Tammikuussa oli mun elämäni viimeinen työpäivä. Ehkä. Eli lopetin työt toistaiseksi, ehkä lopullisesti, kun määräaikainen työsopimus päättyi.
Tässä kuussa tulee viimeinen palkka.
Aikomuksena on vielä toistaiseksi nostaa peruspäivärahaa ja lopettaa työttömänä kirjoilla olo huhtikuussa. Koska olen nyt kokonaan työtön, töitä pitänee kohta hakea 4 kertaa kuukaudessa nyt lopun ajan. Työmarkkinatukea olen päättänyt olla hakematta, ja työnhakijana olen siis vain peruspäivärahakauden loppuun.
Kohta olen pelkästään pääomatuloilla eläjä, ehkä seuraavat 30 vuotta, ennen vanhuuseläkkeen alkamista.
Tuntuu hassulta. Ei enää ikinä aspapaskaa? Ei enää koskaan itkemistä työpaikalla? Ei enää ikinä työmatkaa palellen ja liukastellen? Ei enää koskaan mustelmia töistä? Ei enää ikinä työpaikkahaastatteluja? Ei enää koskaan cv:n päivittämistä? Ei enää koskaan sellaisia unettomia öitä, kun miettii ahdistuneena työjuttuja? Ei enää koskaan äärimmäisen väkivaltaisia painajaisia työahdistuksen vuoksi? Ei enää koskaan paskaa pomoa? Jes, mahtavaa!
Töiden tekeminen vielä joskus ei ole täysin poissuljettua. Mutta epätodennäköistä se on, niin vahvana mun mielessä on vuosikausien työuupumus ja stressi ja väsymys ja vitutus. Ja varsinkin tämä viimeisin työpaikka, hyi saatana! (Kerron siitä vielä erillisessä postauksessa.) Työelämä ei ollut mua varten. En ollut sellainen supersankari, joka mun haluttiin olevan. Voin huonosti. Viimeisin työpaikkani oli paskin kaikista, ja toiseksi viimeisin oli paras, mutta ei sekään mikään superhyvä. 12-17 työnantajaa/palkanmaksajaa mulla on ollut reilun 25 vuoden aikana. Kaikissa on ollut jotain ikävää. Toki jotain hyvääkin keksin kaikista, jopa viimeisimmästä, kun oikein kaivelee. Mutta siis ei, en sopinut siihen paskaan. En sopeutunut, vaan kärsin ja kulutin voimani.
Nyt jätän työt niille, joilla on jaksamista, ja toisaalta niille, joiden on pakko. On onnekasta, että voin vihdoin valita toisin. Valitsen vihdoin toisin.
Voi onnellista! Nauti minunki puolesta.
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaOnnea ison päätöksen tekemisestä! Aikamoinen etappi elämässä
VastaaPoistaKiitos! On kyllä, jälleen uuden ajanlaskun alku.
PoistaMiksi muuten nostat tuota peruspäivärahaa kun ilmankin pärjäisit? Onko tämä jotenkin eri juttu kuin esim.kolmiokuudelle Päivin nostama asumistuki mistä sai kunnon kurat niskaansa? Ja ihan aidosti ihmettelen, kun tuntuu vaan niin oudolta. Eikä tietenkään tarvitse vastata/julkaista jos koet kommenttini liian ikävänä tmv.
VastaaPoistaAsiallista kritiikkiä/kysymyksiä saa esittää. Täällä blogissa on tuota työttömyyskorvauksen nostamista kritisoitu joskus kyllä ei-niin-ystävällisestikin, mutta instassa ei ole asia tullut puheeksi.
PoistaLopetan työttömyyskorvauksen nostamisen tosiaan huhtikuussa. Vaikka senkin jälkeen voisin siis hakea soviteltua työmarkkinatukea.
Miksi en koe moraalisesti vääräksi, että olen nostanut työttömyyskorvausta, vaikka en ole koskaan halunnut kokoaikatöitä? Ainakin siksi, että tosiasiallisesti en ole ollut kokoaikatyökykyinen, vaan välillä puskenut osa-aikatöissäkin terveyteni kustannuksella, ja olen ajatellut niin, että ei ole niin suurta merkitystä, haenko työttömyyskorvausta, vaikka oikeasti mun kuuluis saada työkyvyttömyyseläkettä. Mielenterveysongelmien vuoksi on vaikea saada eläkettä, enkä siihen hakurumbaan ole halunnut lähteä.
Siinä taas en näe mitään väärää, että ihminen joka ei kuluta kaikkea saamaansa rahaa heti, saa saman verran työttömyyskorvausta kuin ihminen, joka tuhlaa kaiken. Työttömyyskorvauksen säännöt on sellaiset, ei se ole tarveharkintaista, vaan siihen vaikuttaa lähinnä tulot. (Työmarkkinatukeen myös omaisuus.) Tuhlaaja sitten vaan voi saada lisäksi toimeentulotukea, säästäjä ei. Asumistukeakaan en ole reilusti yli vuosikymmeneen hakenut, vaikka sitä välillä olisi voinut saada.
Päivin saama viha onkin yksi syy, miksi todellakin olen ollut ja myös jatkossa pysyn aina anonyyminä. Hänen asumistukikeissiin en ota kantaa.
Ja jos nyt harmittaa mun tukien nostot, tiedoksi että tänä vuonna saan noin 2400 € tukea ja maksan kaikenkaikkiaan veroja yli 45 000 €.
Onnittelut suuresta päätöksestä!
VastaaPoistaKiitos! Oli tosiaan suuri päätös!
Poistahattua pitää nostaa että olet uskaltanut moisen päätöksen tehdä. Pitäisi itsekkin uskaltaa, mutta toisaalta töissä on ihan kivaa :( niin ei tee mieli lopettaa
VastaaPoistaNo jos olet niin onnekas, että töissä on kivaa, niin eihän siinä sitten mikään kiire lopettaa ole. :)
Poista