keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Lyhyesti pihistelijän rahankäytön historiasta ja vähän nykytottumuksistakin

Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin isosiskoni ja vanhempieni kanssa omakotitalossa. Rahasta ei tainnut olla koskaan pulaa, mutta eivät vanhempani mitään rikkaitakaan olleet. Molemmat kuitenkin töissä, ja ulkomaanmatkoihinkin oli varaa. Kumpikaan ei ollut erityisen tuhlaileva, muttei erityisen säästeliäskään.

En koskaan saanut viikkorahaa tai kuukausirahaa, vaan rahaa sain synttäri- ja joululahjojen lisäksi kun pyysin jotain tiettyä asiaa varten. Kotitöitä oli pakko tehdä, ja isäni pakotti mut kesätöihin jo 13-vuotiaana. Olin jo teini-iässä suhteellisen säästeliäs, ja säästäminen yltyi lukioaikana, mutta varsinainen pihiys taisi alkaa vasta lukion jälkeen vanhempieni luota muutettuani.

Asuin ensimmäisen vuoden kolmen hengen solukämpässä, ja sitten muutettiin Puolison kanssa kaksioon. Aloittaessani opiskelut yliopistolla mun tulona oli opintoraha ja asumislisä sekä satunnaiset kesään painottuvien töiden palkat. Opintotuella elämisen jälkeen aloitin osa-aikatyöt, ja jossain vaiheessa työttömäksi jäätyäni sain työttömyyskorvausta. Pääsin jälleen osa-aikatöihin, ja jäin samalla nostamaan osittaista työttömyyskorvausta. Osa-aikatöissä oleminen on ollut ja on sekä olosuhteiden pakkoa, että omaa valintaa.

Opintotuella eläessä aloin pihistelemään, ja pienet menot jäi päälle, vaikka tulot pikkuhiljaa ovat nousseet. Välillä tulot ja menot on ollut erittäin epäsäännöllisiä, mutta se ei ole ollut ongelmallista, koska aina on ollut rahaa säästössä. Mulla ei siis ole koskaan ollut lainkaan velkaa, ensimmäinen ja melko todennäköisesti ainoa laina tulee olemaan asuntolaina lähitulevaisuudessa, kun ostetaan Puolison kanssa ensiasunto (kerrostalokolmio, tai ehkä tilava kaksiokin saattaa käydä).

Käytän lähes pelkästään käteistä. Joskus todella harvoin maksan kortin debitillä. Mulla on kyllä nyt puolisen vuotta ollut luottokortti, mutta en ole käyttänyt sitä vielä muuhun kuin automaatilla käteisen nostoon. Pankista tarjottiin 5000 € :n luottorajaa, mutta valitsin kuitenkin 1000 € :n rajan. Kun hankin korttia konttorista, silputtiin samalla mun VisaElectron palasiksi. Pankkivirkailija sanoi, että lähes kaikki asiakkaat haluaa ottaa vanhan kortin pois käytöstä vasta kun uusi on käytettävissä, kun siihen postitukseen menee kuitenkin noin viikko. Mulle oli itsestäänselvyys, että pärjään vähintään viikon ilman mitään korttia. Pari viikkoa uuden kortin kotiin saapumisen jälkeen tää mun henkilökohtainen pankkineuvoja soitti kysyäkseen, onko kortti toiminut hyvin. Nolotti sanoa, etten ollut vielä kokeillutkaan korttia... :D

3 kommenttia:

  1. Miten sille sun askarteluhuoneelle käy jos ostatte kaksion? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtenä ajatuksena kaksion mahdollisuudesta olisi se, että olisi ns. harrastushuone (muille tiedoksi, ei pelkästään mun askartelua varten, vaan kaikkia mun ja Puolison harrastuksia :) ) ja sänky olisikin mahdollisesti sijoitettu olohuoneen nurkkaan, kenties kirjahyllyn erottamana. Varsinaista makuuhuonetta ei siis olisi. Tämä edellyttäisi tietysti sellaista pohjapiirrosta, että olisi mahdollista että toinen saa rauhassa nukkua, kun toinen on jo/vielä hereillä aamulla ennen/illalla jälkeen toista.
      Kolmio on ensisijainen vaihtoehto, mutta ei täysin poissuljeta kaksioitakaan.

      Poista
  2. Jotenkin niin jännää seurata teidän asuntoprojektia, se on teille iso muutos kun olette asuneet tosi kauan nykyisessä kodissa. Ja kiinnostaa minua tietysti nämä asuntohommat muutenkin :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta on käytössä, koska sain liikaa roskaposteja. Käyn hyväksymässä kaikki asialliset (kriittisetkin) kommentit mahdollisimman pian. Kiitos kun kommentoit!