Älä osta mitään -vuoden kuulumiset tammikuulta

Kuukausi älä osta mitään -vuotta takana.

Tavoitteeni tänä vuonna ei siis ole käyttää mahdollisimman vähän rahaa ja säästää mahdollisimman paljon, vaan pikemminkin olla ostamatta mitään turhaa tavaraa. Esimerkiksi ravintola-kulujani en aio tarkkailla äom-näkökulmasta.
Kenties joidenkin lukijoiden mielestä en ole aiemminkaan ostanut juuri mitään, mutta kun olen nyt excelöinyt blogin ajalta eli viideltä vuodelta kertyneitä menoja, huomaan, että todellisuudessa rahaa on kyllä mennyt aika paljon kaikkeen. Toki suurin osa on ollut oikeasti tarpeellista, paljon jopa lähes välttämätöntä, ja juuri mitään ostoksia en kadu, mutta vähemmälläkin kyllä olisi pärjännyt.
Haluan tällä vuodella haastaa itseäni ja kokeilla, kuinka paljon oikeasti kaikenlaisten pikkujuttujen hankkimista voisi vielä vähentää. En tietenkään ole ostamatta vaikkapa hammastahnaa, kun se loppuu, mutta esim. vaatteita tai mitään sisustustekstiilejä mun tuskin tarvitsee vuoteen ostaa, edes kirppiksiltä. En siis todellakaan ole ollut ennenkään mikään himoshoppailija, mutta haluan kokeilla, mitä tavaranostamisen vähentäminen mun kohdallani tarkoittaa. Voihan olla, ettei mikään mun kohdalla muutukaan; että ostan edelleen suunnilleen saman verran kaikenlaista pientä, mutta nyt vain huomaan, että ne todella on ollut tarpeellisia. Tai että ostan edelleen saman verran kaikenlaista pientä, mutta nyt vain keksin niille kaikille jonkin perustelun, miten kovasti niitä haluan! :D

(Loppukesää on mukava ajatella keskellä talvella)

Tammikuussa rahaa siis kului;

- 204,86 € pakollisiin vastikkeeseen, ruokaan, nettiin ja puhelinliittymään

- 79 € Suomen luonnonsuojeluliiton ja Animalian jäsenmaksuihin sekä keikkalippuun, jotka kaikki sijoittaisin ravintola-menojen kaltaiseksi jo lähtökohtaisesti "sallituksi" ei-tavara-ostokseksi

- 5 € ensimmäiseen konkreettiseen härpäkkeeseen; polkupyörän jarruvaijeriin.

Eli heti ensimmäisen kuukauden aikana tuli ostettua jotain!

Tämä kuitenkin on lähtökohtaisesta "kiellettävyydestään" huolimatta nyt sallittu poikkeus, koska se täyttää ensimmäisen poikkeussääntökriteerini "vanha vastaava menee rikki, ja tarvitsen tai haluan uuden". (Ja itseasiassa tuo olikin jo valmiiksi meillä, Puolison pyörätarvikevarastossa, mutta se oli Puolison omaisuutta ja nyt sitten ostin sen Puolisolta.) Toimivilla jarruilla kelpaa taas pyöräillä menemään ja säästää bussimatkailuiden viemistä euroista ja luonnonvaroista. Tosin juuri nyt tällä hetkellä olen koittanut vähän vältellä ulkona liikkumista, kun on niin karseat kelit. Vihaan tammi- ja helmikuita kun silloin on yleensä kaikista kylmintä ja liukkainta. Onneksi ei tänä talvena tarvitse käydä töissä, vaan voi vähän itsekin päättää, minä päivinä ulos menee.

1/12 takana, 11/12 edessä. Yhden kuukauden jälkeen on vähän pettynyt olo, kun heti tuli ostettua jotain, vaikkakin "hyväksytysti". Lisäksi ongelmia on ollut siinä, että koen ehkä itsekin omat sääntöni hieman epämääräisiksi ja esim. jaon ei-tavaran ja tavaran välillä hankalaksi ja jaon "sallitun" ja "kielletyn" välillä haasteelliseksi. Ymmärrän siis kyllä hyvin, jos joku lukija ei oikein osaa hahmottaa, mitä mä tältä haasteelta oikein haen, kun en ehkä kunnolla hahmota itsekään. Ehkä vasta vuoden päästä osaisin tehdä selkeämmät rajaukset ja ilmaista itseäni paremmin. Kokeilemalla oppii, ja kokeilematta ei ole ihmekään, jos ei osaa. :)