Nyt siis tehtiin tokaa kertaa elämässämme ostotarjous, ja tällä kertaa lopputuloksena oli se, että me saadaan uusi koti.
Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, en todellakaan kuvitellut, että ostaisimme asunnon vielä tämän vuoden puolella. Pikkuhiljaa ajatukset kuitenkin kallistui siihen, että aloitetaankin asunnon etsiminen heti kun se ASP-tiliehtojen mukaan on mahdollista. (Tai oikeastaan aloitettiin jo vähän aiemmin.)
Toiveissa oli kolmio, mutta kaksiot oli alusta asti mahdollisuutena mielessä. Niitä sopivia kolmioita ei vaan oikein ole ollut tarjolla, aika huonokuntoisia monet. (Huonokuntoisella tässä en nyt tarkoita sellaista asuntoilmoitusten huonokuntoista, vaan joko tyydyttäväkuntoista tai juuri ja juuri hyväkuntoista.) Ehkä on ollut joitakin todella hyvässä kunnossa olevia kolmioita, joita ei olla nähty, koska ne ei meidän hakukriteereihin kalliin pyyntihinnan vuoksi ole mahtunut, mutta hyvin vähän on ollut yhtään mitään siinä meidän hintakaton 20 000 €:n yläpäässä. Huonokuntoiset kolmiot ja hyväkuntoiset kaksiot on tuntunut olevan ainoita myynnissä olevia vaihtoehtoja, ja samalla siis yleensä selvästi halvempia kuin mikä on ollut meidän ajattelema asuntohintakatto.
Olisimmehan me voineet vielä odotella, että josko tulevaisuudessa tulee myyntiin kivoja kolmioita, mutta tarpeeksi kiinnostavan kaksion kohdalla oltiin valmiita luopumaan kolmiohaaveesta. Tulevassa asunnossa tulee olemaan neliöitä kuitenkin yli 10 enemmän kuin nykyisessä, mutta siitä huolimatta eihän se kyllä totta puhuen ihan se unelmien asunto ole. Riittävän ihana kuitenkin, jotta uskon siellä vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä, viihtyväni.
Neljän kuukauden aikana käytiin 19 kertaa asuntonäytössä. Vain yhdestä näytöstä saatiin heti taloyhtiöpaperit mukaan, muista piti pyytää erikseen sähköpostilla, että välittäjä skannaisi ne. (Kaikista ei tietenkään oltukaan kiinnostuneita näytön jälkeen, eikä pyydetty papereita.) Pari välittäjää oli kovin tiukkoja sen suhteen, että isännöitsijäntodistuksen näkee vain jos tekee asunnosta ostotarjouksen. Ilmeisesti joskus ihan lähimenneisyydessä ei ole ollut niin tarkkaa, vaan tässä jossain välissä on tapahtunut jotain, minkä takia nykyään on tullut jotain tiukkaa yksityisyydensuojansuojelua.
Muuttoaikataulu ei ole vielä tarkasti tiedossa, (melko todennäköisesti marraskuussa,) mutta olen varma, että joka tapauksessa kauhean pian se silti tulee. Olisi hyvä nyt ottaa heti loppukiri tavaroiden läpikäymiseen ja vähentämiseen, jotta ei tulisi muutettua liikaa turhaa tavaraa. On sentään muutto isompaan kämppään, jossa vielä lisäksi säilytystilaa varastossa, mutta ei sitä turhaa tavaraa silti kannata rahdata, vaikka mahtuukin.
Onnea uudelle asunnolle!
VastaaPoistaJa jos asunto ei ole ihan se unelmakohde, niin kahden vuoden päästähän voi jo katsella uutta asuntoa. "Parastahan" olisikin aloittaa pienestä asunnosta ja edetä suurempaan, onnistuu se lainojenkin maksu varmemmin.
Kiitos!
VastaaPoistaTuo on kyllä siinäkin mielessä hyvä kämppä, että sen myyminen sitten joskus jos haluaa ostaa isomman ei varmaankaan ole ongelma, sijainti ja taloyhtiö ja huonejärjestys on niin hyviä.
Ja niin, liian isoja lainoja ei kannata ottaa. Siksi(kään) ei haluttu ihan kaupungin keskustaan, kun hinnat siellä on aivan eri luokkaa kuin keskustan laitamilla.
Meillä on kyllä siinä mielessä kovin erilainen tilanne kuin keskivertoihmisillä kuvittelen olevan, että meillä on paljon rahaa valmiiksi säästössä, mutta minimaaliset tulot. Eli tavallaan olisi varaa paljon kalliimpaankin kämppään, jos tulot olisi keskitasoa, mutta kun ei ole eikä tule olemaan, niin lainaakaan ei kannata hirveästi ottaa. Meidän kohdalla työttömyys ei ole uhka, jota vastaan mietitään jotain lainaturvaa, vaan todellisuutta ja todennäköisyyttä jo valmiiksi. Mutta kun on pienet menot, niin lainojen maksusta selviää hyvin. Nyt joudunkin ottamaan lainaa paljon vähemmän, mihin olin varautunut. :)
Onnea :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista