torstai 25. elokuuta 2016

Pakolliset menot ja muuta budjettihöpinää

Nyt toistaiseksi kokoaikatyöttömänä työttömyyskorvaukseni on peruspäiväraha n. 566,45 €/kk.

(Keskimääräinen nettokorvaus siis, todellisuudessa summa vaihtelee kai n. 522,88; 549,03; 575,17 ja 601,31 €:n kesken, riippuen siitä, onko kuukaudessa työttömyyskorvaukseen oikeuttavia päiviä 20, 21, 22 vai 23.
Keskimäärin korvattavia päiviä on 21,6¯ kpl kuukaudessa.
Ensi vuonna korvaus todennäköisesti pienenee 0,85 %, kiitos hallituksen, jolloin keskimäärin nettokorvaus lienee 561,60 €/kk.)

Tämän lisäksi tuloni koostuu satunnaisista muista tuloista; pääomatuloja, veronpalautusta, lahjarahaa ja muita pieniä esim. kirppistuloa.


Työttömyyskorvaus on tänä vuonna n. 566,45 €/kk, ensi vuonna noin vitosen vähemmän.


Menoni oli vuosina 2014 ja 2015 keskimäärin n. 560 ja 530 €/kk, mutta tänä vuonna keskimäärin n. 350 €/kk. Ero selittyy yksittäisistä syistä eniten sillä, että ensiasunnon ostamisen vuoksi tuli uusittua paljon huonekaluja 2014 ja 2015 vaihteessa.

Päätin pohtia, mitkä mielestäni on jatkossa mun pakolliset menoni ja "ylimääräiset" menoni.
On tapauskohtaista, mitkä menot ihmisille on oikeasti pakollisia. Toiset näkevät melkein kaiken kulutuksensa olevan pakollista, toiset taas ajattelevat, että oikein mikään ei olisi pakollista, vaan melkein kaikki on valittua menoa, halpakin asuminen. Itse olen jostain siltä väliltä, katsotaanpa tarkemmin, missä kohtaa.

Alla siis hahmotelmani siitä, minkä näen olevan mun pakolliset kuukausimenoni ja minkä suunnilleen ylimääräiset menoni. Luvuissa hieman pyöristystä, niin on helpompi hahmottaa. Tämähän on nyt oikeastaan sitten se mun elämäni ensimmäinen budjetti, joten jos ei ole ihan oikein, niin syynä kokemattomuus. :)


Pakolliset menot:

1. kaikki kategorian menot pakollisia:

-vastike 123 (hoitovastike, sis. vesi ja sähkö)
-kotivakuutus 6
-netti 8
-puhelin 13 (liittymä 6 + laite 7)
-terveys 20

yhteensä: 170 €

2. vain osa kategorian menoista pakollisia:

-liikkuminen 20 (pyöräily, bussi, taksi)
-ruoka 65
-ravintola/kahvila/baari 5

-huonekalut ja sisustus 5
-kodinkoneet ja elektroniikka 5
-keittiötarvikkeet 1

-kosmetiikka ja hygienia 2
-vaatteet 2
-juhlat ja lahjat 5

yhteensä: 110 €


Pakolliset yhteensä: 280 €


Ei-pakolliset menot:

1. lisänä jo pakollisissa olleisiin:

-liikkuminen 5 (pyöräily, bussi, taksi)
-ruoka 15
-ravintola/kahvila/baari 10

-huonekalut ja sisustus 10
-kodinkoneet ja elektroniikka 10
-keittiötarvikkeet 3

-kosmetiikka ja hygienia 3
-vaatteet 8
-juhlat ja lahjat 8

yhteensä: 72 €

2. pelkästään ei-pakolliset:

-harrastukset 15
-jäsenyys 6
-kulttuuri ym. huvi 2

yhteensä: 23 €


Ei-pakolliset yhteensä: 95 €


Kaikki menot yhteensä: 375 €


Toistuvia ja ennakoitavia kuluja, kuten vastike, vakuutus ja netti, on helppo arvioida. Satunnaisia sen sijaan on todella vaikeaa, esim. huonekaluja, terveyttä, harrastuksia; ne kun saattaa olla vaikka vuoden nollissa, mutta sitten pläjähtää useiden satasten summia. Melko perusteellisesti kuitenkin mietin joka kategorian kohdalla myös näitä harvoin tapahtuvia isoja menoja, ihan heittämällä en ole budjettia keksinyt. Virheitä varmaan silti löytyy, kaikkea kun ei voi tulla ajatelleeksi.

Esimerkiksi se, että harrastusmenot on ei-pakollisia, ei muuten tarkoita sitä, että ajattelisin, että harrastukset on jotenkin turhia. Ajatteluni menee niin, että pidän harrastuksiani todella tärkeinä, mutta voisin harrastaa lähes ilmaiseksikin, ja haluamani rahallinen harrastuspanostus on siksi täysin valinnaista.

Mun pakolliset kuukausimenoni siis on suunnilleen 280 €. Ne on n. 75 % kaikista menoistani ja n. 50 % keskimääräisestä työttömyyskorvauksesta.

Mulle pitäis jäädä keskimäärin 150-200 € + lahjarahat, pääomatulot sun muut lisätulot kuukaudessa säästöön. Eli n. 300 €/kk.

Eli lienee todennäköistä, että pystyn jatkossakin säästämään tuloistani, vaikken töitä saisikaan. Pienillä tuloilla on kuitenkin hyvä olla kunnolliset puskurivarat, jos isoja menoja kasaantuu kovin lyhyelle ajalle.

Ai niin, sekin mielenkiintoinen johtopäätös tästä on vedettävissä, että mun mielestäni kai n. 25 % menoistani on ei-pakollisia. Suunnilleen satanen. Että maksimissaan sen verran voisi jonkun kriisin iskiessä päälle nipistää.


Miten itse arvioisit, kuinka paljon omat pakollisena pitämäsi ja ei-pakollisena pitämäsi kuukausimenot on?

7 kommenttia:

  1. Pakolliset–ei-pakolliset -jaottelu on aika hankala! Tästä voisi käydä ikuista filosofista keskustelua, mikä lopulta on pakollista ja mikä ei. Lasketaanko pakollisiin menoihin vain ne asiat, joiden ansiosta pysyn hengissä? Vai ne, joiden ansiosta pystyn elämään suhteellisen mukavasti pitkällä tähtäimellä? Yksittäisen kategorian (esim. ruoka) jakaminen pakolliseksi ja ei-pakolliseksi monimutkaistaa kuviota entisestään. Syödä pitää joka tapauksessa, mutta mikä sitten on turhaa syömistä? (Ennen minulla oli kyllä erikseen herkut-kategoria menoseurannassa, mutta nykyään en osta mitään epäterveellisiä herkkuja, jotka olisi selkeästi luokiteltavissa turhaksi.) Tai onko esim. bussimatka läheisiä tapaamaan pakollinen meno? Voisinhan periaatteessa jäädä kotiinkin.

    Jotta en jäisi jumiin näihin pohdintoihin, päätän, että seuraavat kategoriat ovat kokonaisuudessaan pakollisia: asuminen (vuokra, vakuutus), ruoka, liikenne (pyörä, lähiliikenne), terveysmenot (mahdolliset lääkärikäynnit, lääkkeet) ja perushygienia. Pelkästään näillä pärjäisin vaikka vuoden päivät, jos olisi ihan pakko. Kuukaudessa näihin menee minulla tässä elämäntilanteessa suunnilleen 450-460 euroa, josta vuokran osuus tällä hetkellä n. 330 e.

    Ei-pakollisia menoja olisivat tässä jaottelussa vaatteet, kosmetiikka, matkustaminen (muu kuin lähiliikenne), huvittelu (harrastukset, riennot, kulttuuri ym) ja muut ostokset. Näihin menee n. 60-70 euroa kuussa. Ongelmallinen on erityisesti vaate-kategoria, koska niitä on kyllä pakko ostaa joskus. Mutta veikkaisin, että useimmat vaateostot eivät ole minullakaan aivan pakollisilla.

    Olen miettinyt, että voisin periaatteessa lisätä hiukan ei-pakollisia menoja, koska mulla jää nyt useimpina kuukausina hiukan rahaa säästöön. Mutta toisaalta on kiva, että sitä jää myös säästöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jaottelu on hankalaa! Siksi vähän jätinkin sen nyt toistaiseksi pohtimatta syvemmin, koska määrittely ei ole ollenkaan selvää... Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että yleensä olisi hyvä määritellä käsitteet mahdollisimman tarkasti ennen kuin lähtee niillä puhumaan, mutta tässä päätin nyt jostain syystä tehdä poikkeuksen, ja mennä sillä, mikä kenenkin oma fiilis on. Itsehän en missään nimessä lähtenyt sillä oletuksella, että omat pakolliset olisi hengissä pysymisen tasolla, vaan pikemmin sellaista mukavuuden minimiä tavoitellen.

      Eli sulla vuokran lisäksi muut pakolliset on n. 125 € ja kaikki menot kuukaudessa vuokran lisäksi n. 190 €. Kiinnostavaa!

      Ja joo, mä tosiaan jaoin monet noista kategorioistani sekä pakollisiin, että ei-pakollisiin, koska kyllä esim. vaatteita on hiukan pakko ostaa, mutta ei niin paljon mitä ostan.

      Poista
  2. Pakolliset menot taitaa olla siinä 1000€ luokkaa. Asuminen (vuokra, vesi ja sähkö) jo vie 680 €. Siihen päälle opintolainan maksu korkoineen noin 69€, netti ja kaksi puhelinta noin 50€, vakuutukset 55€, liikkuminen noin 40€, lääkkeet kroonisesta sairaudesta johtuen 70€ (monta eri lääkettä tai apteekista ostettavaa sairauden hoitoon tarvittavaa 'tuotetta').

    En osaa kanssa sanoa noihin pakollisiin / ei-pakollisiin mikä on ja mikä ei. Minulla on alakouluikäinen lapsi, joten vaatetta ja harrastus/vapaa-ajan tarviketta kuten pyörää, uimapukua, luistimia ym saa olla ostamassa vuosittain. Pakollisiahan nekin ovat. Itse laihtunut kymmenen kiloa ja vaatteet auttamattomasti liian isoja, mutta pahemmin ei ole varaa ostaa itselle vaatteita näin myös päivärahalla olevana.

    Lähes kaikki menee mitä tulee. Sairaudesta johtuvia tulevia kuluja varten on pakko säästää, joihin menee tuhansia euroja, ajankohtaa vain ei tiedä koska näitä rahoja tarvitaan. Riippuen miten saa pidettyä taudin kurissa, joka ei ole omissa käsissä, hyviä ja huonoja kausia tulee. Ongelma kun on ruokatorven alemmassa sulkijassa joka falskaa koko matkaltaan ja vielä yläsulkijakin on löysä jolloin pahoina kausina (jotka saattaa kestää vuodenkin) päästää jatkuvasti kaiken ylös mikä vahingoittaa hampaita. Mitään ei kuitenkaan sulkijoille aiota tehdä sanottiin erikoissairaanhoidossa. Mutta aika lähivuosina kuitenkin rahaa menee tonneja hammaslääkäriin. Pakollistahan sekin valitettavasti on, vaikka mielummin sitä säästäisi vaikka siihen asuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella harmillista, kun sairauksiin menee paljon rahaa. :( Ikävää, ja tietenkin ne itse sairaudet on vielä paljon ikävämpiä kuin se rahanmeno!
      Ja lapsen menothan on toki myös mutkikkaita, kun niistä suuri osa on pakollisia, mutta ei kaikki.

      Poista
  3. Ihmettelen tuota lahjarahojen suurta osuutta koko elämäsi varrelta. Tunnut saavan jatkuvasti rahaa lahjaksi. Onko se jotakin hyvittelyä joiltakin ihmisiltä vai mitä? Tuntuu, että harva aikuinen koko ajan saisi muilta ihmisiltä lahjaksi rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis lahjaksi rahaa olen saanut elämäni varrella mm. syntymäpäivälahjaksi, joululahjaksi, rippilahjaksi, ylioppilaslahjaksi, tuparilahjaksi, valmistujaislahjaksi. Todella suuren osan vanhemmiltani, mutta osan myös esim. isovanhemmiltani, kummivanhemmiltani, muilta sukulaisilta ja perhetutuilta, Puolison vanhemmilta.
      Kolmekymppisen elämään mahtuu aika monta juhlapäivää eri lahjanantajineen!

      Jo kotona asuessani sain usein joulu- ym. lahjaksi rahaa. Tavaralahjojakin toki joskus, mutta iän myötä on tullut pikku hiljaa siirros tavaroista rahaan. Lapsena tavaroita, nuorena tavaroita ja rahaa, aikuisena rahaa.
      En ole koskaan saanut mitään kuukausi- tai viikkorahaa, joten ehkä se on osasyy, miksi jo teininä synttäreinä ja jouluina sain "paljon" rahaa.

      Vanhempieni psyykettä tai motivaatiota en lähde tässä sen syvemmin analysoimaan, mutta yleisesti ottaen en nyt kovin sairaana pitäisi sitä, että suomalainen keski-ikäinen pariskunta antaa aikuisille lapsilleen reilusti rahaa jouluisin. :D

      No, ehkä ne ajattelee, että jos itsellä on ylimääräistä, on parempi antaa sitä rahaa lapsilleen jo nyt vuosittain, kun sillä rahalla on saajille enemmän merkitystä, kuin sitten vasta joskus hamassa tulevaisuudessa perinnöksi. Vanhempani ei yllä Suomen keskituloisten kastiin, mutta ihan kivasti niillä on ollut rahaa vuosittaisiin ulkomaanmatkoihin ym. hömpötyksiin. Ja silti on rahaa antaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen. (Tosin lapsenlapset on niin pieniä vielä, että saavat ymmärtääkseni toistaiseksi vain tavaroita lahjaksi.)

      Jos se, että saan vanhemmiltani 1000 € jouluna lahjaksi,(eri summa eri vuosina, ja teininä en saanut tuosta puoltakaan, mutta jos puhutaan ihan nyt nykyisyydestä, niin toi pätee aika hyvin,) tuntuu hirveän suurelta summalta, voi sitä rahamäärää koittaa suhteuttaa siihen, mitä jotkut muut saa ei-rahallisena, mutta taloudellisesti arvokkaana, lahjana. (Mä en siis saa syntymäpäivälahjaa vuosittain, mutta joululahja on aina tullut. Esim. 25-vuotis- ja 30-vuotissynttäreinä sain, välissä en.)

      Niin, mitä jotkut muut saa, esim. tällaista olen kuullut ja nähnyt; aikuinen lapsi saa asua ilmaiseksi vanhempiensa sijoituskämpässä opiskelujensa ajan, aikuinen lapsi menee ulkomaanmatkoille vanhempiensa kanssa vanhempien kustantamana, aikuinen lapsi saa ilmaiseksi käyttää vanhempiensa autoa, kesämökkiä tai muuta vastaavaa omaisuutta, aikuisen lapsen häät maksaa pariskunnan vanhemmat.

      Ymmärrän kyllä, että kaikki ihmiset ei saa aikuisena vanhemmiltaan mitään taloudellisesti arvokasta lahjaksi. Olen kyllä tyytyväinen, että saan rahaa lahjaksi, ja erityisesti, että lahjaksi saan nimenomaan rahaa, enkä mitään itselleni turhia tavaroita.

      Poista
  4. En halua muokata tekstejäni, koska bloggerilla on taipumus temppuilla aina välillä, mm. muuttaa väkisin fonttikokoa. Niinpä korjaan tekstiäni tänne kommentteihin;
    Käytännössä kokoaikatyötön saakin näköjään työttömyyskorvauksen neljän viikon jaksoissa, ei kuukaudessa. En tiennyt tätä, koska en ollut vielä koskaan aiemmin ollut pidemmän aikaa kokoaikatyötön. Niinpä elokuussa saamani kokonaisen kuukauden maksun (ensimmäiseltä kokoaikatyöttömyyskuukaudeltani heinäkuulta) jälkeen saan korvaukseni 4 kuukauden jaksoissa, kunnes joskus taas mahdollisesti saan töitä, ja sovitellun korvauksen maksatuskausi siirtyy palkkakauden myötä kuukaudeksi.
    Eli käytännössä rahaa tulee aina 4 viikon välein 522,88 €. (Kunnes se ensi vuonna vähenee jonnekin 518,44 € paikkeille.)
    Mutta tietenkin edelleen keskimääräinen korvaus on sama 566,45 €/kk. (Ja ensi vuonna n. 561,60 €/kk)

    VastaaPoista