ollut molempiin suuntiin toivottavaa ja osa-aikatyöratkaisu ihanteellinen.
      (Mutta toki välillä työnantajalla olisi ollut tarjota vaikkapa 4 viikkoa putkeen 4 päivää viikossa, mutta en ole vastaanottanut työvuoroja niin paljon; mulla ei olisi siihen riittävää työkykyä ollut. Seuraus siitä, että en ole ajoittain tarjottua maksimituntimäärää töitä vastaanottanut, on ollut se, että työkaverini ovat saaneet itselleen enemmän tunteja.)

      Poista