torstai 5. joulukuuta 2019

Älä osta mitään -vuoden kuulumiset marraskuun jälkeen

Enää yksi kuukausi jäljellä älä osta mitään -vuotta!

Marraskuussa rahaa kului;

- 204,58 € pakollisiin vastikkeeseen, ruokaan, nettiin ja puhelinliittymään

- 11,50 € huonekalut ja sisustus -menoihin, joka vaatii perustelun;

Ostin sisustustavaran, joka oli halu eikä tarve. Käytän tämän perusteluun poikkeussääntöä näen jotain niin ihanaa, että epäilen, että sen ostamatta jättäminen harmittaisi vielä esim. vuoden päästäkin. Törmäsin sellaiseen Black Week -tarjoukseen, että harkinnan jälkeen päätin ostaa yhden ihanan tuotteen. Itse Black Fridayna olin yli 8 tuntia töissä ja vietin sen(kin) siis älä osta mitään -päivänä, edes esim. bussiin ei tullut roposia annettua, kun pyöräilin työmatkat. (Oikeastaan talvi kyllä tuli juuri silloin Turkuun, joten joulu- tai tammikuussa tulee varmaan joskus bussillakin kuljettua.) Ja eväät oli kotoa. Enkä todellakaan olisi ehtinyt tai jaksanut käydä missään kaupoissa.


Marraskuun mustarastaita pihlajassa


Tunnelmat 11 kuukauden ostamattomuuden jälkeen;

Marraskuu oli erikoinen kun tuli niin rytinällä työpaikkamuutoksia. Töitäni varten ei onneksi tarvinnut tai tarvitse ostaa mitään uutta, kaikki tarpeellinen löytyy valmiiksi. Vaatteet ym., työvälineet, työmatkahärpäkkeet, eväshommat sun muut sellaiset, mitä nyt ei työnantaja tarjoa.

Tykkään työpaikastani, mutta huonoja puoliakin on työnaloituksessa ollut reilusti. Mielestäni perehdytys on (jälleen!, tämä on ikäväkseni tuntunut olevan yleisempää mitä kuvittelin,) ollut huonoa, ja alkuopettelu stressasi ihan älyttömästi ja olen ollut ahdistunut, väsynyt ja nukkunut huonosti. Erään henkilön kohtelu on ollut tylyhköä, ymmärtämätöntä, välinpitämätöntä, liian vaativaa. Jos on itse jo itselleen liian vaativa, ei kaipaisi muilta yhtään ikävää painostusta lisäksi. Pari pientä mokailua ja tiukkaa tilannetta on vetänyt mieltä matalaksi. Onnistumisen kokemukset, yksi ihana työkaveri ja ihanat piirteet firman sisällöissä on vetänyt hommaa onneksi positiivisen puolelle.


2 kommenttia:

  1. Onnea on ihanat, kannustavat työkaverit. Noita ymmärtämättömiä, tylyn vastaanoton antavia hapannaamoja taitaa valitettavasti löytyä melkein jokaisesta työpaikasta. Koita olla välittämättä,ja mokia sattuu alussa kaikille.
    Mokailuista selviytyy aina kunhan uskaltaa myöntää heti mokansa ja pyytää anteeksi. Ihana kuulla että kaikenkaikkiaan työsi on ollut mieluisaa. Mielekäs työ ja mukavat työkaverit antavat loppujen lopuksi paljon sisältöä arkeen ja pidemmän päälle sellaista kiinnittymisen ja yhteisöön kuulumisen tunnetta. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, työkavereilla on suurta merkitystä! Ja työn sisällön mielekkyys auttaa ainakin tässä työssä minua jaksamaan kun on jotain vikaa systeemeissä (kuten kiire, toimimaton perehdytys, ymmärtämätön perehdyttäjä jne.), tällöin kun siitä mielekkyydestä kumpuava oma motivaatio oppia ja kehittyä auttaa kestämään resurssi- ym. ongelmia.

      Yhteisöön kuulumisen tunne onkin kiinnostava. Sinänsä en kaipaa työtä yhteisöllisyydenkään vuoksi, koen muussa elämässäni olevan ihan tarpeeksi erilaisia yhteisöjä, joissa kokea yhteenkuuluvuutta. Mutta jos töissä olen, niin yhteisöllisyys on tärkeää, sillä haluan ehdottomasti työskennellä paikassa, jossa olen merkityksellinen ihminen, en vain yksi numero muiden kasvottomien koodien joukossa. Kohteluissa yksilöllisenä persoonana tai jonain hyödynnettävänä koneen osasena saattaa olla suurta mielekkyyteen ja jaksamiseen vaikuttavaa eroa!

      Poista

Kommenttien valvonta on käytössä, koska sain liikaa roskaposteja. Käyn hyväksymässä kaikki asialliset (kriittisetkin) kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kun kommentoit!