sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Elokuu 2016

Elokuun tulot;

Palkkatulot: 0 €

Työttömyyskorvaus: 549,03 €
Pääomatulot: 92,00 € (1)
Muut tulot: 0 €

Yhteensä: 641,03 €

(Summat nettona)

Heinäkuun menot;


Vastike: 122,95

Muut menot 89,45 €;
Perusruokakauppaostokset: 75,80
Puhelin ja netti: 7,45 € (netti 14,90 €/kk)
Ravintola/kahvila/baari: 3,50 € (limsa baarissa 3,50 €, alkuilta meni pussikaljalinjalla :) )
Kosmetiikka ja hygienia: 2,70 € (7 hammastahnaa 5,35 €; ensin ostin yhden kalliin 1,35 €, kun edellisen tuubin loputtua oli yhtäkkiä pakko, ja myöhemmin hamstrasin ihan samoja pepsodenttejä 6 kpl 4 €)

Yhteensä: 212,40 €


Tulot 641,03 - menot 212,40 = 428,63 € säästöön.



Menot 212,40 € = 33,13 % tuloista 641,03 €

 

Ennätysluvut paukkui taas: Tulot oli pienimmät tämän blogin ajalta, eli vuodesta 2014 lähtien, joskus ennen on toki ollut pienemmätkin. Ja menot oli pienimmät koskaan! (Tai siis siitä lähtien, kun olen lukion jälkeen vanhempieni luota omilleni muuttanut.)

Lisätieto kuukauden rahavirroista;

Rahastosäästämiseen meni 500 €;

- 150 € Nordean kahteen yhdistelmärahastoon
- 350 € Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastoihin. (2)

Lahja -kategoriassa ei näy, että annoin lahjaksi 20 € lahjakortin. Lunastin sen galluppeihin vastaamisesta saamillani pisteillä.


Lisäksi käytin Saleen yhden viime vuonna S-ryhmään liittymisestä lahjaksi saamani alennussetelin, joka siis vähensi ruokakuluja 5 €.


(1) Nordeasta pääomatuloa 84,00 € ja viimeinen S-osuuskorko PIRKANMAA 8 €, josta menee vielä 0,60 € veroa. Yhteensä tänä vuonna osuuskorkoja mulle tuli siis 121 €, (viime vuonna samoilla osuuksilla olisi tullut 142 €,) eli keskimäärin korkoprosentti oli 8,64.


(2) En siis lopettanutkaan Nordean rahastosäästöä vielä kesällä, koska päätin jättää sinne tasasummapanokset hillumaan, ja lopetan vasta syyskuun erän jälkeen. En kuitenkaan jäänyt odottelemaan sen loppumista, vaan aloitin jo nyt Nordnetin ja Seligsonin indeksirahastomerkinnät.

Vaikka mulla nyt pienistä tuloista jääkin aika vähän menojen jälkeen säästöön sijoitettavaksi, on mulla noita aiempia säästöjä sen verran, että ajattelin nyt toistaiseksi laittaa 350 €/kk rahastoihin. Pienennän summaa sitten jossain vaiheessa, jos alkaa "ylimääräinen" raha vähentyä liikaa. Toisaalta jos pääsen töihin ja alan taas saada palkkatuloja, saatan nostaa summaa.

7 kommenttia:

  1. Hei.
    Jäin miettimään sellaista, että olet pienituloinen ja ihan onnellisen tyytyväinen raha-asioihisi. Olen nyt paristakin lehdestä lukenut tarinoita köyhien kurjuudesta. Ja juu, ymmärrän, että jos on esim. takausvelat tai muut velat niskaansa niin se kurjuusnäkökulmaan äkkiä heilahtaa. Mutta eilen kun olin kirjastossa lukemassa Kodin kuvalehteä, niin aloin ajattelemaan blogiasi. Että niillä minimituloilla voisi ihan elää hyvää elämää ja tehdä siitä lähes taidetta. Pienituloisuus ei estä sosiaalisia suhteita tai itseensä luottamista. Ajattelin että voisit kirjoittaa itsestäsi sinne Kodin kuvalehteen. Sinä voisit rohkaista niitä pienituloisia esimerkilläsi. Kyllä se on näkökulma mikä ratkaisee. Harva sitä rahalla onnellistuu. Terveisin eräs fanisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, todella kiva kun kommentoit. :)
      (Kommenttisi ei ensin näkynyt, koska blogger ajatteli sen olevan roskapostikommentti.) Mutta oikein hyvä kommentti, vaikka osittain hieman olenkin eri mieltä!

      Kiitos Kodin Kuvalehden lukuvinkistä, käynpä katsomassa jutun, kun seuraavaksi menen kirjastoon palauttamaan lainassa olevia kirjoja. Kurkkasin jo, että kyseessä on "viisi tarinaa suomalaisesta köyhyydestä".

      Kyllä, pienillä tuloilla voi elää hyvää elämää! Blogini kertoo juuri siitä; pienistäkin tuloista saattaa jäädä paljon säästöön, jos elää hieman valtavirrasta poikkeavalla tavalla, mutta silti ei tarvitse kokea jäävänsä paitsi mistään tärkeästä! Elämään onnellisuutta voi tuoda niin monet asiat, joihin ei paljoa rahaa tarvita! Pienituloistenkin olisi hyvä miettiä, voisiko itse säästää tuloistaan, eikä ajatella automaattisesti, että kaikki menot on niin tärkeitä, ettei niistä kannata karsia yhtään.

      Mutta. Sitten tulee väistämättä ne mutta-lauseet. Kaikilla ihmisillä ei ole sellaista tilannetta, että pienistä tuloista voisi säästää, ainakaan kovin paljoa tai ilman elämän kurjistumista. Esimerkeistä tulee mieleen ensimmäisenä sairaudet, joita kukaan ei ole itselleen haluamassa ja valitsemassa, vaan ne voi tulla sattumalta kenelle vain. (Toki on myös jossain määrin itseaiheutettujakin sairauksia, mutta ne lienee sivuosassa.)
      Myös esimerkiksi se, että asuu yksin, on selvä syy, miksi menot ei ole niin pienet kuin puolison kanssa asuessa. Voi toki valita, asuuko yksin yksiössä vai kolmiossa, mutta ei sitä, löytääkö itselleen elämänkumppanin vai ei.
      Sitten on tietenkin kaikenlaisia osittaisia elämänvalintoja, jotka määrittävät menotasoa; jos on valinnut hankkia lapsia, siitä toki seuraa suuremmat menot kuin vapaaehtoisesti lapsettomalla. Myös valinta maalla asumisesta hyvin herkästi johtaa esim. auton pakollisuuden vuoksi isompiin menoihin.
      Puhumattakaan sitten jostain kalliiksi käyvistä menneisyyden hölmöilyistä, kuten pikavippikierteen veloista tai muusta, mutta näihin nyt ei olla itse syyttömiä.

      ...jatkuu toisessa kommentissa;

      Poista
    2. ...kommentti jatkuu;

      Vaikka kirjoittamalla omasta elämästäni annan esimerkin siitä, että hyvin pienillä tuloilla voi elää mukavasti, pidän kuitenkin hiukan ongelmallisena tai potentiaalisesti jopa vaarallisena sellaista ajatusta, että vaikkapa just mun tapausta yleistäisi liikaa. Tarkoitan, että näkökulma ei aina ole se, mikä ratkaisee. Positiivista asennetta ei ihan oikeasti voi aina valita. Hyväntahtoinen esimerkillä rohkaisu saattaakin huonosti muotoiltuna ja väärin ymmärrettynä lipsahtaa syyllistämisen puolelle.

      Tästä ajankohtaisena esimerkkinä toimiikin hyvin facebookissa oleva "syyskuun halparuokalaiset"-ryhmä, josta nousi ainakin alussa kova debatti.
      Toisaalta ryhmän voi nähdä olevan pienellä rahalla syövien tsemppauskerho, jossa kätevästi reseptit ja vinkit vaihtuu; sekä köyhät että rikkaat saa vinkkejä siitä, miten syödä sekä edullisesti, että terveellisesti. Kaikki voittaa.
      Toisaalta taas kritiikkiä on saanut mm. se, että ryhmän idea liian helposti henkii sellaista ajatusta, että hei kuulkaas on ihan turha vinkua, että ruoka on kallista, kuka vaan voi syödä halvalla terveellistä ruokaa, me todistetaan se nyt tässä.
      (Itse olen seurannut ryhmää toistaiseksi vain jonkinverran, ja mun kanta on se, että toiset voi syödä terveellisesti edullisesti, toiset ei. Itse voin, mutta ymmärrän niitäkin, jotka ei voi. Eniten itseäni ärsyttää ryhmän porsaanreikämäiset säännöt; jos on kasvimaata tai puutarhaa tai vaikka mahdollisuus sienestää tai marjastaa, ne voi laskea ilmaiseksi mukaan syötäväksi. LOL. Pointtina mielestäni pitäisi olla nimenomaan kaiken ruoan kaupasta ostaminen.)
      Ruokavalio onkin yksi sellainen asia, joka on joillakin valintaa, joillakin ei. Monet joutuu punnitsemaan tiukasti, mitä syö, kun pelissä on omat allergiat ja muut ruokavalioon vaikuttavat sairaudet, eläinten oikeudet, ympäristön tila jne.

      On hyvä, että mediassa tuodaan esille tuloerojen todellisuutta. Monille rikkaille ja jopa keskituloisille on todella vierasta köyhien arkitodellisuus. Ja toki pienituloistenkin on hyvä nähdä, että on muitakin, ei ole yksin kärsimässä. Mutta tietenkin sen köyhyyden kurjuuden ohella voisi olla enemmän mainintoja siitäkin, että kaikki eivät kuitenkaan kärsi pienituloisuudestaan, vaan pieniin tuloihin voi olla ihan tyytyväinenkin!

      Ja jee, mulla on fani! :D

      Poista
  2. Hei. Onko mahdollista lähettää sinulle jonkinlaista yksityisviestiä? Vinkkejä tarvitsisin, enkä haluaisi täällä "julkisesti" kysyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, vastasin eilen, ja sähköpostiosoitteeni oli täällä noin vuorokauden. En kuitenkaan halua jättää sitä pysyvästi esille. Mikäli et saanut osoitetta ylös, laita vaan uusi kommentti, niin kerron osoitteen uudelleen. :)
      Mikäli joku muu joskus haluaa yksityisviesteillä, voitte joko jättää oman osoitteenne kommentiksi (ja vaikka pyytää kommentin poistoa sen huomattuani) tai sitten pyytää mua kertomaan omani.

      Poista
  3. Olipa hienosti kirjoitettu kaksiosainen kommentti täällä! Tähän laveasti liittyen, kävimme Ikeassa eilen ja siinä viherkasvi-koriste-esine, purnukka jne. osastolla eräs iäkäs mamma totesi että "Onpa mukavaa kun nämä ovat niin halpoja että köyhilläkin on varaa ostaa näitä". Mulla vaan eka ajatus oli, että jos olisin köyhä (enkö muka ole :D), niin mulla ei todellakaan olis varaa ostaa niitä roinia oli hinta mikä hyvänsä. Siinä jos missä saa rahansa kulumaan jos pelkän hinnan perässä juoksee, eikä mieti mitä ihan oikeasti tarvitsee. Sinä jos kuka osoitat, että ei ne isot tulot vaan ne pienet menot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenttikehuista! Joskus sanottava ohjautuu ennemmin kommentiksi kuin varsinaiseksi postaukseksi.

      Sivuhuomiona samalla tiedoksi, että käväisin lukemassa kirjastossa sen anonyymin mainitseman Kodin Kuvalehden jutun köyhyydestä. Mielestäni monet haastatellutkin suhtautuivat tilanteeseensa kuitenkin ennemmin positiivisia asioita painottaen kuin pelkkää kurjuuttaan ruikuttaen. Mm. arvostettiin rakkaita ihmisiä. Esimerkeiksi oli otettu melko erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä; mm. konkurssin tehnyt eläkeläisnainen, velkataakan alla alkoholisoitunut ja siitä selvinnyt keski-ikäinen mies, sekä sairasteleva perhe. Eipä mulle kummemmin herännyt ajatuksia, miten haluaisin ottaa näihin kohtaloihin kantaa.

      Silmiini pomppasi kuitenkin sen raitistuneen miehen lausahdus siitä, että rahaa ruokaan on vain 8,60 € päivässä. Oi voi miten eri tavalla rahasummiin voi suhtautua, itse kun söisin niin luksusruokaa, jos tuhlaisin siihen yli 5 € /päivä! :D

      Poista