lauantai 14. maaliskuuta 2015

Nollatuntisopimuksista

Nollatuntisopimukset on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi mm. lähestyvien eduskuntavaalien takia, ja sen vuoksi, että tammikuussa aloitettiin nollatuntisopimukset kieltävän lain vaativan kansalaisaloitteen allekirjoitusten kerääminen. Kansalaisaloitteen sisältöön voi tutustua täällä.

(Lyhyesti selitettynä nollatuntisopimus on työsopimus, jossa viikkotuntimäärä on määritelty niin, että se voi olla myös 0. Ei ole siis mitään takeita siitä, että töitä olisi tarjolla joka viikko esim. vähintään 15 h, vaan työnantaja voi jättää kokonaan tarjoamatta töitä työntekijälle.)

Mulla on paria todella lyhyttä määräaikaista vähintään 20 h/vko -työsopimusta lukuunottamatta ollut aina nollatuntisopimus. Tälläkin hetkellä mulla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, jossa on määritelty viikkotuntimääräksi 0—37,5 h. Viimeisen vuoden aikana ei ole ollut ainoatakaan viikkoa, jolloin työtä ei olisi ollut ollenkaan tarjolla, vaan töitä on ollut aina vähintään 6 h viikossa. (Osittain olen omasta toiveestani suullisesti neuvotellut esimieheni kanssa siitä, että en halua olla paljoa töissä, mutta vaikka olisinkin ollut halukas olemaan kokoaikaisesti, viikkotuntimäärä olisi yleisimmin ollut n. 12—33, usein 24.)

Miten suhtaudun vireillä olevaan aloitteeseen nollatuntisoppareiden kieltämisestä? Kiljun innosta että joo, kielletään? Vai vastustan jyrkästi? En oikeastaan kumpaakaan. Kuvittelen, että yleisesti ottaen voisi olla hyvä, jos nollatuntisopimukset kiellettäisiin ja aloitteen mukaisesti määritettäisiin vähintään 18 viikkotyötunnin minimi, josta voisi poiketa vain työntekijän (esim. opiskelija) omasta halusta. Mutta omalla kohdallani tällainen haettu lakimuutos olisi kenties huono asia, koska sen seuraus olisi, että jäisin kokonaan työttömäksi. Kaksi muuta vaihtoehtoa olisi nimittäin vielä huonompia;
1) se, että mun olisi pakko solmia sopimus, jonka mukaan mun pitäisi joka ainut viikko olla vähintään 18 tuntia töissä, johtaisi siihen, että muuttuisin stressaantuneeksi ja uupuneeksi. Elämästä häviäisi mielekkyys, ja ajautuisin töissä-sairauslomalla-töissä-sairauslomalla -kierteeseen.
2) se, että solmisin omasta halustani sopimuksen, jossa viikkotuntimäärä voi olla alle 18 tuntia, johtaisi työttömyysturvaoikeuden menettämiseen. Mun pitäisi silloin tyytyä elämään pelkästään sillä pienellä palkalla, joka olisi vähemmän, mitä alimmat työttömyyskorvaukset työmarkkinatuki ja kelan peruspäiväraha ovat.

Miksi sitten ajattelen, että yleisesti ottaen lakimuutos voisikin olla hyvä? Koska nollatuntisopimuksiin sisältyy (usein, ei aina) paljon ongelmia. Elämän ennustettavuutta ei välttämättä ole ollenkaan, jos koko ajan pitää odotella ja jännittää, onko huomenna töitä vai ei. Sairaustapauksissa sairausajan palkan saaminen saattaa olla ongelmallista, kun tulevista työvuoroista ei ole sovittu. Työnantajan ei tarvitse irtisanoa tai lomauttaa työntekijöitä, vaan voi vain jättää vaikka viikoiksi tai kuukausiksi töitä tarjoamatta. Vaikka työntekijälle ei tarjottaisi pitkään aikaan ollenkaan työtä, hän ei voi yleensä kuitenkaan irtisanoutua ilman, että saisi karenssin työttömyysturvaan.

Yllä oleva on pääsääntöisesti työntekijän näkökulmasta. Entä sitten työnantajan näkökulma? Esim. isäni on pienyrittäjä alalla, jossa ei olisi mahdollista nollatuntisopimukset, ja hän joutuu maksamaan työntekijöilleen palkat riippumatta siitä, onko heille töitä vai ei. Välillä ei ole, koska työmäärä riippuu asiakkaiden tilauksista. Kuulostaa melko epäreilulta. Lisäksi kuulostaa epäreilulta, että sitten monilla muilla aloilla nollatuntisopimukset onkin mahdollisia ja jopa tosi yleisiä. Mutta toisaalta monet suuret ja keskisuuret yritykset käyttää häikäilemättä nollatuntisopimusten mahdollistamina työntekijöitä hyväkseen, ja kiertää niiden avulla juuri esim. sairausloma-, irtisanomis-, vuosiloma- ym. säädöksiä. Riski kuuluisi olla mieluummin yrittäjällä kuin työntekijällä.

Mitä ajatuksia ja kokemuksia teillä on nollatuntisopimuksista?

2 kommenttia:

  1. Monta näkökulmaa tähän on, mutta pakko sanoa, että mun elämänlaadun paranemiseen vaikutti suuresti se, että tiedän kuukausituloni etukäteen ja tiedän, että töitä on. Jatkuva sentin venyttäminen vastoin tahtoaan ja ainainen kiroaminen kun ilmoitetaan ettei töitä ole tarjolla, on henkisesti aivan äärettömän uuvuttavaa.

    Toisaalta kyllä taas ymmärrän asian myös sun näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit!

      Uskon, että helpotti joo huomattavasti, kun työkuviosi parani.

      Tosiaan en itsekään oikein tiedä, mitä mieltä tästä asiasta olisin, kun toisaalta kuvittelen, että yleisesti ottaen tuollainen lakimuutos olisi hyvä juttu, toisaalta taas aina, esim. ehkä mun kohdalla, ei.

      Jos mä saisin päättää, niin lakimuutosta ei ehkä tehtäisi tuolla aloitteen mukaisella tavalla, mutta jotain muutoksia ehtoihin tulisi. Vaikea silti kuvitella, miten muutamat parannukset, esim. se, että alle 18h/vko työtä tekevillä ei tulisi irtisanoutuessa karenssia työttömyysturvaan tai että työvuoroista pitäisi aina ilmoittaa vähintään 48h ennen vuoron alkua, auttaisi sitten kuitenkaan siihen perusongelmaan, että nollasopparit on firmoille hirveän yleisiä ja käteviä keinoja pitää joustavaa työvoimareserviä ja siinä samalla kiertää esim. sairauslomakuluja tai vanhempainvapaiden maksamista.

      Poista