sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Viikko 46

Kalenteriviikko 46; 10.—16.11.

Maanantaina ja tiistaina rahaa kului vain ruokaan.

Keskiviikkona rahaa kului Ikean lamppuihin ja valaisimeen, kun Puoliso kävi siellä vielä viimistä kertaa ennen ensi viikon varsinaista muutto-ostokertaa, jolloin ostetaan sänky ja patjat ja sitten vähän kaikkea muutakin mitä nyt tiedetään haluavamme, esim. vitriinikaappi, pöytä ja lipasto. Mun osuus niistä ledeistä ja valaisimesta on 14 €.

Torstaina rahaa kului vain ruokaan. Viime viikolla ostamani pyörä saapui! Niinpä saatiin tähän muuttolaatikkokaaokseen vielä kaks jättilaatikkoa lisää.

Perjantaina ja lauantaina rahaa kului vain ruokaan.

Myös sunnuntaina rahaa kuluu vain ruokaan. Sunnuntaina sitten muuttaminen alkoi! Kaksi viikkoa kun on aikaa, ei tule kiirettä. Mutta kyllähän tämä näin autottomana hiukan stressaamista ja aikatauluttamista aiheuttaa. Onneksi meillä on ihania ystäviä, jotka auttaa. Kun pakettiauton vuokraamisessa olisi sitten kuitenkin taas vähän se kiire mukana. Ja tietenkin tulisi kalliiksikin, jos ja kun ei ihan yhessä päivässä kaikkea ehtis ja pystyis. Ja sitten vielä se, että joutuisin ajamaan sitä autoa! Muutoissa auttaville ystävillemme ei luultavasti anneta rahaa, vaan maksamme kiitoksemme heille tavaroin ja aterioin, ja tietenkin mahdollisesti auttamalla sitten jossain, missä voidaan. Meillä on vähän niinkuin alkumuutto, Ikea-reissu ja loppumuutto. Ja sitten alussa, välissä ja lopussa tietty pakkaamista, purkamista, huonekalujen kasaamista, kämppien siivoamista. Onneksi ei Puolison kanssa olla kokoaikatöissä!

14 kommenttia:

  1. Onko muuttomatkanne pitkä? Mietin vaan miten helposti muuttaminen sujuu..
    Meillä viimeisin muuttomatka oli 6 kilometriä ja sitä edellinen vajaa kilometri. Ja kun molemmissa oli muuttoaikaakin hyvin, niin saimme tavaroita uudessa asunnossa sitä mukaa paikalleen kun niitä saatiin muutettua. Sujui helposti eikä kauheaa kaaosta päässyt missä vaiheessa syntymään.

    Itse olen ollut auttamassa useissakin muutoissa ja tärkeintä on mielestäni se, että kamat on jo pakattu valmiiksi ja ne saa vaan kantaa autoon. Itseäni jostain syystä ärsyttää se, jos muutto hidastuu siksi, ettei kamoja ole vaivauduttu pakkaamaan etukäteen. Ja jos yrität toisen tavaroita pakkailla, ei ikinä tiedä haluttua järjestystä yms.

    Tp

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole pitkä matka, viitisen kilometriä. (Mun edellinen muuttomatka oli n. 3,5 kilsaa, sitä edellinen n. 130 km. Puolison edellinen muuttomatka oli muuten n. 50 metriä! :D )

      Joo mulle oli ihan itsestäänselvyys, että pakkaan kaiken valmiiksi, ja muuttoapu on vain kuljetus- ja kantoapua. Mutta oon kyllä tajunnut, että kaikki ei vaivaudu pakkaamaan etukäteen. Toki usein voi tulla lopussa niin kiire, ettei kaikkea vain ehdi.

      Kaiken lisäksi mä tykkään tosta pakkaamisesta, ja haluankin tehdä sen itse. Ja juuri kun meillä on nyt niin, että ei voida vielä itse muuttaakaan ennen kuin on sänky (tai patjat oikeastaan) valmiina, niin oon selvästi pakkaillut niin, että osa menee alkumuutossa ja osa loppumuutossa. Ei näitä kukaan ulkopuolinen voisi tietää, mitä saa viedä heti ja mitä viikon päästä. Sellaista lähes joka päivä tarvittavaa tavaraakin kun on yllättävän paljon, jos välillä haluaa elää suht normaalia elämää eikä vain aamusta iltaan muuttoelämää.

      Tällä hetkellä meillä on ruokapöytänä silityslauta; jänniä ratkaisuja näyttää syntyvän kuin itsestään, kun on muutamia päiviä hiukan askeettista.

      Poista
  2. Tsemppiä muuttoon! Kirjoituksesi tuo kyllä elävästi mieleen sen, kuinka kammottavan karseaa muuttaminen mun mielestä on :D Mutta tietty lopputulos palkitsee sitten. Ja tosiaan, jos mä voin jossain auttaa niin huikatkaa vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Olisi kyllä ihan tuskaa, jos ois viikot töissä ja yhtenä viikonloppuna pitäis kaikki muuttojutut hoitaa siivouksineen.

      Sunnuntain ja eilisen jäljiltä on mun naruhauikset ja muut lihakset ihan piipussa, onneksi seuraavaan koitokseen on muutama päivä aikaa, niin ehtii fysiikka vähän palautua.

      En yhtään ihmettele sitä, kun muistutetaan stressitekijöistä, että usein iloisetkin asiat voi olla kovin kuormittavia, kuten muutto...

      Poista
  3. Heippa!

    Olipa hassua löytää tällainen blogi, luin tosin vasta ensimmäisen ja pari viimeistä kirjoitusta, ja niiden perusteella voisi olla melkeimpä itseni kirjoittama :) Olen melko pihi ja olen aina pitänyt jonkunlaista kirjaa tuloista ja menoista. Nyt aloitin vähän aikaisempaa tarkemman rahankäyttötutkimuksen: Tulostin kaikki tiliotteet vuoden ajalta ja siitä sitten vaan tutkimaan ja laskemaan. Saas nähdä tuleeko yllätyksiä.

    Mutta mulla kyllä menee ruokaan se 200 euroa kuussa! Tämä tosin sisältää pesuaineet ja muut ruokakaupasta ostettavat pienet tilpehöörit sekä ravintolassa syömiset (niihin olen antanut itselleni luvan törsätä hyvällä omallatunnolla muutaman kympin kuussa). Itse olen pitänyt 200e:a melko kohtuullisena, koska monella menee paljon enemmänkin. Tässä muuten mielenkiintoinen, vaikkakin vanha, juttu aiheesta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/10/05/pienituloiselle-ruoka-kallista. Myös asumiseen menee mulla enemmän kuin sulla, koska asutaan pääkaupunkiseudulla.

    Mäkään en tajua miten kukaan ehtii tai jaksaa muuttaa kokopäivätyön ohessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Kiva kun löysit tänne, toivottavasti löydät kommentoitavaa jatkossakin. Ja vanhoja postauksia saa myös kommentoida, palaan niihin mielelläni! :)

      Tuosta 200 €/kk ruokaan summasta puhuessani tarkoitan siis tosiaan vain kaupasta ostettavaa ruokaa. Pesuaineet ja muut taloustavarat ja ravintolasyömiset vaihtelee varmaan ihmisillä aika paljon, ihan kuukausittainkin. Itselläni ne molemmat ovat pieniä (siis kosmetiikka ym. ostokset ja ulkonasyöminen), mutta voin hyvin kuvitella, miten todella monilla menee helposti melkein satanenkin niihin. Ja sitten on tietenkin ihmiset, jotka syö paljon ulkona, ja ravintoloihin pelkästään menee satasia.

      Kiitos linkistä, se houkutti laskemaan omia prosenttejani; ruokaan n. 8 % tuloista ja n. 18 % kulutusmenoista (mikäli ymmärsin "kulutusmenot"-käsitteen oikein).
      Esimerkkilaskelmien mukaan kuuluisin lähinnä "keski-ikäiseen pariskuntaan", joten tarvitsisin ruokaan 277 €/kk. Mutta "tutkimusraportissa ruokamenoihin laskettiin myös työpaikkaruokailu ja muu ulkona syöminen. Ruuan hinnassa ei myöskään huomioitu tarjouksia." Eli kun ottaa huomioon, että yli puolet leivästä tehdään itse, ostetaan paljon tarjouksesta, syön töissä eväitä enkä syö juurikaan ravintoloissa, tuollaiset esimerkkilaskelmat on ihan turhia. Mutta mielenkiintoista kyllä.

      Ja joo, asuminen tosiaan pääkaupunkiseudulla on ihan eri hinnoissa kuin täällä mun kaupungissani. Kesällä asuntoilmoituksia katsellessani vilkaisin huvikseni Helsingin asuntojen hintoja, hyi hitto! :D

      Poista
  4. Oliko hankaluuksia saada lainaa jos tienaatte molemmat palkkana vain muutaman satasen / kk? Eikö pankki vaadi säännölliset tulot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut minkäänlaisia hankaluuksia, mutta en tiedä, mitä olisivat pankeissa tuumanneet, jos molemmat meistä olisi halunnut lainaa vaikkapa 100 000 €...
      Itse otin lainaa 25 000 €, ja ongelmana oli pikemminkin mun kohdalla se, että pankista koittivat saada mut houkuteltua ottamaan suurempaa lainaa. (Lainalupaus haettiin etukäteen, ennen kohteen ja hinnan tietämistä, haluamalleni maksimisummalle 40 000 €:lle, ja senkin olisi pankkineuvojani halunnut hakea 60 000 €:lle.)
      Mahdollisesti oman rahan suuri osuus osoittaa, että asiakkaalla on pienituloisuudestaan huolimatta kyky säästää, ja siten taloudenhoidon historia osoittaa lainan maksuvalmiuden.
      Lisäksi meillä molemmillahan oli n. kahden vuoden ajan ASP-tilit, ja kai jo pelkästään sillekin säästäminen jotain asiakkaan maksuvalmiudesta kertoo.
      En siis tiedä ollenkaan, mitä pankki vaatii, mutta ei se ainakaan niin kauhean kaavamaista ole, että pitäisi olla säännöllinen kuukausipalkka. Omalla kohdallani toki kirjattiin ylös, että olen osa-aikatöissä, ja siitä keskimääräiset tulot/kk on n. 800 € bruttona. Menoarvion täyttämisen kohdalla sain muuten vähän vakuutella epäuskoista pankkineuvojaa, että joo-o, mulla on oikeasti noin pienet menot.

      Poista
    2. Toi just on niin parasta ja palkitsevaa, kun voi välillä hämmästyttää jonkun omalla tilanteellaan. Mulle pienten menojen sijaan on ollut hienoa voida ylpeillä suurella säästöprosentilla. Silloin vielä asuin "normaalisti" enkä tässä nykyisessä köyhäily-ympäristössä… Nykyisin en oikein kehtaa ylpeillä millään, kun oloni ovat niin poikkeukselliset. Ja kun ei nuo raha-asiat kaikilla ole sellaisia, että niihin voisi yhtä paljon itse vaikuttaa, enkä tarkoita moittia ketään erilaisista valinnoista. Ylpeily on silti joskus kivaa. :)

      Poista
    3. Joo mullakin kun on ollut (marraskuuta (ja mahdollisesti joulukuutakin) lukuunottamatta) säästöprosentti koko ajan yli 50, onhan se kiva luku, jolla voi vähän ylpeillä. Mutta koska tulot on myös tosi pienet, menojen pienuus kertoo ehkä kuitenkin enemmän kuin se säästöprosentti. Eikä tosiaan tietenkään voi kaikki vaikuttaa raha-asioihinsa! Ei vaikkapa pieniin tuloihin tai sitten isoihin menoihin. Mutta monille voi tosiaan tulla suurena hämmästyksenä, että niin toisenlaisiakin tapoja käyttää rahaa on...

      Poista
  5. Okei, kiitos hyvästä pitkästä vastauksesta. Varmasti tuo säästöjen iso määrä vaikuttaa myös. Saitko muuten 4 % lisäkoron 10 000 yli menevälle osuudelle myös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lisäkorko tuli koko summalle, missään vuosineljänneksessähän en laittanut yli 3000 €.

      Poista
    2. Ihan mielenkiinnosta kysyn: mitäs sitten, kun laina on maksettu? Ajattelitteko sen jälkeen sijoittaa rahaa esim. osakkeisiin vai säästättekö sitten vain pahan päivän varalle? Vai onko haaveissa joku isompi hankinta, jota ei nyt raaski hankkia?

      Ihailen kyllä teidän luonteen lujuutta. Itsekin olen tosi pihi, saan paljon nautintoa säästämisestä. Mitään suuria raha määriä en kuitenkaan saa säästöön, sillä aina sitten lopulta tulee rahareikiä tai remonttia, johon säästöt kuluu. Blogiasi on ihana lukea, vaikutatte niin tyytyväisiltä elämäänne vaikkei jatkuvasti ollakaan tuhlailemassa kaikkeen :)

      Poista
    3. Hyvä kysymys, johon en osaa kunnolla vastata. Aluksi säästän varmaankin suurelta osin ihan vain sitä pahan päivän varastoa, (onhan niitä pahoja päiviä jo useampaan otteeseen ollutkin, jolloin on rahoille todella ollut käyttöä, en siis pidä tätä minään ylivarovaisuutena,) sitten myöhemmin luultavasti johonkin rahastohässäkkään. En halua opetella itsenäiseen sijoittamiseen, koska tuntuu, että se vaatisi paljon suurempaa mielenkiintoa mitä minulla on, siksi turvaudun hyvin todennäköisesti ihan vaan pankin "epäedullisiin" sijoitustuotteisiin. Puoliso taas suunnittelee suorempaa sijoitustaktiikkaa, sitten kun sitä sijoitettavaa alkaa kertyä. Ainut "isompi hankinta, jota ei raaski hankkia", joka tulee mieleen, on sitten se isompi asunto mahdollisesti öö 5-10 vuoden päästä, jos ei tähän neliö- ja huonemäärään ollakaan pidempiaikaisesti tyytyväisiä. Niin ja säästöillehän on sitten käyttöä esim. joskus tulevaisuudessa tuleviin uusiin taloyhtiön remontteihinkin (suurimmat tässä oli kyllä tehty ihan lähiaikoina, joten kallista laskua ei lähitulevaisuudessa tule).

      Kiitos loppukappaleen tekstistä, siitä tuli hyvä mieli! :) Olen kyllä joo tällä hetkellä pitkälti tyytyväinen elämääni, ja suurin kivi kengässä on työpaikkani. Ensi vuonna haen ja toivottavasti saan siihen muutosta. Muutto on nyt kyllä stressannut, mutta todella, murheet on ihanan pieniä kun suurin murhe on ikävä työpaikka!

      Poista