Toksinen työpaikka

Aloitin siis marraskuussa uudessa määräaikaisessa pätkätyössä, ja löysin yhtäkkiä itseni superpaskasta työpaikasta. Päätin sinnitellä tammikuun loppuun asti, koska tietyt asiat hieman helpottui parin viikon jälkeen ja koska loppukin oli kuitenkin melko pian tiedossa. Tässä joitain piirteitä, mitä jo muutaman(!) päivän aikana ilmeni;

· Työkulttuuri oli kummallinen; työt aloitettiin ennen palkanmaksua ja palkanmaksu loppui ennen töiden lopetusta, mm. koska niin sisään- ja uloskirjautumisäppi oli suunniteltu tai niin sitä ainakin sovellettiin.

· Lakisääteisten taukojen pitämistä ei katsottu hyvällä, ei kyllä kiellettykään, mutta mainittiin mm. "jos haluatte pitää tauon", "ai, mulle tää oli tauko töistä (kun meille opetettiin miten ja mihin jne. viedään roskat)". Kyllä, tauolla mieluummin syön nopeasti banaanin ja vilkaisen kännykkääni, kuin haistelen ja nostelen roskia. Itse töissä vien kyllä roskia mielelläni, ei siinä.

· Perehdyttäjänä oli pomo, joka turhautui jo ensimmäisen päivän aikana kun yllätysyllätys kaikki ei osannutkaan kaikkea heti. Eli vaadittiin ihan mahdottoman paljon ihan mahdottoman nopeasti.

· Toisena päivänä työkaveri ei enää uskaltanut kysyä mitään, kun vastaukseksi saatiin töksähtelevää vittuilua. Minä uskalsin, vaikka empatiakyvytön kohtelu ahdisti enkä osannut suhtautua vittuiluun järkevästi vaan hämmennyin. Kerroin, etten ymmärrä jotain, joka tuntuu sekavalta, mutta en saanut ymmärrettäviä selventäviä vastauksia.

· Kirjallisia ohjeita ei saanut pyytämälläkään oikein mihinkään oleelliseen, vaan perehdytys oli erittäin sekava setti irrallisia nopeita esimerkkejä.
Minähän aloin sitten kynä vimmatusti heiluen kirjoittaa ohjeita ylös, jotta voisin oppia asiat. Sain kuulla vittuilua ohjeistani.

· Se, mitä saimme kirjallisena, (kotona ilman palkkaa luettavaksi,) oli samaa, mihin perehdytyksessä keskityttiin, ja tämä ei ollut ollenkaan oleellista alkuoppimisen kannalta, vaan vasta siinä vaiheessa, kun on ollut esim. 5 työpäivää, ja jo osaisi kriittiset asiat.

· Ohjeissa oli mm. että vettä saisi juoda vain tauoilla (niillä roskistauoilla siis varmaan), ja työkaveri sanoi, että se on laitonta, ja itse sanoin, että joko juon vettä töiden lomassa tai käyn vähän väliä vessatiloissa juomassa. Tietyin rajoituksin veden juominen töissä sallittiin. Siis miettikää nyt, ihan vitun sairasta, tässä ei siis ole kyse mistään hygieniatilasäädöksestä vaan normaaleissa työpaikoissa voi samassa tilanteessa juoda vaikka kahvia tai syödä keksiä. Ja työssäni puhun paljon lämpimässä ja kuivassa, vähän pölyisessäkin, huoneilmassa, joten vesi todellakin on tarpeen.

· Työvuorot saimme tietoomme jatkuvasti hieman myöhässä. (Itseä tämä ei haitannut, mutta sos!) Työvuorojen hallinnointiohjelmaankaan emme saaneet minkäänlaista opastusta, vaan kaikki piti osata heti itse. Kysymyksiin äppin käytöstä ja vuoro- ja vapaatoiveiden esittämisestä ym. saimme tietenkin vittuilua. Pomo saattoi muuttaa hieman työvuoroja esim. viikko ennen ilman että kertoi tästä, ne piti itse aina tarkistaa uudelleen. Yksi työkaveri sai kohtuuttoman paljon sunnuntai- tai muita pyhävuoroja. Mulla oli jokaisessa palkassa jotain virheitä (kaikkia lisiä ei maksettu ennen kuin valitin).

· Edellä olevan lisäksi oli muutenkin selvää, että esihenkilö oli jonkinlainen empatiakyvytön ilkeä paskapää, ja tällaisen valta-asemassa olevan persoonan työskentely ei voi olla heijastumatta negatiivisesti koko työyhteisöön.

· Viikkoinfoissa oli paljon toksista positiivisuutta ja vaativuutta, esim. 100 %:n työpanosta edellytettiin ihan julkilausutusti ihan joka ikinen päivä. Töissä olisi pitänyt olla hauskaa ja helppoa. Olisi pitänyt olla iloinen ja nauraa ja viihtyä ja olla aito. Olisi pitänyt olla tehokas. Olisi vieläpä pitänyt olla paras työpäivä ikinä, joka päivä. Olisi siis pitänyt olla jotenkin epärealistisen täydellinen. Mutta tavoitteet oli ylimitoitettuja. Työkuormaa oli liikaa. Tehtävät olivat sekavia.

Oli muutakin, mutta kaikesta en voi kertoa tarkemmin kertomatta liian yksityiskohtaisesti.

Niin että olipahan taas kokemus tämäkin. Olisin voinut olla kokematta, mutta onneksi kyseessä oli sentään lyhyt määräaikaisuus. Tulipahan taas selväksi, että työelämä ei todellakaan ole mua varten.