keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Taloudellinen riippumattomuus

Firetyksen 'Financial Independence' -alku eli taloudellinen riippumattomuushan tarkoittaa sitä, että voisi elää loppuelämänsä pelkästään sijoitustensa tuotolla. (Retire Early -loppu taas eniten sitä, että palkkatyön pakosta voisi vapautua paljon ennen eläkeikää.)

Olen aiemmin ajatellut, että firetys ja taloudellinen riippumattomuus ei olisi mulle ikinä mahdollista, koska siihen vaaditaan niin suuret sijoitukset, että ne saavuttaakseen pitäisi olla niin suuret tulot, että ne ei ole mulle mitenkään mahdollisia. Mutta koska menoni on niin pienet, on ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta alkanut kiinnostella.

(Ajattelen, että varmaan pärjäisin loppuelämäni työttömänä työttömyyskorvauksella tai työkyvyttömänä työkyvyttömyyseläkkeellä ja sitten eläkeläisenä työ- + takuueläkkeellä, mutta ei se ole taloudellista riippumattomuutta. Siitä on vapaus ja riippumattomuus kaukana kun pitää stressata sitä kyttäystä että varmasti kuuluu johonkin tiettyyn lokeroon että saa rahaa. Jos olisi perustulo ilman vaatimuksia, asia olisi eri. Niinpä koen, että mulla on koko ajan se riski, etten saakaan työttömyyskorvausta, vaan on pakko käydä palkkatöissä. Olenkin paljon ahdistuneempi kokoaikatyöttömänä olleessa kyttäyksessä kuin osa-aikatyössä olleessa uupumuksessa. Taloudellisen riippumattomuuden tuoma vapaus toisi nimenomaan vapauden tunteen. Tai perustulo.)

Nyt mun menot on n. 300 €/kk. Jos menoni jatkuisi aina näin, olisin oikeastaan jo nyt taloudellisesti riippumaton!!

(Suuntaa antava laskuesimerkki; Käteiseni n. 36 000 € riittäisi kymmeneksi vuodeksi, jonka aikana salkkuni kasvaisi n. 50 000 €:sta 6 %:n vuotuisella kasvulla n. 90 000 €:oon, joka tuottaisi n. 3600 €/vuosi eli 300 €/kk, kun tuotto olisi bruttona n. 6 % ja nettona n. 4 %.)


Kultakuoriaisen vihreä on mielestäni firetyksen väri :)


Mutta eihän ne mun menot tuu olemaan aina 300 €/kk. Vaikea sanoa, mitä tulee olemaan, ja koska. Melkein mitä vaan voi sattua koska vaan! Voin sairastua pahasti, Puoliso voi sairastua pahasti, verot voi muuttua radikaalisti, asuminen voi kallistua merkittävästi, asunto voi palaa jne.

(Esim. jos meille tulisi ero ja ostaisin Puolisolta hänen puolikkaan asunnostamme;
Mulle tulisi ehkä n. 200 € lisää peruskuluja (hoitovastike, sähkö, netti, kotivakuutus n. 110, ruoka n. 20, muut n. 70)
-> ok, menot olisi edelleen aika vähän, n. 500 €
Mutta pitäisi ottaa myös asuntolainaa, jota makselisin sitten ehkä n. 400 €/kk
-> kokonaisuudessaan 600 €:n lisäys eli menot+lainanlyhennys triplaantuisi nykyisestä 900 €:oon! Toki laina loppuisikin joskus, ehkä n. 10 vuodessa, mutta tässä skenaariossa oletin, että maksaisin noin puolet käteisellä ja puolet lainalla, ja silloin mulle jäisi rahastojen lisäksi vain pieni määrä käteistä; En siis todellakaan olisi taloudellisesti riippumaton, eikä riittäisi pelkkä työttömyyskorvauskaan, vaan olisi pakko olla työtuloja, jotta saisi lainaa maksettua. (Mikä on siis erittäin ymmärrettävää, mutta osoittaa vaan sen, että tilanteeni voisi "pienestäkin" menolisäyksestä muuttua aivan erilaiseksi.))

Ja ikävien menolisäysten sijaan (tai lisäksi) voi elämääni tupsahtaa jotain kivaa mikä nostaa menoja. Hyvin helposti voi tulla tarve vaikka 100-200 €:lle lisää kuukaudessa.

Niinpä en miellä itseäni taloudellisesti riippumattomaksi ennen kuin sijoitusten tuotto olisi jo lähes 10 000 € vuodessa. Eli 200 000 €:n salkulla? Eli jos siihen oikein kunnolla pyrkisin, niin joskus kuuskymppisenä? (Mutta viimeistään siinä vaiheessa laskuihin ehkä kannattaisi jo ottaa mukaan tulossa oleva eläke; sijoitusomaisuuden kun ei tarvitsisi jauhaa eläkkeen päälle samaa summaa kuin ilman eläkettä. Toisaalta todennäköisesti vanhana tulee sairauksien myötä suuremmat kulut. Menee aika hankalaksi laskea, kun alkaa olla niin monta epämääräistä muuttujaa mukana. Elämä on epävarmaa, ei sitä voi laskea.)

Eli öö, tulevaisuutta on niin kamalan vaikea hahmottaa, että ehkä olen hyvinkin pian taloudellisesti riippumaton, ehkä en koskaan. En siis ole varsinaisesti tavoitteellinen firettäjä, vaikka toki taloudellisesti riippumaton haluaisinkin olla enkä haluaisi tehdä töitä. Ehkä firetän, ehkä en.
No mutta, ainakin mulla on nyt taloudellisesti ihan kiva tilanne!

3 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa! Elämässä voi aina tapahtua kaikenlaista. Myös erotilanne on täysin mahdollinen, vaikka tällä hetkellä asiat olisikin parisuhteen osalta hyvin. Itsekin olen välillä miettinyt että oma tilanne on tosi hyvä: velaton omakotitalo, muutaman kymppitonnin säästöt. Mutta tosiasia on että jos mies haluaisi yllättäen erota, niin kulut kasvaisi ainakin itsellä merkittävästi ja varmaan taas pitäisi ottaa lainaa, että pääsisi seuraavaan asuntoon kiinni. Siinäpä sitten menisi taas velkahelvetissä vuosia/vuosikymmeniä.

    Olen vuosia lukenut blogiasi ja tykkään kyllä tyylistäsi. Ihailen kuinka pienellä voit tulla toimeen. Olen saanut myös monia hyviä vinkkejä täältä, mm. maksetut kyselyt �� Siis miten voikaan pieni paypal-raha/lahjakortti vaikka Tokmanniin piristää mieltä. Kiitokset siis inspiroivasta blogista!

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta taloudelliseen riippumattomuuteen liittyen.

    Koen itsekin taloudellisen riippumattomuuden houkuttelevana asiana, mutta samalla se tuntuu olevan ns. normaalin kaduntallaajan tavoittamattomissa. Kuten nostitkin esille, taloudellinen riippumattomuus vaatisi hyvin runsaita sijoituksia, joiden pitäisi vieläpä tuottaa hyvin. Mikäli tulot taas eivät anna periksi suurien sijoitusten tekemiseen ja sitä kautta pääoman kasvattamiseen, on vaikea kuvitella pääsevänsä koskaan tilanteeseen, jossa olisi täysin taloudellisesti riippumaton.

    Monesti myös sanotaan, että ”ei ne pienet tulot vaan suuret menot”, kun puhutaan käyttöön jäävän rahan määrästä ja mahdollisuuksista säästää. Sinulla on tällä hetkellä hyvä tilanne ainakin menojen suhteen, mutta toit hienoja esimerkkejä esille taloudellisen tilanteen kääntymisestä aivan toiseen suuntaan. Kaikissa tilanteissa niihin suuriin menoihin vaan ei voi vaikuttaa, kuten itsekin totesit. Elämä yllättää, eivätkä nämä yllätykset ole aina miellyttäviä. Jääkaappi sanoo itsensä irti, tulee se ero, jossa joutuu rakentamaan koko elämänsä uusiksi tai, kuten itsellenikin viimeisen puolen vuoden aikana, autosta päättää ottaa ja kosahtaa osa toisensa perään ja laskupino vaan kasvaa kasvamistaan. Tässä tilanteessa viimeinen asia, jota kaipaa, on hyvätuloisten besserwissereiden neuvot menojen pienentämisestä. Luulen, etten ole ainoa, jota ne välillä korventavat ja lujaa.

    On kiva kuulla, että joku muukin painii tällaisen epävarmuuden keskellä, vaikka toki kaikkien lähtökohdat ovat erilaisia. Hymähdin tekstisi lopulle tulevaisuuden ennustamattomuudesta, ja allekirjoitan sen täysin. Kaiken kaikkiaan on mukava todeta, että vaikka taloudellinen riippumattomuus tuntuu ajatuksena kaukaiselta, voi taloudelliseen tilanteeseensa silti olla ihan tyytyväinen. Aion ottaa tästä asenteesta mallia tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon ihanista kommenteista!

    Tulevaisuudesta ei tosiaan tiedä, ja vaikka otinkin melko helposti laskettavien asumiskulujen muutoksen vuoksi esimerkiksi eron, pidän parisuhteeni hyvintoimivuuden vuoksi paljon todennäköisempänä skenaariona jotain liikenneonnettomuutta tai kroonista borrelioosia tai jotain muuta vastaavaa yllättävää katasrofia. Ja juuri vaikkapa yksittäin suht pienetkin menot voi yhtäkkiä kasautua!

    Hyvätuloisten (tai oikeastaan ylipäätään suurimenoisten) neuvot menojen pienentämisestä ei itseä ole juuri ärsyttänyt, joskus ne on huvittanut ja usein olen tuntenut vierautta/toiseutta. Neuvot taloudellisesta ajotyylistä autottomalle, edullisesta matkustamisesta matkustamattomalle, taloudellisesta lastenvaatteiden ostelusta lapsettomalle ym. ei oikein kolahda. Tästä säästövinkkien ristiriidasta olen kirjoittanutkin säästövinkit-sarjassani. Neuvot "pidä älä osta mitään -päiviä" tuntuu absurdeilta, kun en ole tullut koskaan aiemmin ajatelleeksikaan, että kuluttaisin joka päivä johonkin. :D

    VastaaPoista