sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Viikko 7

Kalenteriviikko 7; 10.—16.2.

Maanantaina ostin ruoan lisäksi LIDListä silikonimuffinivuokia, 12 kpl 3 €. Tähän asti ollaan käytetty vain paperisia, ja Puoliso oli jo suunnitellut ostavansa Ikeasta joitain kalliimpia silikonisia, jotka nyt jää siis ostamatta.




Tiistaina ostin vain ruokaa.

Keskiviikkona en kuluttanut rahaa mihinkään.

Torstaina latasin taas bussikorttiin 20 € ja ostin ruokaa. Lisäksi ostin Anttilasta Lumenen puuterin, tarjouksessa 9,90 €. (Joo, paha minä, en jaksa räpeltää "eläinkokeeton kosmetiikka" -listan kanssa ja ostaa vaan eettisiä tuotteita, vaan päästän itseni vähällä ja ostan mitä sattuu.) Olin jo kuukauden verran miettinyt, että pitäisi ostaa uusi puuteri, joten tarjous sattui sopivasti.




Torstaina ostin lisäksi parhaalle ystävälleni, Puolisolle, ystävänpäivälahjaksi yhtä meidän herkkua, tummasuklaapäällysteisiä kuivattuja vadelmia, 5,80 €. Perjantaina sitten mm. mussutettiin näitä, eikä kulutettu rahaa mihinkään.




Lauantaina Puoliso osti vain ruokaa.

Sunnuntaina en kuluttanut rahaa mihinkään.

10 kommenttia:

  1. Itsekin hipelöin noita silikonivuokia Lidlissä käydessäni, ja siellä oli muitakin kivoja leivontajuttuja. Käytin kuitenkin omaa säästötaktiikkaani, jätin nimittäin ostamatta. Se onkin mulle toimivin säästökikka, kun kyseenalaistan ostokseni ennen kassalle menemistä. Tulee sitten ostettua ehkä enempi vain sellaista mitä oikeasti tarvitsee. /Sirkka p.s. Tylsää kun noissa profiileissa ei ole sellaista vaihtoehtoa, että saisi nimimerkin tuohon nimettömän tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mäkin aina heräteostoja valitessani mietin, että haluanko nyt todella ostaa, nuo vuoat Puoliso bongasi jo edellisellä viikolla LIDLin tarjouslehdestä, joten mä tiesin jo kauppaan mennessä etsiä niitä.
      Kokeilin nyt tuota vaihtoehtoa Nimi/URL-osoite, jättää siitä vaan sen nettiosoitteen pois.

      Poista
  2. Tuli muuten sellainen mieleen, että kuinka usein teillä on sellasia isompia, mahdollisesti yllättäviä hankintoja tai menoja? Siis sellaisia jotka vie äkkiä vaikka kuukauden palkan. Vai onko teille tullut tarvetta ostaa mitään isompia juttuja? Mä tuossa yksi päivä mietiskelin ja tosiasiassa viimeiset pari vuotta meidän taloudessa on ollut tällaisia juttuja silloin tällöin. Ei niihin välttämättä kiinnitä maksaessa niin paljoa huomiota, koska ei tili tyhjäksi mene, mutta jossain vaiheessa huomaa että tilille ei paljoa pääse kertymään kun menot on ollut niin suuret verrattuna tuloihin. Onko jotain mitä koet mistä joudutte luopumaan, toisin sanoen olisiko jotain mitä haluaisitte tehdä toisin mutta säästötavoite ei sitä salli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin jonkin aikaa tota, että minkä nyt ajattelen olevan sen summan, mikä olisi iso. Meillä kun Puolison kanssa "kuukauden palkka" vaihtelee niin paljon, voi olla mitä vain 300 € ja 1600 € väliltä... (Mulla 300-1600, Puolisolla 350-750.) No mutta jos nyt vaikka ajatellaan tonnin rajaa, niin ei kyllä ole ollut mitään edes tonnin yksittäisiä yllätysmenoja koskaan.
      Varsinaisista yllätysmenoista tulee mieleen lähinnä joku pesukoneen, tietokoneen emolevyn, kovalevyn ja näytönsäästäjän tai vastaavan hajoaminen, mutta nekin on vaan satasia, ja maksettavaa per nuppi ei hurjasti tule. Meillä kun ei ole autoa, niin ei tule auton yllärihuoltoja tai esim. kämpän remonttilaskuja, ne tuli ensimmäisenä mieleen, mitkä vois olla isoja. Kalliita huonekaluja ei olla osteltu eikä tehty ulkomaanmatkoja, mikä muu vois olla yli tonnin...
      Toki on ollut kuukausia, joille on kerääntynyt useampia isoja ostoksia, mutta ne on yleensä ollut kuitenkin harkittuja ja etukäteen hyvin tiedossa. Esim. yli 500 €:n yksittäisestä ostoksesta tulee mieleen lähinnä se, kun Puoliso on ostanut uuden polkupyörän tai mä silmälasit. Itse asiassa juuri tuona silmälasienostokuukautena mun menot oli n. 1300 €, ja sinä kuukautena tulot oli 0 €, mutta hyvin selvisi, kun ei aina tuhlaa kaikkea mikä tulee.
      Hyvinkin pitkän aikaa mulla oli niin, että monena kuukautena peräkkäinkin menot oli suuremmat kuin tulot. (Koska psykoterapiakulut/kk oli välillä yli 500 €, muiden tavallisten kk-menojen päälle siis, ja palkka silloin hyvinkin epäsäännöllinen.) Jotenkin siihen tottui, että rahaa tulee ja menee epäsäännöllisesti miten sattuu, vasta vuositasolla tulee säästöä.
      Meillä on Puolison kanssa erilliset rahat, eikä mitään yhteistä taloustiliä (ei ole tähän mennessä tullut edes harkittua sellaista, koska ei ole koettu mitään tarvetta sellaiselle), mutta välillä jompi kumpi makselee toisen laskuja, ja pidetään kirjaa siitä, kumpi on velkaa ja kuinka paljon. Kumpikin kuitenkin yleensä pitää koko ajan käyttelytilillään ainakin 500-1000 € "ylimääräistä", niin ei pääse koskaan syntymään tilannetta, että kummallakaan ei olisi rahaa. (Ja jos nyt hätä iskisi, niin tokihan sitä rahaa sitten löytyisi käytettäväksi, kun purkaisi jonkun määräaikaistilin.)

      Tuohon viimiseen kysymykseesi en oikein osaa vastata, ei kai. Tai no, jos ajatellaan niin, että ei haluttaisi säästää omaan asuntoon, kai me sitten ehkä kulutettais rahaa vaikka johonkin ulkona syömiseen ym. "luksukseen" enemmän. Tai olisin nykyistäkin vähemmän töissä...

      Mites sulla? Mitä ne teidän isommat jutut on ollut muuta kuin just remonttilaskuja? Onko teillä jokin yhteinen tili, josta makselette yhteisiä menoja? Ja mielenkiintoisin, tuo viimeinen kysymyksesi?

      Poista
  3. Remppa oli tietty oma juttunsa, mutta on meillä ollut sen jälkeenkin isokuluisia kuukausia. Harvoin tulee sellaisia yksittäisiä asioita, joihin menisi esimerkiksi tuo mainitsemasi tonni tai yli, mutta on sellaisia kuukausia joihin kertyy useita satasien juttuja joihin menee yhteenlaskettuna paljon rahaa.

    Näistä nyt esimerkkinä muutamat hankitut huonekalut (esim. uuteen sänkyyn meni patjoineen kaikkineen vajaa pari tonnia), tietokoneeni remppa, vakuutusmaksut, auton korjaukset, molempien hammashuollot syksyllä (yhteenlaskettuna noin 1200 euroa), ulkomaanreissu ja tietty nyt häihin liittyvät kulut (näistä toistaiseksi maksettu tosin vasta sormukset ja juhlapaikan vuokra). Viimeisimpänä jouduttiin ostamaan uusi mikro rikki menneen tilalle. Ja meillä esimerkiksi sähkö laskutetaan vain pari kertaa vuodessa, joten sekin on kertamaksuna isohko kulu.

    Meillä ei vielä pariin kuukauteen ole yhteistä käyttötiliä, mutta sellainen on kyllä hankintalistalla. Erilliset rahat tulee pysymään jatkossakin, mutta kumpikin laittaa tälle tilille sitten kuukausittain summan x, josta maksetaan kaikkia yhteisiä juoksevia kuluja. Tähän asti ollaan pelattu kuiteilla, ollaan siis laitettu ylös mitä kumpikin on maksanut ja parin kuukauden välein ollaan tasattu menot. Tämä on ollut vaan niin ärsyttävää ja työlästä, että päätettiin ettei enää häiden jälkeen jatketa tuollaista systeemiä.

    Tuo viimeinen kysymys on kyllä mielenkiintoinen yleiselläkin tasolla. Paljon kun on ihmisiä, jotka elävät yli varojensa ja jotka eivät sopeuta elintapojaan vastaamaan taloutensa tulotasoa. Ei siis olla valmiita luopumaan mistään vaikka siihen ei todellisuudessa olisi rahaa. Ongelmahan tässä on luotolla ostamisen helppous, hyvänä esimerkkinä vaikkapa lomaluotot. Olen viime aikoina selaillut eri matkatoimistojen sivuja, ja jokainen niistä tarjoaa lomia luotolla. Mulle vaan matkailu on sellaista luksusta, ja reissuun ei todellakaan lähdetä jos siihen ei ole varaa sillä hetkellä.

    Tuohon viimeiseen kysymykseen palaan hieman myöhemmin, täytyy nimittäin suunnata nyt töihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis oliko teidän yhteenlasketut hammaskulut tuon 1200 €? :o Mitä oikein tehtiin?

      Meilläkin on kerran kuussa kuittilaskennat, mutta mun mielestä se on vain hauskaa! Puoliso ei kyllä ole niin kovin innoissaan... :D Varsinkin nyt kun aloin syynäämään menojani tarkemmin, on sitten kuun lopussa kiva saada tietää, paljonko rahaa on kulunut.

      Viimeksi syksyllä kun olin hoitamassa pankkiasioitani, mulle tyrkytettiin 5000 € luottokorttia. Valitsin sitten 1000 € luoton, mutta eipä ole vielä tullut kertaakaan käytettyä sitä, vaikka seuraavassa kuussa maksettaessa luotto olisi täysin kuluton. Mä tosin en ole tainnut vielä edes maksaa sillä debitilläkään, kortti on mulla vaan käteisennostokorttina :) Mä oon niin mummo! ;) Sukanvarressa tosin en rahaa säilytä, paitsi että joululahjarahojen kuluttamisessa kyllä menee aina vähintään pari kuukautta. En siis ole tänä vuonna vielä nostanutkaan rahaa kertaakaan, kuluttanut vaan noita blogin ylätunnisteen kuvan seteleitä...

      Poista
    2. Joo, molemmilla oli kulunut muutama vuosi edeltäneestä hammaslääkärikeikasta ja päätettiin sitten laittaa hammaskalustot kerralla kuntoon :) Mun osuus tuosta summasta on vajaa 500 euroa, sisältäen kaksi paikattua hammasta, hampaiden tarkastuksen ja hammaskiven poiston. Lisäksi otettiin röntgenkuvia. Miehellä taas meni reilut 700 euroa ja suunnilleen sama setti kuin mullakin, lisäksi leikattiin 4 viisaudenhammasta pois.

      Nuo kuittilaskennat oli silloin aluksi ihan hauskoja kun muutettiin yhteen. Sittemmin kumpikin on alkanut inhota sitä hommaa ja siksi joskus voi mennä muutamakin kuukausi ennen kuin kosketaan siihen kuittipinoon :D

      Minullakaan ei ole luottokorttia, miehelle hankittiin viime vuonna mutta käyttöä ei ole sillä paljoa ollut. Hankittiin se oikeastaan vain tietyntyyppisiä hankintoja varten, jos esimerkiksi varataan matka niin se kannattaa maksaa luottokortilla.

      Sinänsä tuo käteisellä maksaminen on ihan hyvä tapa, koska siinä jotenkin konkretisoituu se paljonko mikäkin maksaa. Ja tuo ylätunnisteesi setelipino on kyllä tosi herkullisen näköinen ;)

      Poista
  4. Jäi kysymys pyörimään mieleen, joten pakkohan tässä on töiden lomassa vielä kirjoitella :D

    En varsinaisesti koe, että joudutaan kauheasti mistään luopumaan, eletään juuri sellaista elämää kuin halutaankin. Itselleni ehkä reissailu on sellainen josta olen joutunut tinkimään, sekä kotimaassa että ulkomailla. Matkakuume on onneksi itselläni sellainen, että se tulee ja menee eikä maailma siihen kaadu jos ei jonain vuonna päästä reissuun ollenkaan.

    On tietysti joitain asioita, joita tekisin ehkä toisin jos en ajattelisi näille rahoille olevan järkevämpääkin käyttöä. Kävisin kenties useammin kampaajalla, värjäilen edelleen itse koska se on vaan niin paljon edullisempaa ja lopputuloskin tyydyttää. Saattaisin myös ostaa itselleni uudemman puhelimen, vaikka vanhakin toimii vielä. Mahdollisesti kiikuttaisin kassalle useammin haluamiani vaatteita tai asusteita tai sisustusjuttuja, vaikka tarvetta näille ei todellakaan olisi. Ulkona käydään kyllä riittävän usein miehen kanssa syömässä, molemmilla kun on ruokaetu työnantajan kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllähän meilläkin ois varaa matkustaa, mutta kun ei kiinnosta. Ei se nyt täysin poissuljettua ole, mutta ei olla koettu matkoja sen arvoisiksi. Lisäksi meitä saattais kiinnostaa vähän erilaiset kohteet, Puolisoa jokin vaellusmatka Norjassa ja mua jokin perhostenkuvaus- ja rantalomakohde kanarialla tai vastaavaa.

      Saatteko te siis lounasseteleitä työnantajalta? Me saatiin Puolison kanssa mun siskolta joululahjaksi sen viikon setelit, oli hauska lahja, kun ei mitään odotettu, kun ollaan sovittu, ettei vaihdeta keskenämme lahjoja, (paitsi me kyllä annetaan siskon lapsille lahjat).

      Poista
  5. Kanaria ja Norja ovat kyllä kohteina hieman kaukana toisistaan :D Kyllä matkailu on hauskaa ja elämyksellistä, mutta mikään välttämättömyys se ei todellakaan ole.

    Minulle maksetaan lounasetu palkan päälle, aiemmin oli käytössä setelit mutta se korvattiin lounaskortilla. Maksan kortille ladattavasta arvosta vain veron palkan yhteydessä. Miehellä taas menee siten, että sen palkasta napataan tietty summa kuukausittain lounaskortille, ja siihen summaan työnantaja lisää noin kolmanneksen lisää.

    VastaaPoista