Perintö osa 2

Sain vuosi sitten perintöä elämäni ensimmäistä kertaa. Silloin kirjoitin tämän. Nyt vihdoin tuli myös verottajan päätös perintöverosta. On helpottavaa saada tämä lähes kaksi vuotta kestänyt saaga vihdoin loppuun. Oli paikoitellen todella raskasta, ja vaikka ei kuolinpesän osakkaiden kanssa riitaannuttu, en kyllä yhtään enää ihmettele perintöriitojen yleisyyttä. Lakimies vielä mokasi ikävästi, ja se kyllä vituttaa kaikkia, mutta ei voi mitään. Jälkiviisaana on helppo syyttää itseään, että miksi olin niin tyhmä, että taas kerran luotin ihmisiin, joihin ei olisi pitänyt luottaa. Kaikki olisi taas itse pitänyt selvittää eikä uskoa muita. Mutta armoa nyt taas, ehkä mä en oikeasti olisi voinut tätäkin kaikkea ottaa huomioon sillä tiedolla ja kokemuksella, joka mulla silloin oli.

 

Sain listaamattoman yhtiön osakkeita ja rahaa.

Nettona varallisuus lisääntyi n. 250 000 €:n verran.

 

Perintöveroa maksan yli 40 000 €. Suhtaudun perintöveroon melko neutraalisti. En missään nimessä ole sitä mieltä, että perintöverosta tulisi luopua kokonaan, mutta en myöskään ajattele, että sitä saisi nostaa. Ehkä yhdenmukaistaisin veroluokkia, ettei olisi niin suuri ero esim. sillä, onko peritty ollut avo- vai aviopuoliso, vanhempi vai sisarus. Ja siis ennemmin kakkosluokka ykkösluokan tasolle kuin toisinpäin. Ja lahjaverotukseen toki samat korjaukset. Maksan siis perintöveroni ilman ärsyyntymistä, mutta en toki enempääkään haluaisi maksaa. Ja tämä on kyllä nyt herätys siihen, että naimisiin kannattaisi mennä perintöverojen pienemmyyden vuoksi. Onhan tässä kihloissa jo kohta 20 vuotta tullut oltuakin. Jos nyt kuolisin, Puoliso joutuisi maksamaan yli 140 000 € enemmän perintöveroa mitä joutuisi, jos oltais avioliitossa! (Testamentin oon kyllä siis tehnyt, 12 vuotta sitten.)

 

Lopulta oon siis todella helpottunut ja kiitollinen. Perinnön ansiosta ja oman säästämisen ja sijoittamisen varaturvan avulla voin vihdoin lopettaa työnteon ja työttömänä olon. Huh.